Taiteen keskustoimikunnan sivuilla olevassa 6.5.2011 päivätyssä tiedotteessa http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/default.asp?WCI=wciFrame_workspac… kerrotaan mm., että kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunta on myöntänyt 2 889 325 euroa kirjastoapurahoina (nk. kirjastokorvaus) ja -avustuksina yhteensä 908:lle kirjailijalle ja kääntäjälle. Yksittäiset apurahat ovat 500 - 14500 euron suuruisia. Tästä summasta on myönnetty apurahoina luovaa kirjallista työtä suorittaville kirjailijoille kaunokirjallisuuteen 2 082 000 euroa ja tietokirjallisuuteen 205 800 euroa. Kääntäjille vastaavat summat ovat 443 000 euroa ja 82 925 euroa. Avustuksina ahtaissa taloudellisissaoloissa eläville iäkkäille kirjailijoille ja kääntäjille on...
Tähän ei ole yhtä vastausta. Kivenheitto ei ole orgainsoitunut urheilulaji, jossa olisi säännöt ja jonka väline, suorituspaikka ja tyyli olisi määritelty vertailukelpoisesti ja erityisesti jonka tuloksia olisi dokumentoitu luotettavasti. Heti nousee useita kysymyksiä: Minkä kokoinen ja muotoinen kivi olisi? Heitetäänkö paikaltaan, saako pyörähtää tai juosta vauhtia? Mitataanko heitto vaakasuoralla pinnalla vai rinteeseen kuten mäkihypyn pituus? Saako käyttää apuvalineenä linkoa tai heittovartta?
Guinnesin ennätyskirjaan on 1980-luvulla kirjattu lingolla avustetun kivenheiton ennätykseksi peräti 437 metriä. Pisimmälle ilman apuvälineitä heitetty esine on Guinnessin tuloksissa erityismuotoiltu frisbee-kiekko, tulos 406 metriä.
Optimaalisen...
Suomen kirkot ja kirkkotaide 2 - teos mainitsee Oulun tuomiokirkon pinta-alaksi 1.100 m2, kun taas Helsingin tuomikirkon pa on 1074m2 + parvet 374m2 (lisäksi on mm. tilava krypta). Helsingin tuomiokirkon kokonaispinta-ala muodostuu näinollen suuremmaksi (esim. kirkkosali parvineen 1.448 m2) Sensijaan eri lähteet antavat istumapaikkojen lukumäärästä erilaisia numerotietoja. Edellä mainittu teos mainitsee kirkkokansaa mahtuvan Oulun tuomiokirkkoon 1.500 henkeä; Helsingissä istumapaikkoja on 2.500. Mutta "Uudenmaan läänin kirkot" puhuu 1.575 paikasta ja "Suomalainen tietosanakirja" taas 1.700 paikasta. Vaikuttaa siltä, että istumapaikkojen määrä on aika lailla vaihdellut eri aikoina (korjaukset, restauroinnit jne)
Ainakin yksi suomennos löytyy kirjasta Surkimuksen lauluja ; Outolainen ; Lasit / Nils Ferlin, suom. Leo Saukkoriipi (1990). Kirja sisältää suomennettuina Ferlinin kolme ensimmäistä kokoelmaa: En döddansarens visor, Barfotabarn ja Goggles. Runo En valsmelodi on suomennettu nimellä Valssia, ja käännös näyttää olevan sillä tavoin uskollinen alkutekstin rytmille, että myös suomennos sopii hyvin laulettavaksi tuolla Lille Bror Söderlundhin sävelmällä. Kirja on saatavissa monesta HelMet-kirjastosta.
(Asiaankuulumaton huomautus: itse pidän tästä laulusta erityisesti Staffan Percyn esityksenä.)
Eemeli, Eemil ja Emil ovat muodostuneet muinaisroomalaisen Aemilius-ylimyssuvun nimestä. Sukunimi oli muodostettu latinan kielen sanasta 'aemulus', joka tarkoittaa kilpailevaa tai kilpailijaa. Katolisen kirkon pyhimysluettelossa on kolme Aemilius-nimistä varhaiskristillistä marttyyripyhimystä. Ranskassa nimi on muodossa Émile, jota on tehnyt tunnetuksi erityisesti valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseaun samanniminen kasvatusopillinen teos (1762).
