Etsitty laulu saattaisi olla Jumala puolellamme, Rauli Nordbergin suomennos Bob Dylanin kappaleesta With God on our side. Sanat siihen löytyvät Merja Hurrin toimittamasta laulukirjasta Rauhanlauluja II (Rauhankirjat, 1984).
Laulun toinen säkeistö kuuluu näin:
Katsele taapäin
historiaan
kun intiaaneilta
maat petkutetaan.
Sinitakkien pyssyin
heidät lannistetaan,
mutta myös Custerilla
Luoja on puolellaan.
Sananlaskututkija, tietokirjailija Outi Lauhakangas on kommentoinut Ylen haastattelussa Jokisen eväiden alkuperää seuraavasti:
"Kuten Ellusta [Ellun kanoista] on Jokisestakin tarina poikineen. Lauhakangas sanoo, että on mahdotonta tietää, mikä tarinoista on juuri se, joka on sanonnan synnyttänyt. Erään version mukaan Jokinen oli töissä konepajalla ja työkaveri teki jäynät puristamalla Jokisen eväslaukun prässillä littanaksi levyksi.
– Yhden tarinan mukaan tukkikämpällä Jokinen otti ainoan eväänsä, kuivan leivänkannikan, esiin pöydälle. Toinen siirsi leipää ja piruili, että nuo Jokisen evväät ovat aina niin levvällään…"
Lähtökohtaisesti en suosittelisi Murha.infoa ensisijaiseksi tiedonhaun lähteeksi, mutta manittakoon tässä yksi siellä...
Vepsäläissyntyinen kirjailija Raisa Lardot (o.s. Larjuškin, s. 17. tammikuuta 1938, Šoksu) tuli Suomeen kuusivuotiaana pakolaisena jatkosodan aikaan. Lardotin teokset ovat omaelämäkerrallisia ja kuvaavat naisena elämistä.
Lardot on julkaissut niin faktaa kuin fiktiotakin, romaaneista runoihin:
Hän jäi elämään (1973)
Silmänräpäys ja koko elämä (1975)
Ripaskalinnut (1978)
Ihmisen ääni (1979)
Taivas on kiinni tänään (1982)
Reumapotilaita (1983)
Sammakkoprinssi (1987)
Siskonpeti (1991)
Russa, russa! (1994)
Andy ja Vera (1997)
Syntinen Maria (2000)
Himosisustajan muistelmat aisti-ilottelua ja silkkilakanoita (2001)
Jäätyneet linnut putoavat oksiltaan (2001)
Pikku äiti (2003)
Eläimellisiä tarinoita (2006)
Lisätietoa: Kotimaisia nykykertojia 3,...
Sirkka Paikkalan ja Pirjo Mikkosen Sukunimet-teoksen (2000) mukaan Mahkosten ”pesäpaikka” on ollut Viipurissa ja sen maalaiskunnassa sekä muualla Karjalassa, mm. Johanneksessa, Lumivaarassa ja Kuolemajärvellä. Mahkosia on tavattu myös esim. Savosta, jossa kuitenkin muoto Makkonen on vienyt voiton Mahkosesta. 1500-luvulta peräisin olevassa verokirjassa mainitaan nimi Mahkuev; 1800-luvun alkupuolella Viipurissa tavatut esiintymät ovat muotoa Mackoin ja Mahkoin.
Mahkonen ja Makkonen ovat samaa kielellistä juurta. Makkonen juontuu sukunimistöömme karjalaisista ristimänimistä Makari, Makkara, Makko(i), Makku, jotka puolestaan pohjautuvat venäjän Makarij-nimeen ja kreikan Makariokseen. 1500–1600-luvuilla kyseisistä nimistä juontuvia sukunimiä...
Tanja Hällstén tulkitsee runon sisältöä Tampereen yliopistoon vuonna 2008 tekemässä pro gradu -tutkimuksessaan seuraavasti:
"Satama toimii vertauskuvana runoilijalle ja hänen työlleen sekä yleisemmin ihmisen tuntemusten kuvaajana. Tunnelma runossa on kaipaava, mutta samalla levollinen, vaikka toisaalta laivat ja meri kuvaavat myös ihmismielen levottomuutta: halua lähteä ja siirtyä paikasta toiseen. Sataman voi tulkita sekä turvapaikaksi elämän merellä että lähdön ja liikkumisen symboliksi. -- Satama on staattinen, paikallaan pysyvä, vakaa turvapaikka. Meri sen sijaan on jatkuvassa liikkeessä oleva, arvaamaton ulottuvuus. Runo rinnastaa puhujan elämän ja meren. Tämän vertauskuvan kautta voi tulkita, että runon puhuja lähtee matkalle...
