Yhdistyksen kirjanpitoon liittyviä tutustumisen arvoisia ja hiljattain julkaistuja teoksia on saatavilla useampia. Tähän on poimittu muutamia julkaisuja, joita voi tiedustella esimerkiksi yleisistä tai korkeakoulujen kirjastoista:
Samuli Perälä ja Timo Etelämäki: Yhdistyksen ja säätiön tilinpäätösmalli. Helsinki: KHT-Media, 2013.
Teoksessa käsitellään mm. yhdistyksen tilinpäätöksen laadintaa ohjaavat säännökset, ohjeistetaan tilinpäätöksen laadintaa esimerkkien avulla ja lisäksi selvitetään kirjanpidon erityispiirteitä, kuten lahjoitusten, rahastojen ja avustusten kirjausta sekä toimintakertomusta, rahoituslaskelmaa ja konsernitilinpäätöstä. Mukana ovat esimerkit yhdistyksen tasekirjaksi sekä tase-erittelyiksi.
Heidi Vierros, Katariina...
Kiitos kysymyksestä!
Hallituksen esitys 1/1998 oli perustuslain vireillepanoasiakirja.
HE 1/1998, otteita 54 §:n yksityiskohtaisista perusteluista:
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin presidentin vaalin välittömästä luonteesta, presidenttiehdokkaille asettavasta syntyperäisen Suomen kansalaisuuden vaatimuksesta ja presidentin toimikauden pituudesta sekä rajattaisiin presidentin peräkkäisten toimikausien enimmäismäärä kahteen toimikauteen. Säännökset vastaisivat asiallisesti nykyistä hallitusmuodon 23 §:ää. ....
Presidentin peräkkäisten toimikausien rajoittamista perusteltiin siitä säädettäessä sillä, että näin estetään samaa henkilöä toimimasta presidenttinä liian pitkää yhtenäistä kautta. Rajoituksen katsottiin olevan omiaan ehkäisemään...
En löytänyt tietoa Naantalin Lappi-alkuisista paikannimistä, mutta koko Suomessa on runsaasti tällaisia paikannimiä. Niiden on selitetty kertovan lappalaisten oleskelusta alueella. Lappalaisilla on tarkoitettu saamelaisten lisäksi myös muita eräilytaloudessa eläviä ja Lapiksi on voitu nimittää mitä tahansa syrjäseutua. (Suomalainen paikannimikirja 2007, s. 221)
Sana "lappi" ei ole saamelainen sana ja sen alkuperäinen merkitys on epäselvä. Yhden selityksen mukaan se kuuluisi etymologisesti samaan yhteyteen kuin "lape, lappea" ja olisi alkuaan yleisnimi jonka merkitys olisi ollut "syrjäseutu". (Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja 2013, s. 573) Näin ollen Naantalin lappalaisnimet eivät välttämättä liity lainkaan saamelaisiin....
Turun kaupunginkirjaston kokoelmista löytyy kaksi Muranon lasitaidetta käsittelevää teosta.
Ensimmäinen teos: "Venini: catalogue raisonné" sisältää Muranon tuotantoa laajasti vuosilta 1921-1986. Teoksessa on runsaasti värikuvia maljakoista ja muistakin Muranon taidelaseista.
Toinen teos: Heyel Norbert: "Murano: the glass-making island" käsittelee yleisesti Muranon saarta, historiaa sekä lasitaidetta.
Tarkemmat saatavuustiedot näistä kahdesta teoksesta voitte tarkistaa Turun kaupunginkirjaston Vaski-tietokannasta tästä linkistä: http://goo.gl/nyczw7. Hakutulos on saatu asiasanalla Murano.
Valitettavasti tämä näyttää todella vaikealta tapaukselta, kun emme edes tiedä laulun nimeä. Kun kysyjä ei kerro, mistä teksti ja tekijöiden nimet on saatu, on vaikea arvioida, millä nimellä tätä etsisi.