Almanakassa nimi esiintyi meillä ensi kerran vuonna 1749 muodossa Amilius ja sen jälkeen muodossa Emil. Suomen ortodoksinen kalenteri liittää Eemelin ja Eemilin samankaltaisuuden vuoksi nimeen Emilianos.
Lähteet:
Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY
Salmi: Latinalais-suomalainen sanakirja, Otava...
Aleksandraa on kysytty aiemminkin, joten vastaus löytyy myös arkistostamme:
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Aleksandra (ruots. Alexandra) on Aleksanterin sisarnimi. Kreikkalainen Aleksandros tarkoittaa puolustajaa, suojelijaa. Aleksandra on siis puolustajatar, suojelijatar. Kirkollinen perinne tuntee kuusi Aleksandra-marttyria 200- ja 300-luvuilta. Aleksandra on ollut suomalaisessa almanakassa aiemmin eri päivinä: 3.5. Venäjän keisarinna Aleksandra Fedorovnan nimipäivänä, 5.5. ja 6.5. ja 17.10. vuoteen 1928 saakka. Aleksandraa on käytetty lähinnä ortodoksisissa maissa ja on Venäjälläkin suosittu. Lyhyempi Sandra, Santra on saanut oman nimipäivän 11.9.
Olga on tiettävästi venäläinen muunnos vanhasta pohjoismaisesta nimestä...
Ihmiskehon n. 206 luusta pienin on korvasta löytyvä jalustinluu. Se sijaitsee välikorvassa ja on korvan sisin kuuloluu välittäen vasaran ja alasimen kanssa kuuloluuketjun värähtelyjä eteisikkunan kautta sisäkorvaan. Sen pituus on n. 3mm ja sen paino arviolta n. 2-4mg. Kooltaan sitä voisi verrata riisinjyvään. Nimi tulee siitä, että se muistuttaa ratsastuksessa käytettyä satulan jalustinta.
Outi Lauhakankaan Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset kertoo Maassa maan tavalla -sanonnasta seuraavaa: "Sananlasku neuvoo sopeutumaan kussain maassa maan tapoihin. Meillä sanotaan 'Maassa maan tavalla tai maasta pois'. Japanissakin neuvotaan toimimaan 'kylään tullessa, kuten kylässä toimitaan'. Englanniksi asia ilmaistaan epäsuoremmin So many countries, so many customs eli 'niin monta tapaa kuin maata'." Fraasin alkuperää Lauhakangas ei kuitenkaan selvitä.
Maan tapoihin sopeutumista käsittelevän sanonnan juuria voisi ehkä lähteä etsimään 300-luvun lopun Milanosta ja tarinasta, jonka päähenkilöinä ovat pyhä Monica, tämän poika pyhä Augustinus ja pyhä Ambrosius Milanolainen. Ensin mainittujen kerrotaan tiedustelleen...
Suomen rahahinnasto 2005 : keräilijän opas kertoo, että vuoden 1952 500-markan olympia-juhlarahaa on kolmea erilaista versiota. Tavallisin on v. 1952 painettu - Hinta 15-45 EUR. Arvo vaihtelee kunnon perusteella. Kolikosta on myös v. 1951 painos, joka on huomattavasti arvokkaampi (150-450 EUR), sekä virheellinen painos (25-125 EUR).
Moni muukin on pohtinut asiaa: Helsingin Sanomien Torsti vastasi kysyjälle Pepin hevosen nimen olevan Pikku-Ukko eli Lilla Gubben.
Torstin vastausta täydensi kielenkääntäjä Ulla Hillu: "Pepin hevosen nimi Lilla Gubben on Ruotsissa hellittelynimi, jota vanhemmat käyttävät pojistaan, vaimot miehistään ja lapset lemmikeistään. Lilla Gumman -nimitystä taas käytetään naispuolisista rakkaista. Suomen kielestä valitettavasti puuttuu tämän hienon ilmaisun hyvä vastine. Lähimmäksi osuu ehkä heppaseni, ukko-kulta ja poikaseni".
Pirkanmaan kirjasto-kissa on vastannut tähän kysymykseen Tampereen kaupunginkirjaston sivuilla. "Kirjoissa hevosella ei ole lainkaan nimeä. Elokuvissa Peppi kutsuu hevostaan leikkisästi Pikku-Ukoksi."
http://www.tampere.fi/...