Katso-lehti lienee paras televisionohjelmatietojen lähde vuosilta 1990-2007 kuten kysyjä tiesikin. Kansalliskirjaston (ent. Helsingin yliopiston kirjasto) kotimaisten aikakauslehtien kokoelmasta ko. lehti löytyy. Katso-lehden vuosikertoja voi tilata lukusalikäyttöön. Niitä annetaan vain tutkimustarkoituksiin. Niitä tilattaessa on täytettävä käyttölupa-anomus.
Myös Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (Kava) (ent. Suomen elokuva-arkisto) kirjastosta Katso-lehden vanhoja vuosikertoja löytyy ainakin vuoteen 2003 asti. Sielläkin niitä annetaan vain paikan päällä tutkittavaksi. Kavan yhteystiedot: http://www.kava.fi/
Kirjaston sähköposti: kirjasto@kava.fi
Kavassa toimii v. 2008 aloittanut Radio- ja televisioarkisto. Heidän asiantuntemustaan...
Etelä-afrikkalaisen Daily Dispatch -sanomalehden verkkosivulta löytyy oheinen artikkeli "solmupuutarhoista" (= knot garden):
http://www.dispatch.co.za/2002/07/06/features/GARDEN.HTM
Tekstistä voi poimia oheisen maininnan solmupuutarhan symbolisesta merkityksestä:
"Knot gardens were often designed with symbolic intent. Where a knot garden represents a lovers union only two colours of plant would be used. The interwoven bands were considered a symbol of infinity because they had no beginning and no end."
Kannattaa varmaankin tutustua puutarhataiteen historiaa koskeviin teoksiin, kuten Antero Sinisalo: Puutarhataiteen historian perusteet: luennot (1997).
Lisäksi hankimme Turun kaupunginkirjastoon seuraavan näitä puutarhoja koskevan teoksen:...
Kirjastot ottavat kirjalahjoituksia vastaan, mutta kirjasta riippuu, voidaanko sitä ottaa kokoelmiin. Yleisesti ottaen uusia, kysyttyjä kirjoja otetaan mielellään, mutta vanhoista tai vähän lainattavista kirjoista kirjastot joutuvat yleensä kieltäytymään, koska hyllytila on rajallista. Isoilla kirjastoilla on yleensä mahdollisuus ottaa hiukan harvinaisempaakin aineistoa.
Jos kirjoja ei ole kovin paljon, voit tuoda ne kirjastoon ja kysyä, haluaisiko kirjasto ottaa ne lahjoituksina. Jos taas kirjoja on enemmän, kannattaa laatia niistä lista ja kysyä asiaa etukäteen vaikkapa sähköpostitse. Useissa kirjastoissa on kierrätyskärry tai -laatikko, johon voi tuoda omia hyväkuntoisia kirjoja kierrätettäviksi muille lukijoille, jos haluaa päästä...
Tuomas Ragvaldinpojan vuonna 1763 julkaistu Sen wielä wirhellisen ilo-weisu on alkuperäisjulkaisun lisäksi luettavissa esimerkiksi Pekka Raittilan kirjoittamasta elämäkerrasta Tuomas Ragvaldinpoika : hengellinen arkkivirsirunoilija. Sekä arkkiveisu että seikkaperäinen kuvaus leikkauksesta löytyvät Duodecim-lehden numerossa 24/1975 julkaistusta Aarne Rintalan artikkelista Suomen ensimmäinen huulihalkioleikkaus. Hieman tiiviimpi leikkauskuvaus (ja itse arkkiveisukin vain osittain) sisältyy Rintalan kirjaan Plastiikkakirurgian historia Suomessa.
1850-luvulle saakka huulihalkioleikkauksessa käytetty metodi oli sama, jonka hollantilainen Johan Yperman esitti jo 1300-luvun alkupuolella ja jota ranskalainen Franco oli kehittänyt edelleen 1500-...
Margit-pöytähopeat oli eräs paperinkeräyksestä vastikkeena saatu palkkio 1950-luvulla. Ote ilmoituksesta Helsingin Sanomissa 1.6.1957:
Paperilla saa arvokkaita esineitä.
