Historioitsija Frank B. Tipton esittää lyhyen yhteenvedon aiheesta teoksessaan A History of Modern Germany Since 1815 (Continuum, 2003). Vuonna 1929 alkanut lama iski Saksaan erityisen raskaasti, mikä johti esimerkiksi korkeaan työttömyyteen. Saksan talous elpyi kuitenkin 1930-luvulla suhteellisen nopeasti verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Vuoteen 1938 mennessä Saksassa oli saavutettu käytännössä täystyöllisyys. Tutkijoiden keskuudessa ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, mikä rooli kansallissosialisten talouspolitiikalla oli Saksan talouden elpymisen kannalta. Joidenkin käyttöhyödykkeiden tuotanto oli lähtenyt kasvuun jo ennen kansallissosialistien valtaannousua vuonna 1932.
Kansallissosialistit olivat kuitenkin luvanneet töitä ja...
Tuntomerkkeihin parhaiten sopisi 26.3.1989 (pääsiäissunnuntai) klo 11:00 ykkösverkossa ensilähetyksensä saanut Omakuva nuoruuden vuosilta, kirjoittanut Paavo Rintala, ohjannut Väinö Vainio. Kuunnelma on uusittu seuraavana päivänä klo 19:30. Kuunnelmassa puhutaan Jeesuksen kärsimyksistä sekä toisesta maailmansodasta, lähinnä antisemitismin näkökulmasta. Isossa osassa on Bachin Johannespassio. Minä-kertoja puhuu muun muassa uskonsa menettämisestä.
Kuunnelmasta kerrotaan näin: "Kuunnelma, Yleisradiolle kirjoittanut Paavo Rintala. Ohjaus: Väinö Vainio. Tehosteet: Merja Pesola. Äänitys: Timo Ruuskanen. Henkilöt: Minä - Eriikka Magnusson ja Väinö Vainio. Minä nuorena - Pekka Lukka. Centurio - Ahti Jokinen. Legaatti - Matias...
Linnunpesä on latinaksi nidus, lintuhäkki cavea, lintu avis. Kaikki nämä sanat esiintyvät klassisessa latinassa. Linnunpelätti on formido avium, linnunlaulu avium cantus. Latinan kielen antiikin teksteihin perustuvissa sanakirjoissa ei löydy linnunpönttö-sanaa, sellainen käsite lienee ollut vieras tuona aikakautena tai sitä ei esiinny teksteissä. Nykylatinaahan on myös ja Suomi on yksi nykylatinan harrastuksen keskeinen maa, eli tällainenkin käsite voidaan rakentaa. Nykylatinan sanakirjasta löytyy sana koirankoppi casula canis. Casula merkitsee pientä mökkiä, joten tästä voitaisiin johtaa linnun pikku asuinmökiksi casula avium, lintu monikossa ehkä mielellään siksi, että kyse on linnuille tarkoitetusta mökistä (vrt. linnuille tarkoitettu...
Kahviloiden ja ravintoloiden hävikkiruoan poisheittämiselle on vaihtoehtoja, ja näitä myös käytetään. Voi esim. miettiä, voisiko myydä ruokaa alennettuun hintaan joko itse tai jonkin mobiilipalvelun avulla. Elintarvikkeita voidaan myös luovuttaa ruoka-apuna kuluttajille joko suoraan tai hyväntekeväisyysyritysten kautta. Elintarvikevirasto Evira on laatinut ohjeen ruoka-apuun luovutettavista elintarvikkeista. Se on luettavissa alla olevasta linkistä:
https://www.evira.fi/globalassets/eviran_ohje_16035_2_fi.pdf
Tietoa löytyy myös MaRan eli Matkailu- ja ravintolapalvelut -järjestön Hävikkiä häätämään - ruokahävikin vähentäminen ravintoloissa -julkaisusta.
https://mara.fi/site/attachments/Havikin_vahentaminen_MaRa_1.pdf
Savupiippuverosta löytyi lähdemateriaalia valitettavan vähän, ”savu”-veroyksiköstä hieman paremmin. Esko Linnakankaan ja Leila Juanton vuonna 2016 julkaisemassa teoksessa ”Verojen historia : Synty, kehitys, kuolema, ylösnousemus, reinkarnaatio” (Luettavissa mm. Lapin yliopiston sähköisestä Lauda-julkaisuarkistosta, linkki edellä.) todetaan luvussa 2.2.1 (”Savu- ja tuhkaverot”), että savu on ollut vanha veronkantoyksikkö, jonka sisältö on vaihdellut alueittain. Teoksen mukaan esimerkiksi Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla ”savu” oli 1500-luvulla maaomaisuutta ilmaiseva, jaollinen maaveroyksikkö kun taas Hämeessä, Uudellamaalla, Savossa ja Karjalassa se tarkoitti yhtä taloa eli ruokakuntaa tilan koosta rippumatta.
