UNRRA (United Nations Relief and Rehabilitation Administration) eli YK:n hätäapu- ja jälleenrakennusjärjestö avusti maita, jotka hyökkäyssodan uhreina olivat kokeneet huomattavia aineellisia menetyksiä ja tuhoja. UNRRA:lta saatiin myös ruoka-avustuksia. Suomessa järjestö aloitti aktiivisen avustus- ja jälleenrakennustyön heti sodan jälkeen.
Suomessa UNRRA oli mukana Lapin jälleenrakennustoiminnassa vuodesta 1945 alkaen. Avustusmääräraha 500 miljoonaa markkaa kattoi myös Lapin lasten terveydellisen aseman tukemisen. Lähdeaineisto viittaa siihen, että UNRRA valitsi Suomen avustettavaksi ensisijaisesti Lapin jälleenrakennustoiminnan eikä lasten aseman vuoksi. Lastenapu kytkeytyi avustustoiminnan osaksi vasta myöhemmin, kun olot tunnettiin...
Useimpien löytämieni lähteiden mukaan Voittoratsukko -kirja todella kuuluu Nummelan ponitalli -sarjaan. Esimerkiksi Lasten ja nuorten jatko- ja sarjakirjat (BTJ 2005) väittää niin. Toisaalta itse kirjassa ei missään kohtaa mainita, että se kuuluisi Nummelan ponitalli -sarjaan tai mihinkään muuhunkaan sarjaan. Kirjan henkilöt eivät ole samoja kuin selaamissani aikaisemmin ilmestyneissä Nummelan ponitalli -sarjan kirjoissa. Suomen kansallisbibliografia Fennicassa ei Jalon Voittoratsukko -kirjan tiedoissa liioin ole merkintää siitä, että se kuuluisi mihinkään sarjaan. Nummelan ponitalli -sarjaa on kustantanut Otava vuoteen 2001 asti, jolloin kustantajaksi vaihtui WSOY. Voittoratsukko -kirja on ilmestynyt kustantajan vaihdoksen jälkeen...
Keissut ovat hevosten vetämiä pyörättömiä kuljetusvälineitä, jotka tunnetaan myös nimellä purilaat. Keissutiellä on siis kuljetettu tavaraa hevosten vetämillä keissuilla.
Lähteet:
Hervantajärven osayleiskaava (alueen historiaa luvussa 2.6): https://www.tampere.fi/liitteet/h/QtveewpVU/Hervantajarvi_selostus.pdf
Jari J. Tuomiston historia- ja sukututkimusblogi "Mennyt ei ollutkaan mustavalkoinen":
https://tuomjari.wordpress.com/2018/01/11/hevosen-ajokalut-pihapiiri-en…
Hei!
Aleksi-tietokannasta, joka on myös internetissä vapasti käytettävissä osoitteessa http://aleksi.btj.fi/index.asp?, löytyy asiasanalla "aarniala timo" 20 artikkeliviitettä. Joukossa on myös Aarianlan omia kirjoituksia. Tässä viiteluettelo:
Timonen, Lauri Muistoja Timo Aarnialasta julkaisussa: Filmihullu 2010: 2, 34-36 2010
Hänninen, Ville Vallankumous kulttuuriin : puupiirrossarjakuvat puhuivat jo 1920-30-luvuilla pasifismin ja poliittisten muutosten puolesta julkaisussa: Kulttuurivihkot 37(2009): 3, 40-41 2009
Hänninen, Ville Laitakaupungin valot julkaisussa: Parnasso 59(2009): 3, 18-20 2009
Kataisto, Vesa Kuolemantanssin elävöittäjä : Timo Aarniala 1945-2010
julkaisussa: Sarjainfo 2009: 4, 49 2009
Timonen, Lauri "Go to work, boys...
Kysymyksessä on unkarilainen runoilija ja poliitikko Mihaly Vaci (1924-1970). Fennican, Suomen kansallisbibliografian, mukaan häneltä on ilmestynyt suomeksi yksi teos, joka on:
Sade hiekkaan, toim. ja suom. Anna-Maija Raittila
Herättäjä-yhdistys 1989 (Gummerus). Maailman suurimmassa bibliografisessa tietokannassa (WorldCat)ei esiinny yhtään englanninkielistä teosta Mihail Vacilta. Myöskään haku avoimen netin puolelta usealla hakukoneella ei anna vihjettä siitä, että Vacin tuotantoa olisi käännetty englanniksi. Hungarian Bookstoren sivuilta osoitteesta http://www.hungarianbookstore.com/vacimihaly.htmsi voi lukea lyhyen kuvailun hänen tuotannostaan.
Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa todetaan, että Renja nimen tausta on epäselvä, mutta että se mahdollisesti on venäläinen muoto Reginasta (lat. kuningatar). Meillä Renjaa on annettu nimeksi tytöille 1950-luvulta lähtien. Reginan nimipäivä on 7.9. Muuta juhlintapäivää en nimelle löydä.
Liitepartikkelilla -han/-hän voidaan ilmaista monia asioita. Sillä voidaan vihjata, että asia on puhujalle ja kuulijalle jollain tavalla tuttu: Maijahan myöhästyy aina ('kuten tiedämme, Maija myöhästyy aina'). Sillä on myös mahdollista "lieventää" väitteitä, kysymyksiä ja käskyjä: Käytäthän maskia! mieltyy kohteliaampana kuin Käytä maskia!
Partikkelin ilmaisuja pehmentävän luonteen, johon kysymyksessä liitetiedoston perusteella viitataan, ovat kirjoituksissaan noteeranneet esimerkiksi Aarni Penttilä (Suomen kielioppi, 1957) ja Osmo Ikola (Nykysuomen käsikirja, 1974), joten mistään uudesta ilmiöstä ei sinänsä ole kyse. Myös Nykysuomen sanakirjaan sisältyvässä partikkelin semanttisessa tarkastelussa se on huomioitu.
Sen lisäksi, että -han...
Myytti löytyy Platonin Pidot-dialogista, jossa Aristofanes selittää kyseisellä myytillä rakkauden, seksuaalisen suuntautumisen ja ihmiskunnan alkuperän. Puheenvuorossaan (189d-193d) Aristofanes kertoo ihmisiä olleen ennen kolmea sukupuolta: miehiä, naisia ja androgyynejä, joissa oli puolet miestä ja puolet naista. Kaikilla ihmisillä oli neljä jalkaa, neljä kättä, kahdet kasvot ja kahdet sukuelimet.
Aristofaneen myytin mukaan voimakkaat ja kunnianhimoiset alkuihmiset aikoivat kiivetä taivaaseen ja hyökätä jumalten kimppuun, joten Zeus heikensi ihmiset halkaisemalla heidät kahtia. Kun ihmisruumiit oli halkaistu, puolikkaat hakeutuivat ikävissään toistensa luo ja kietoituivat syleilemään toisiaan kasvaakseen taas yhteen. Puolikkaat kuolivat...
Suomalainen fraasisanakirja viittaa sanonnan "lastu lainehilla" kohdalla juuri
Kalevalaan, toisen runon 211:een jakeeseen. Ja kyllä Kalevala antaa ymmärtää, että tieto joen yläjuoksun uudesta asukkaasta tuo Pohjan piialle kostoaikeita
mieleen: Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia rannalla vesikivellä pitkän niemyen nenässä. Näki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa, kantoi kontilla kotihin, pitkäkielellä piha'an, tehä noian nuoliansa, ampujan asehiansa.
Selailin läpi myös Ahon Lastukokoelmat ja Lohilastut ja kalakaskut, niistä en tarinaa löytänyt. Uskonkin sen myöhemmän version olevan uudempi kuin Juhani Ahon tuotanto. Lähtökohta lienee kuitenkin Kalevalassa.
Kirjasto pyrkii hankkimaan DVD-levyjä mahdollisimman monipuolisesti eri lajityypit ja asikasryhmät huomioiden. Toimintaelokuvat ovat todella suosittuja nuorten aikuisten keskuudessa, joten heidänkin maku on otettava huomioon aineistovalintaa tehdessä. Tästä huolimatta kirjastojen DVD-hankinnoissa painopiste on klassikoissa ja kotimaisessa elokuvassa. Näitähän ei videovuokraamoista kovinkaan paljon löydy.