Ylioppilaat hankkivat paperin avulla sievoisen summan Suomen Punaisen Ristin hyväksi. "Sairasauto joka kuntaan" -keräys on päättynyt. Nyt jatkuu paperin vastikekeräys edelleen täydellä vauhdillaan. Hankkikaa nyt Tekin paperilla arvokkaita esineitä.
Hopeita kevätsiivouksella
Kevätsiivouksen ja maallemuuton yhteydessä kertyy varmasti huomattavat määrät paperia ja pahvia. Vaihtakaa ne esim. moderneihin Margit-pöytähopeisiin!
Paperinvaihtoesineet:
pöytähopeat
rannekellot
mekanot
nuket
Paperia ottavat vastaan lukuisat OTK:n ja SOK:n jäsenosuusliikkeet ja -kaupat sekä...
Kysy kirjastonhoitajalta-palvelun arkistosta löytyy runsaasti tietoa etunimistä. Ohessa linkki:
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Kirjoita hakuruutuun sanat etunimet Tapio ja tee haku.
Tapiosta on seuraavanlainen tieto:
Nimi esiintyy jo suomalaisessa mytologiassa. Tapio on toisaalta metsän kertosana; toisaalta metsän kuningas, päähaltija tai emäntä. Muinaisten hämäläisten jumala, joka antoi metsästäjille heidän saaliinsa. Nimi otettiin uudelleen käyttöön kansallisromantiikan kaudella.
Leo-nimi tulee latinasta ja merkitsee leijonaa. Leijona on myös Raamatusta saatu Kristuksen symboli ja apostoli Markuksen tunus.
Lähde: Pentti Lempiäinen Suuri etunimikirja.
Tieteellisen nimensä sähköankerias sai vasta sähkön keksimisen jälkeen. Sen varhaisin nimi (1764) ei kuitenkaan sisältänyt suoraa viittausta sähköön, vaan se kuvasi enemmänkin kalan antaman sähköiskun vaikutusta: Gymnotus tremulus. Sähkön eläimen nimeen toi itse Carl von Linné paria vuotta myöhemmin – 1766 siitä tuli Gymnotus electricus. Kokonaan omaan sukuunsa sähköankeriaan siirsi Theodore Gill vuonna 1864 (Electrophorus electricus).Suomen kielen sana sähkö on peräisin vuodelta 1845 (Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja). Varhaisin löytämäni suomenkielinen maininta sähköankeriaasta on tätä myöhäisemmältä ajalta, 1865 julkaistusta Edv. Ervastin suomentamasta Wilhelm Fredrik Palmbladin Geografian eli maantieteen oppikirjasta,...
Kirjojen lainaamiseksi tarvitset kirjastokortin. Sen saat ilmaiseksi mistä tahansa Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteestä. Alle 15-vuotias tarvitsee korttiin jonkun aikuisen takaajaksi, esimerkiksi isän tai äidin. Kortin saamiseksi täytyy esittää kirjastossa kuvallinen henkilöllisyystodistus. Alle 18-vuotiailta käy myös kuvaton Kela-kortti. Jos kortti katoaa, alle 15-vuotiaille uusi kortti maksaa 2 euroa ja muille 3 euroa.
Kirjastokortilla voi lainata kirjastossa joko itsepalveluautomaatilla tai palvelutiskillä. Automaattiin täytyy asettaa ensin kirjastokortti, sitten näppäillä tunnusluku eli pin-koodi ja lopuksi viedä kirjat vuorotellen automaatin lukulaitteen alle. Kun kirjat on lainattu, kortti otetaan pois ja ruudulta painetaan,...
Lähetin kysymyksesi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran asiantuntijalle ja sieltä ystävällisesti vastasi suomen kielen dosentti Kirsi-Maria Nummila. Alla hänen vastauksensa:
"Poika olisi esittänyt tervehdyksensä ja kysymyksensä omalla puhekielellään eli paikallisella murteella. Koska nuorten kohtaamispaikka ei ole tiedossa, ei kysymykseen voi vastata tämän tarkemmin. Tervehdyksenä poika olisi kaiketi voinut käyttää esimerkiksi tervehdyksiä Iltaa, ehtoota, päivää tai terve, jotka ovat kaikki vanhoja.