Viola-tietokanta ei tunne yhtään Härkösen ja Hirvisepän yhteistyön tulosta, enkä ole löytänyt sellaista myöskään hakuammunnalla erilaisista Karjala-aiheisista nuottikokoelmista.
Olen silti valmis jatkamaan etsintöjä, jos saan kysyjältä lisätietoja tämän tekstin lähteestä ja tekijätiedoista.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
"Haikara" ei ole yksi laji vaan aika iso samankaltaisten lintujen ryhmä. Wikipedian mukaan seuraavat haikaralajit luetaan kotimaiseen linnustoon ja muutama niistä (kaulus- ja harmaahaikara) pesii täällä säännöllisesti:
* Kaulushaikara (Botaurus stellaris) Pesii vakituisesti
* Pikkuhaikara (Ixobrychus minutus) Tavattu neljä kertaa
* Yöhaikara (Nycticorax nycticorax) Tavattu useita kertoja
* Lehmähaikara (Bubulcus ibis) Tavattu kolme kertaa
* Rääkkähaikara (Ardeola ralloides) Tavattu useita kertoja
* Silkkihaikara (Egretta garzetta) Tavattu useita kertoja
* Jalohaikara (Egretta alba) Tavataan vuosittain
* Harmaahaikara (Ardea cinerea) Pesii vakituisesti
* Ruskohaikara (Ardea purpurea) Tavattu useita kertoja
Jos kysyjä pohtii sitä, miksi...
Mitään erillistä standardia nuottijulkaisun/laulukirjan muodolle ei ole. Nuottihan voi olla pelkkä melodia tai se voi sisältää esim. kosketinsoitinsäestyksen tai jopa partituurin.
Jos käytössäsi on jokin nuotinnosohjelma (esim. ilmainen MuseScore tai jokin kaupallinen ohjelma), voit taittaa nuottisi valmiiksi jo siinä. Netistä löytyy ohjeita ja vinkkejä näiden käyttöön.
Toinen vaihtoehto on käyttää tavallista taitto-ohjelmaa (esim. ilmainen Scribus) ja tuoda nuotit siihen vaikkapa pdf-tiedostoina ja taittaa laulukirja sen avulla. Samalla voit lisätä haluamasi tarinat.
MuseScore ja Scribus ovat saatavilla myös suomenkielisinä ja käyttövinkkejä löytyy netistä.
Lisäksi voit katsoa mallia esim. Suuri toivelaulukirja-sarjasta.
Hei!
Valitettavasti vastausta ei voi antaa tietosuojasyistä. Tässä nimipalvelun tilastoa Saaga-nimestä http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Tietoa Mannerheimintiellä sijainneesta kangaskauppa Aitasta ei valitettavasti löytynyt.
Tavaratalo Tempo sijaitsi osoitteessa Mannerheimintie 2B vuosina 1933-1972 (Lähteet: Helsingin Sanomat 24.2.2008: Heikinkatu sai alkunsa Riikinkukon korttelista ja Eeva Järvenpää ja Sirpa Räihä, Ensimmäisiä esikaupunkeja -kertomuksia Kaartinkaupungin ja Kampin kortteleista). Tämän jälkeen talo purettiin, ja tilalle rakennettiin konttoritalo, joka valmistui vuonna 1978.
Tempon talosta on kuva Stadin taivaan alla (Eeva ja Simo Ristan
valokuvia Helsingistä vuosilta 1969-1987) -valokuva-arkistossa:
http://taivaanalla.lasipalatsi.fi/haku/kuvakortti.php?kuva=081825&frame…
Hei,
Vanhan rahan arvon määrittäminen sitä näkemättä on aina vaikeaa ja vähän riskialtistakin. Esimerkiksi setelin kohdalla rahan kunnon ja yleisyyden lisäksi sen arvoon saattavat joissain tapauksissa vaikuttaa esimerkiksi setelissä olevat nimikirjoitusyhdistelmät, vesileiman asento, mahdolliset painovirheet… jne.