Savupiippuverosta...
Jos olette antanut kirjastolle asiakastietoihin sähköpostiosoitteenne, voitte pyytää siihen uuden salasanan. Helmetin kirjautumissivulla , on linkki Unohditko tunnuslukusi?. Siitä voi lähettää tunnusluvun vaihtopyynnön kirjoittamalla laatikkoon kirjastokortin numeron.
https://luettelo.helmet.fi/pinreset~S9*fin
Mikäli asiakastietoihinne ei ole liitetty sähköpostiosoitettanne, ainoa tapa uuden tunnusluvun saamiseksi on käydä missä tahansa Helmet-kirjaston toimipisteessä. Varaattehan mukaanne voimassa olevan henkilötodistuksen.
http://www.helmet.fi/fi-FI
Ilkka Remes ei ole antanut kovin paljon tietoja taustastaan ja käyttää kirjoittaessaan salanimeä, vaikka hänen oikea nimensäkin kyllä tiedetään. Remeksestä löytyy tietoa esimerkiksi seuraavista kirjoista:
- Kotimaisia nykykertojia. 3 (BTJ Kirjastopalvelu, 2000)
- Kotimaisia nykykertojia. 8 (Avain, 2010)
Remeksestä on kirjoitettu myös lehtiartikkeleita, joista voi saada tietoa hänestä. Tässä muutama mahdollisesti hyödyllinen artikkeli:
- Karemaa, Outi: Remes : hätäinen eteläkarjalainen tarinankertoja (Ruumiin kulttuuri 1/1999)
- Rytkönen, Annika: Ilkka Remes - suuri tuntematon (Iltalehti, http://www.iltalehti.fi/viihde/2012122116378637_vi.shtml)
- Salovaara, Kyösti: Ajan hermolla, menneisyyden pauloissa : Ilkka Remes, 50, virittää yhä...
Kouvolan kirjastoissa lehtien säilytysajat vaihtelevat eri tyyppisillä lehdillä. Kouvolan pääkirjastossa lehtien säilytysajat on jaettu neljään eri kategoriaan: kuluva+ 1 vuosi, kuluva + 5 vuotta, kuluva vuosi + 10 vuotta sekä ikuisesti säilytettävät lehdet. Noita pidempään säilytettäviä ovat erilaiset harrastelehdet, joiden sisältö ei vanhene niin nopeasti kuin yleisaikakauslehtien sisältö. Eli jos tuo 1999 lehti on joku harrastelehti sen lainaaminen on hyvinkin mahdollista mutta naistenlehtiä ja yleisaikakauslehtiä Suomen Kuvalehteä lukuunottamatta ei vuodelta 1999 ole enää säilytyksessä. Sanomalehtiähän kirjastosta ei lainata mutta paikallislehdet ovat luettavissa mikrofilmeiltä.
Tieteen termipankki -sivusto kertoo, että vuoden 1919 hallitusmuoden 6 §:n mukaan "kansalaisten työvoima on valtakunnan erityisessä suojeluksessa". Säännöksen esikuvana oli vastaava säännös Saksan ns. Weimarin tasavallan valtiosäännössä.
Kansan muisti -yhdistyksen sivuilta löytyy selvitystä lausekkeen tulkinnoista eri vuosikymmeninä:
https://kansanmuisti.fi/document/kk-316-2013/
1990-luvun laman myötä tämä säännös muuttui vuosien 1995 ja 2000 perustuslakiuudistuksissa ja sai tavoitesäännöksen luonnetta.
Lisää tietoa löytyy esim. Tieteen termipankin sivuilta:
http://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ty%C3%B6voiman_suoja
Lait ovat luettavissa Finlex-palvelun kautta:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950969
https...
Kyllä, molemmissa kirjastoissa LP-levyjä on mahdollista digitoida. Alla lisää tietoa:
http://www.hyvinkaa.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kirjasto/musiikki/vinyylilevyjen-digitointi/
http://www.nurmijarvi.fi/vapaa-aika_ja_kulttuuri/kirjasto-_ja_tietopalvelut/tervetuloa_kirjaston_kayttajaksi%21/kirjaston_palveluja/digitointipalveluja
Kustaa Vilkunan teos Etunimet (4., uudistettu laitos; Otava, 2005) kertoo, että nimi ”Ruusa” merkitsee ’ruusua’. Se lienee peräisin ruotsalaisesta nimestä ”Rosa”, joka ääntyy tuon suomalaisen version tavoin. Muita käytettyjä muotoja ovat ”Ruusu” ja ”Roosa”.
Toisaalta Vilkuna tuo toisena mahdollisena nimen ”Rosa” alkuperänä lyhentymän sellaisista nimistä kuin muinaissaksan ”Rosamund” (’hevosten suojelija’) ja ”Rosalind” (’hevoskäärme’), joiden taustalla on hevoseen viitannut sana ”(h)ros”. Luultavasti nykyään kuitenkin nimestä tulee enemmän mieleen kukka kuin hevonen.