Meillä ei ole juuri olemassa tietoja 1800-luvun alkupuolen tavallisen kansan keskusteluista ja muusta arkisesta kielenkäytöstä. Esimerkiksi tuon ajan kirjoihin tallentunut suomen kieli eroaa siitä. Voidaan kuitenkin ajatella, että...
Kuvaukseen sopii Ritva Toivolan kirjoittama satukirja Kun Pikkukorva sai siivet. Kirjassa seikkailee Tomi-poika, joka joutuu mukaan hiisien valtakuntaan Rumahiiden palatsiin. Siellä peilin takana asuu Rumahiisi, ja se joka keskii Rumahiiden oikean nimen, saa syöstyksi tämän vallasta. Tomi ryhtyy ystäviensä kanssa selvittämään nimeä kirjain kirjaimelta.
Ritva Toivola: Kun Pikkukorva sai siivet. Weilin+Göös 1986.
Espoon historiasta on julkaistu varsin runsaasti kirjallisuutta. Bemböle kuuluu alueen vanhimpaan asutusalueeseen, ja siitä on mainintoja eri lähteissä. Varhaisimmat tarkat tiedot kylien ja talojen lukumäärästä Espoossa ovat vuodelta 1540, jolloin kylien tiloista alettiin pitää verotusta varten maakirjoja ja niissä mainitaan jo mm. Bemböle. Maakirjoista saatujen tietojen mukaan kylät olivat Espoossa jo tuolloin melko kehittyneitä, mikä viittaa siihen, että ne olisivat olleet olemassa jo huomattavasti ennen ko. ajankohtaa. Espoon pitäjää halkonut tärkeä Kuninkaantie kulki Bembölen kautta jo myöhäiskeskiajalla. Bemböle oli liikenteellinen risteyskohta, josta lähtivät tiet Espoon pohjoisosiin ja Helsinkiin. Kuninkaantiellä oli suuri merkitys...
Säkeet Riikka Pulkkisen Rajan sivulla 36 ovat Tomas Tranströmerin runosta Lentolehtinen, joka sisältyy Brita Polttilan suomentamaan kokoelmaan Eläville ja kuolleille (Tammi, 1990).
Sotakorvauskuunareita tutkinut Sirpa Wahlqvist mainitsee tarinan väitöskirjassaan. Tarinaa kerrottiin jo kuunariajalla, mutta sen todenperäisyyttä ei tiedetä. Wahlqvist arvelee tarinan kertovan työntekijöiden suhtautumisesta venäläisiin, joita ei sopinut sotakorvausaikana avoimesti arvostella. Mikko Uola on Hollming Oy:n historiikissaan myös epäillyt tarinan todenperäisyyttä, ja hänen mukaansa se onkin lähtöisin saunojen seiniin puupaneloinnin alle tulleista kuparilevyistä.
Uola, M. (2001). Hollming 1945-2000: Sotakorvausveistämöstä monialakonserniksi. Hollming.
Wahlqvist, S. (2012). Sydämellä rakennetut seililaivat. Sotakorvauskuunareiden rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy: N telakalla Raumalla 1945–1952. Turun yliopisto....
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käännöstietokannan http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/ mukaan Leena Lehtolaisen kirjoja on käännetty seuraaville kielille:
albania, armenia, englanti, espanja, heprea, hollanti, italia, kiina, kreikka, latvia, norja, portugali, puola, ranska, ruotsi, saksa, tanska, tšekki, turkki, ukraina, unkari, venäjä, viro
Tässä pieni vinkkilista. Toivottavasti tästä löytyy sopivaa luettavaa.
Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Satavuotias Allan Karlsson seikkailee läpi Euroopan lähihistorian ja onnistuu karkumatkallaan sekoittamaan koko Ruotsin. – Saatavana myös äänikirjana)
Kari Hotakainen: Ihmisen osa (trilogian ensimmäinen osa, muut osat Jumalan sana ja Luonnon laki, kaikki myös äänikirjoina)
Tamminen, Petri: Enon opetukset (”…viiltävän hauska romaani kasvamisen tiestä. Kertojana on enoaan kymmenen vuotta nuorempi Jussi.” – Saatavana myös äänikirjana)
Durrell, Gerald: Eläimet ja muu kotiväkeni ; Eläimellistä menoa Korfussa (ja muut Durrellin teokset – hiukan saman tyylisiä kuin James Herriotin kirjat)
Tuuri, Hanna: Vihreän...
