Otsikko

Voiko kuuro, viittomakielellä kommunikoiva sairastua afasiaan? Miten se ilmenee? Mitä apuja ja tietoa tähän saatavilla? Jos ei voi sairastua, miksi?

Vastauksen tiedot saatu tutkija dosentti Päivi Rainólta.

Kyllä – kuka tahansa voi sairastua afasiaan, aivoperäiseen kielihäiriöön, esim. aivoverenkiertohäiriön, aivoinfarktin tai muun aivovamman seurauksena. Kuurolla viittomakielisellä henkilöllä afasia ilmenee samalla tavoin kuin puhuttua kieltä käyttävillä – riippuen siitä, missä aivojen kohdassa vamma sijaitsee. Aivovamman sijainnin perusteella erityyppiset afasiat on myös nimetty. Lisää tietoja saa esim. Aivoliiton sivuilta https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/sairastumisen-jalkeen/muutokset/kieli-puhehairiot/afasia/#ecd64f94 ).

Se voi ilmetä sanojen (viittomien) löytämisen vaikeutena, epäröintinä, taukoina; normaalia lyhyempinä lauseina. Afasiaoireita ovat myös runsassanainen puhe (vuolas viittominen), joka ei ole kuitenkaan johdonmukaista. Afasia voi ilmetä puheen (viittomakielisen ilmaisun) ymmärtämisen vaikeutena; lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutena, joka viittomakieliselle tarkoittaa hänelle itselleen vieraalla kielellä tuotetun tekstin entistä hankalampana luetun ymmärtämisen ja kirjoittamisen vaikeutena.

Jos viittomakielinen henkilö saa afasiaoireita, häntä tulisi kuntouttaa samalla tavoin kuin puhuttua kieltä käyttäviä. 

Afasiakuntoutuksesta vastaa yleensä puheterapeutti. Onneksi maassamme toimii viittomakieltäkin taitavia puheterapeutteja (jotka saattavat toimia esimerkiksi viittomakielen tulkkeina). 

Suomessa sanotaan vuosittain noin 25 000 ihmisen saavan vuosittain aivoverenkiertohäiriön (0,5 % väestöstä) ja heistä noin kolmasosa saa afasiaoireita. Kun tämä suhteutetaan viittomakielisten kuurojen määrään (n. 3000), voidaan sanoa, että noin 15 henkilön voidaan odottaa saavan vuosittain aivoverenkiertohäiriön ja heistä noin viidellä olisi afaattisia oireita. Siitä en kuitenkaan tiedä, tunnistetaanko näitä oireita, sillä kaikkien viittomakielisten henkilöiden läheiset eivät taida viittomakieltä niin hyvin, että tunnistaisivat nämä oireet.

Koska Suomessa kuurojen viittomakielisten määrä on näin pieni – päinvastoin kuin esim. Isossa-Britanniassa – tutkimuksiin on hankala löytää afasiaoireisia viittomakielisiä henkilöitä – ja vielä vaikeampaa on löytää viittomakieltä taitavia tutkijoita, jotka pystyisivät analysoimaan viittomakielisessä tuotoksessa ilmeneviä poikkeamia! Siksi joudumme yhä tukeutumaan enimmäkseen ulkomaisiin tutkimuksiin ja niissä esitettyihin tutkimustuloksiin.

Kuurojen viittomakielisten henkilöiden afasiaa on muualla maailmassa tutkittu aika pitkään, Suomessa tutkimus on vielä melko vähäistä. Päivi Rainó on sivunnut aihetta artikkelissa, joka on julkaistu  Pekkala, S., Kangas-Lumme, J. & Rainò, P. (2013). Ikääntyminen ja kielen attritio puhuttua sekä viitottua kieltä käyttävillä. Teoksessa K. Granqvist & P. Rainò (toim.) Rapautuva kieli. Kirjoituksia vähemmistökielten kulumisesta ja kadosta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 208–231.

Muista viittomakielistä tehtyjä tutkimuksia löytyy esim. MARSHALL, JANE – ATKINSON, JO – WOLL, BENCIE – THACKER, ALICE 2005: Aphasiain a bilingual user of British Sign Language and English. Effects of crosslinguistic cues. – Cognitive Neuropsychology 22/6 s. 719–736.