Abstrakti tai abstraktinen = käsitteellinen, epähavainnollinen, yleisluonteinen, ei suoranaisesti havaittavissa oleva eikä sellaisenaan todellisuuteen kuuluva. Esimerkkejä abstraktista: TIETO, AJATUS, VIISAUS, MIELIKUVITUS
Konkreettinen tai konkreetti, on suomeksi aineellinen, esineellinen, materiaalinen, todellinen, todella tehty tai tehtäväksi päätetty, kouraantuntuva.
Esimerkkejä konkreetisesta: KIRJA, OMENA, POLKUPYÖRÄ
Nämän sivistyssanat olivat seuraavissa hakuteoksissa:
Sivistyssanakirja. Nykysuomen opas. Helsinki 20002
Itkonen, Terho: Uusi kieliopas. Helsinki 2000
Tällaisia sanoja voit etsiä edellä olevien teosten lisäksi muistakin sivistyssanakirjoista tai esimerkiksi...
Jos kirjastokortti katoaa, ilmoita asiasta heti kirjastoon niin, että kortilla ei ehdi kukaan epärehellinen löytäjä lainata kirjoja. Uuden kirjastokortin saat käymällä kirjastossa. Ota mukaan kuvallinen henkilöllisyystodistus. Uusi kortti on useimmissa kirjastoissa maksullinen.
Kirjastojen yhteystiedot löydät kirjastohakemistosta, https://hakemisto.kirjastot.fi/
Hautapaikan selvittäminen on mahdollista. Kuinka vaivatonta se on, riippuu sitten siitä, onko vainajan viimeinen kotipaikka tiedossa.
Jos vainajan kotipaikka tiedetään, hautapaikan selvittäminen kannattaa aloittaa seurakunnan tai seurakuntayhtymän hautauspalveluista. Kunkin seurakunnan hautaustoimi ylläpitää rekisteriä hautausmailleen haudatuista vainajista. Isoimmilla hautausmailla on omat toimistonsa, joista yksittäisten hautojen sijaintipaikkoja voi tiedustella, jos tietää vainajan virallisen nimen, kuolinpäivän tai hautaamisajankohdan.
Mikäli etsitystä tiedetään vain se, että tämä on kuollut, tarvitaan valtakunnallisen väestötietojärjestelmän apua, eli seurakuntien asemesta haudan jäljittäminen on aloitettava maistraateista.
Anne Seppälän kirjailijanimellä Anneli Kivelä kirjoittaman Katajamäki-sarjan teokset ovat ilmestyneet seuraavassa järjestyksessä.
Kotiin Katajamäelle (2007)
Onnenkauppaa Katajamäellä (2007)
Uusia tuulia Katajamäellä (2008)
Katajamäellä kuohuu (2009)
Salaisuuksia Katajamäellä (2010)
Katajamäki yllättyy (2011)
Köydenvetoa Katajamäellä (2012)
Outo lintu Katajamäellä (2013)
Valoa ja varjoa Katajamäellä (2014)
Taikatemppuja Katajamäellä (2015)
Katajamäki kahden vaiheilla (2016)
Katajamäellä kaikki hyvin (2017)
Kasvukipuja Katajamäellä (2018)
Tasaista tahtia Katajamäellä (2019)
Arkea ja juhlaa Katajamäellä (2020)
Teokset on kustantanut Karisto.
Lähteet:
Aikuisten jatko - ja sarjakirjat (toim. Ulla Mononen, Avain,...
Listauksen Helsingin kaupunginkirjaston kirjastojen palautusluukuista saa nykyään Kirjastot.fi:n Kirjastohakemistosta, http://hakemisto.kirjastot.fi, kohdassa Haku, valitsemalla hakusanoiksi kohtaan Kunta Helsinki ja kohtaan palvelut palautusluukku.