Tavanomainen 100 markan seteli vuodelta 1957 on huippukuntoisena (=uuden veroisena) noin 15-20 euron arvoinen, kuluneena kappaleena muutaman euron. Jos kyseessä on ns. tähtiseteli, jossa numeron yhteydessä on tähtimerkki, on rahan arvo huippukuntoisena noin 100 euroa.
Tähtisetelit olivat seteleitä, joita käytettiin korvaamaan setelipainatuksessa syntyneet vialliset setelit. Setelinipussahan setelit ovat numerojärjestyksessä. Kun...
Emme kirjastossa ole lakiasioiden asiantuntijoita, joten on parempi ottaa yhteyttä johonkin lakiasiaintoimistoon.
Yhteyttä voi ottaa myös oman alueen Aluehallintovirastoon, he neuvovat myös työsuhdeasioissa.
Ohjeita täällä:
http://www.tyosuojelu.fi/fi/toimintaohjeita
http://www.tyosuojelu.fi/fi/tyosuhdeasiat
Yhteystiedot täällä:
http://www.tyosuojelu.fi/fi/etela_yhteydenotto
Tauno Tukkinen on kirjoittanut teoksen "Mäkeen, mäkeen vaan!: punaisten henkilötappiot Forssassa, Jokioisissa ja Tammelassa 1918" (2001).
Jokioislaisen Unto Kiiskisen kirjat "Äitiä en jätä" (2007) sekä "Orpojen vuosi" (2010) sisältävät sekä dokumentteja että dokumentteihin perustuvia kuvauksia keväästä 1918 Jokioisilla ja sen lähiympäristössä.
Kirjassa "Kuoleman kentiltä : muistojulkaisu vuoden 1918 ajoilta" on pari sivua Jokioisista sekä luettelo työläisuhreista.
Näistä Lahden kirjastosta löytyvät "Orpojen vuosi" seka "Kuoleman kentiltä", muita voi pyytää kaukolainaksi.
Lisää tietoa voisi löytyä myös arkistolähteistä http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Teema:_Sis%C3%A4llissota_1918
Hei,
Kirja löytyy mm. Åbo Akademin kirjaston kokoelmasta. Sitä voi mahdollisesti saada kaukolainana omaan kirjastoon. Kaukopalvelu on yleensä maksullinen palvelu. Ota yhteys omalle kirjastolle ja tee kaukopalvelypyyntö kirjaan heidän kautta.
Kirja on myös luettavissa mikrokortilla Kansalliskirjastossa Helsingissä. Sitä ei saa kotiinlainaan.
Nimestä ”Seevi” ei valitettavasti näytä löytyvän tietoa etunimikirjoista, ei edes harvinaisia nimiä käsittelevästä teoksesta. Osoitteesta http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/default.asp?L=1 löytyvä nimipalvelu kertoo, että Suomen väestörekisterissä on ollut vajaa 40 Seevi-nimistä, sekä miehiä että naisia, jote kyseessä on melko harvinainen nimi.
Arvelisin, että ”Seevi” saattaa hyvinkin olla lyhennelmä jostakin muusta etunimestä samalla tavalla kuin etunimi ”Seemi” on peräisin nimestä ”Anselmi”. Tarkemmin en osaa kuitenkaan sanoa.
HelMet-kirjastoissa 29:ssä on lukusali https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut?service=Lukusali. Kirjastojen aukioloajat vaihtelevat. Rikhardinkadun kirjastossa iso lukusali on periaatteessa aina käytettävissä. Joskus lukusalissa järjestetään tilaisuuksia, jolloin se on poissa alkuperäisestä tarkoituksestaan, mutta tätä tapahtuu vain keksimäärin pari kertaa viikossa muutaman tunnin ajan. Rikhardinkadun kirjasto on nyt kesäkaudella avoinna ma-to klo 9-20.00, pe klo 9-18 (kohta enää 16)ja la klo 10-16.