Ilmatieteen laitoksen sivuilla sanotaan, että Tuntuu kuin -lukemassa otetaan huomioon tuulen viilentävä vaikutus ja ilmankosteus. Niin ollen olet varmasti oikeilla jäljillä: jos maitopurkki on suojaisessa paikassa, se todennäköisesti tuntee lähemmäs -4 asteen lämpötilan ja avoimella, tuulisella paikalla se on kylmemmässä lämpötilassa. Jos ihan lähellä on ikkuna tai ovi, sekin voi vaikuttaa maitopurkin lämpötilaan, koska yleensä ne eivät ole täysin tiiviitä.
Nykyinen Päivölänkuja (Päivölägränden) Tapanilan kaupunginosassa Helsingissä oli vuoteen 1946 saakka nimeltään Oravatie (Ekorrvägen).
Nimi muutettiin vuoden 1946 tapahtuneen alueliitoksen yhteydessä, jolloin uusien esikaupunkialueiden ja kantakaupungin katujennimistöä sopeutettiin käyttökelpoiseksi kokonaisuudeksi ja laadittiin nimiä asemakaavoitettavien alueiden uusille kaduille.
https://www.hel.fi/static/tieke/digitoidut_asiakirjat/helsingin_kadunnimien_historia/pdf/Helsingin_kadunnimet_1.pdf
Kyllä, Kirkkonummen kirjastossa on ruotsinkielisiä äänikirjoja lapsilla. Saat luettelon äänikirjoista verkkokirjaston tarkennetusta hausta kirjoittamalla asiasanat-kohtaan talböcker, valitsemalla pääkieleksi ruotsinkieliset teokset ja osastoksi lasten ja nuorten osastot. Tuloksena on 251 teosta, joista voitte valita sopivia. Alla linkki:
http://pegasos.kirjas.to/
Kyllä, Savonlinnan pääkirjaston Joelin kotiseutukokoelmassa on Itä-Savo-lehtiä vuodesta 1918 alkaen (puuttuvat vuodet 1923, 1930-32 ja 1966). Lehtiä ei lainata kotiin. Alla lisää tietoa:
https://www.savonlinna.fi/kirjasto/kirjaston_aineistot/kotiseutukokoelmat
Warner Music Finland tosiaan lanseerasi vuonna 2013 Suomalaisen musiikin historia -nimisen nettipalvelun, jonka kautta digitoitua aineistoa saattoi kuunnella, jos kuuntelijalla oli Spotify-tili:
https://musicfinland.fi/fi/kuulumisia/suomalaisen-musiikin-historia-digitaalisesti-kuunneltavissa
Tätä sivustoa ei kuitenkaan enää löydy. Kannattaa varmasti ottaa yhteyttä Warner Musiciin asian selvittämiseksi. Yhteystiedot löytyvät alta:
http://www.warnermusic.fi/yhteystiedot/#warner-music-finland
Hei!
Pahoittelut, että vastaaminen on kestänyt ja vielä siitäkin, että tietoa löytyi näin laihasti. Leipomoista löytyy ihan hiukan tietoa, mutta niiden työntekijöistä ei mitään. Pertti Gyllden on tehnyt kirjasen ”Puoli pulloo punasta limunaatia ja nuoltu pulla!”, josta löydän maininnan s. 23, että Ida Klingstedillä oli tuohon aikaan leipomo ja pullapuoti. Se myytiin v. 1928 Närkille, joka toimikin sitten ihan meidän aikaan asti (lopetti siis toimintansa joskus 1990-luvulla). Viimeinen omistaja oli Martti Närkki, joka nykyään asuu Kuopiossa. Hänellä on (ainakin ollut) arkistoa, mm. äänikasetti Närkin leipomon vaiheista. Tämä tieto löytyy tästä em. Gylldenin kirjasta.
Nykyisinkin toiminnassa oleva Elosen leipomo perustettiin vasta...
Vastaus kysymykseesi voisi olla MTV3:n Työmarkkinat-ohjelma, joka nimensä mukaisesti käsitteli tilannetta työmarkkinoilla sekä pyrki parantamaan tiedonkulkua työnhakijoiden ja työnantajien välillä. Toimittajana oli Matti Karhu. Ohjelma alkoi 1.3.1992, lähetysajankohta oli sunnuntaina aamupäivällä ja uusinta keskiviikkoiltana. Myöhemmin samana keväänä ohjelmaan lisättiin kuvaamasi kaltainen Haku päällä -osio.
Jos Työmarkkinat kuulostaa väärältä vastaukselta, Ylen ohjelmista kyseeseen voisi tulla Mol.fi, jota on lähetetty vuonna 2003 TV2:ssa.