Tällä hetkellä listasta löytyvät
Etelä-Haaga
Herttoniemi
Kalajärvi
Kauniainen
Koivukylä
Länsimäki
Munkkiniemi
Nöykkiö
Puistola
Pukinmäki
Roihuvuori
Sello
Soukka
Tapanila
Viikki
Vuosaari
(Päivitetty 20.8.2019)
Ainoastaan mehiläiselle pistimen käyttö on kuolemaksi: "Pistäessään mehiläinen suihkauttaa maksimaalisen myrkyn hyökkääjään, jolloin sen pistin ja myrkkyrauhanen irtoavat. Yksilö itse menehtyy pian pistämisen jälkeen erotuksena ampiaisista ja kimalaisista." (Juhani Itämies, Paarman puremaa : tietoa ja tarinaa kesän pistäjistä)
Suomen kielessä on se hieno ominaisuus, että hän-pronomini viittaa molempiin sukupuoliin. Näin kirjailija voi halutessaan jättää henkilöhahmon sukupuolen arvailujen varaan. Tuutikki (tai Tuu-tikki, ruotsiki Too-ticki) on varsin jätkämäinen hahmo, mutta Muumi-kirjojen ruotsinkielisissä alkuteoksissa häneen viitataan silti pronominilla 'hon' ('hän' naisesta). Todennäköisesti Tove Jansson on tarkoituksella halunnut sijoittaa hahmon (Tuutikki ei ole ainoa) sukupuolten hämärälle raja-alueelle. Tuutikin esikuvana pidetään Janssonin elämänkumppania Tuulikki Pietilää, jota Jansson kutsui Tootiksi. Tove ja Tooti tapasivat vuonna 1956 hieman ennen Taikatalven kirjoittamista, jossa Tuutikilla on keskeinen rooli.
Lähteet ja lisätietoja:
Boel Westin:...
Alun perin Turkan kokoelmassa Yö aukeaa kuin vilja (1978) ilmestynyt Jään alla savinen ranta (nimi sisällysluettelosta) on yhdestä kappaleesta koostuva proosaruno. Kullekin riville on ladottu tekstiä palstan laidasta laitaan niin paljon kuin sille on mahtunut. Yö aukeaa kuin vilja sekä Turkan runokokoelmia yksiin kansiin niputtavat Teokset 1973–1983 ja Runot 1973–2004 rivittävät proosatyylisen tekstin kukin eri tavalla, joten lienee sallittua päätellä, ettei rivijako ole runossa merkitsevä tekijä. Runo on välimerkitetty pilkuin ja pistein kuin normaali suorasanainen teksti.
"Me kutsumme häntä..." on runon kolmanneksi viimeisen virkkeen alku. Runo päättyy näin: "Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa...
Espanjassa ja espanjankielisissä maissa ihmisillä on kaksi sukunimeä. Ensimmäinen nimi tulee isän ensimmäisestä sukunimestä ja toinen äidin ensimmäisestä sukunimestä eli itse asiassa sukunimi muodostuu molempien isoisien sukunimistä. Jos isän nimi on Juan Fernandez Garcia ja äidin nimi Pilar Ruiz Sánchez lapsi saa sukunimekseen Fernandez Ruiz.
Virallisissa yhteyksissä käytetään aina kahta sukunimeä, mutta jos haluaa muissa yhteyksissä käyttää vain yhtä nimeä, se on yleensä ensimmäinen eli isänpuoleinen sukunimi.
Vuonna 1999 Espanjan nimilainsäädäntöä muutettiin siten, että vanhempien yhdessä niin halutessa lapsen ensimmäiseksi nimeksi voidaan antaa myös äidin ensimmäinen sukunimi. Tämän katsotaan lisäävän sukupuolten välistä tasa-arvoa ja...
Sofia on kreikkalainen nimi, jonka merkitys on 'viisaus'. Almanakkaan nimen on tuonut pyhimyskalentereiden marttyyrileski Sofia, joka legendan mukaan oli milanolainen ylhäisönainen, joka miehensä kuoleman jälkeen matkusti kolmen tyttärensä kanssa Roomaan kohtaamaan marttyyrikuoleman keisari Hadrianuksen (117-138) aikaan. Nimi on hyvin suosittu eri puolilla Eurooppaa: esimerkiksi saksassa ja englannissa muodoissa Sophia ja Sophie, puolassa Zofia ja venäjässä Sonja. Suomessa nimen yleistivät Sofia-nimiset Ruotsin kuningattaret.
Lähde:
Vilkuna: Etunimet, Otava 2005