'Kun mummot kuolevat' löytyy Kilven teoksesta nimeltä Animalia. Netissäkin se on: http://www.transpoesie.eu/poems.php?doc_id=399. Eeva Kilven runokirjassa Kiitos eilisestä löytyy neljäsäkeistöinen runo nimeltä 'Isoäiti'. Se olisi aika sopiva tilanteeseen. Nämä ovat tietysti makukysymyksiä, mutta olisi ehkä parasta mennä johonkin kirjaston selailemaan runokirjoja tai esimerkiksi näitä isoja värssykirjoja, joista löytyy runoja, värssyjä: Suuri Värssykirja, Elämäsi matkalle. Ajatuksia arkeen ja juhlaan, iloon ja suruun sekä Elämänviisauden kirja. Helsingissä nämä löytyvät luokasta 171.
Osoitteesta http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=510&ref=2316 löytyvässä Matti Larjavaaran artikkelissa ”Kieli, kohteliaisuus ja puhuttelu” kerrotaan, että teitittely oli vallassa ainakin 1960-luvulle asti. Eroja on kuitenkin ollut maantieteellisesti: Itä-Suomessa teitittely ei ollut niin vahvaa kuin Länsi-Suomessa, jossa Larjavaaran mukaan ”lapset teitittelivät vielä jokin aika sitten vanhempiaan ja jopa vaimot miehiään”. Jos kirja siis sijoittuu Länsi-Suomeen, vanhempien teitittely ei ole kovin kaukaa haettua.
Heikki Paunosen artikkeli ”Kun Suomi siirtyi sinutteluun : suomalaisten puhuttelutapojen murroksesta 1970-luvulla”, joka on ilmestynyt kokoelmassa ”Kielellä on merkitystä” (Suomalaisen Kirjallisuuden...
Kyseinen katkelma löytyy suomennoksesta ”Kadotettu paratiisi” sivulta 14. Yrjö Jylhän suomentamana koko kohta menee seuraavasti:
”Käy eellä julma Moolok tahrattuna
verellä ihmisen ja kyynelillä,
joit’ itki vanhemmat, kun tulipätsiin
laps uhrattiiin ja rummun pärinään
sen huuto hukkui.”
Sana ”Moolok” on suomennoksessa kursivoituna.
Kyseessä on ilmeisesti Pelastakaa lapset ry:n julkaisemalla äänilevyllä ”Laula, äiti” (1972) oleva E. Tarpilan säveltämä ja sanoittama ”Kehtolaulu”. Tuota levyä ei näytä olevan juuri muualla kuin Kansalliskirjastossa.
Valitettavasti laulun sanoja tai muita levytyksiä ei näyttänyt löytyvän mistään tutkimistani tietokannoista. On toki mahdollista, että sanat olisivat jossakin vanhassa laulukirjassa, jonka sisältöä ei ole luetteloitu kunnolla, mutta tämän enempää tietoa en onnistunut löytämään.
Helppokäyttöinen on -inen-loppuinen yhdysadjektiivi eli kaksiosainen adjektiivi. Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uuden kielioppaan (2007) mukaan sanaa voidaan taivuttaa komparatiivissa sekä muodossa helpompikäyttöinen että helppokäyttöisempi. Vain merkitykseltään erikoistuneista adjektiiveista käytetään ainoastaan sellaista muotoa, jossa jälkiosa taipuu. Näistä esimerkkejä ovat hellävaraisempi (EI hellempivarainen) tai paksunahkaisempi (EI paksumpinahkainen).
Lähteet:
Itkonen, Terho & Sari Maamies (2007): Uusi kieliopas. 3. tark. painos. Helsinki, Tammi.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1809780__Suusi%20kieliopas…
Iso suomen kielioppi, toim. Auli Hakulinen et al. (2004). Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
http://...