Kirjastoilla on hyvin tarkka valvontajärjestelmä, jolla pystytään pitäytymään Elokuvatarkastoman asettamissa elokuvien ikärajoissa. Esimerkiksi "Kill Bill" elokuvaa ei yksinkertaisesti voi lainata alle 18-vuotiaan kirjastokortilla. Tietysti voi käydä niin, että alaikäinen asiakas yrittää lainata DVD:n vanhempiensa kortilla. Tällaiset...
Tuon nimistä kirjaa tai kirjailijaa ei löydy Suomen kansallisbibliografiasta Fennicasta (finna.fi), joten Remes on varmastikin keksinyt tämän saman nimisen teoksen.
Kielenhuollon tiedotuslehden Kielikellon mukaan molemmat muodot ovat sallittuja. Vuonna 2006 ilmaistaan asia näin: "Ajanilmauksissa yhdes ja kahdes esiintyvät joskus myös yksinään: viidestoista yhdettä (tai ensimmäistä), neljästoista kahdetta (tai toista)". Kielikellon vanhemmassa artikkelissa, vuodelta 1998, muotoilu on vielä vähän varovaisempi: "Ajanilmauksissa voi käyttää muotoja yhdes ja kahdes myös yksinään, vaikka se ei ole kovin tavallista: viidestoista yhdettä (tai ensimmäistä), viidestoista kahdetta (tai toista)". Oikeakielisyyden säännöt ja käytännöt muuttuvat tosiaan ajan myötä, eivätkä vanhat opit aina pidä paikkansa.
https://www.kielikello.fi/-/jarjestysluvut
https://www.kielikello.fi/-/jarjestysluv-1
Hei,
”Hyvämaineisuus” on termi, jota kansanedustajan asemaa käsittelevissä säädösteksteissä ei enää käytetä. Nykyisessä lainsäädännössä ei siis ole tällaista edellytystä. Kansanedustajan tehtävän nykyiset kelpoisuusehdot ja käyttäytymisnormit määritellään lähtökohtaisesti maamme perustuslaissa (731/1999) ja sen pykälissä 27 - 32.
Kansanedustajan hyvästä maineesta toki aiemmin puhuttiin esimerkiksi vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä (5 §), jossa todettiin ”äänioikeutta vailla olevaksi se, joka laillisen tuomion nojalla on hyvää mainetta vailla.” Äänioikeus puolestaan oli ehtona sille, että pystyi asettumaan vaaleissa ehdokkaaksi.
Nykyään säädösteksteissä ei ole vastaavaa merkintää vaan hyvämaineisuus on jätetty...
Paavo Cajander suomentaa teoksessa ”Kesäyön unelma” (SKS, 1891) katkelman seuraavasti: ”Se laski pieneen maidonkarva kukkaan, / Mi lemmen haavoista nyt purpuroitui / Ja jota lemmenkukaks sanoo immet.” (s. 22). Hiukan tuoreempaa käännöstä edustaa Yrjö Jylhän suomentama ”Kesäyön unelma” (Otava, 1999; ensimmäinen painos 1961), jossa kukkaa luonnehditaan näin: ”punertui lemmenhaavasta se kukka; / ja lemmikiksi sanovat sit’ immet”. Lauri Sipari kääntää katkelman teoksessa ”Kesäyön uni” (Love kirjat, 1989) seuraavasti kukkaaan viitaten: ”mutta purppurainen tästä lähtien / rakkauden tuskan repimänä”. Matti Rossin käännös ”Juhannusyön uni” (WSOY, 2005) sommittelee kukkaa koskevan kohdan näin: ”Neitosille se on lemmen orpo kukka, orvokki.”
Melko...
Augustinuksen rukous on peräisin hänen Tunnustustensa kahdeksannen kirjan seitsemännestä luvusta. Otto Lakan tarkistetussa suomennoksessa se kuuluu seuraavasti: "Anna minulle puhdas ja siveä sydän, mutta älä aivan vielä."
Olli-Matti Ronimuksen ja Pentti Holapan toimittamassa aforismikokoelmassa Ihminen maailmassa (WSOY, 1973) tämä samainen kohta on muotoiltu näin: "Anna minulle puhtaus ja siveys, mutta älä anna sitä juuri nyt."
Latinan kielen ääntämysohjeita löytyy kieliopeista, esim.Tuomo Pekkanen, Ars Grammatica, ss. 9-13 sekä Nils Sjöstrand, Ny latinsk grammatik. Tuon ae:n ääntämyksen vaihtelu johtuu siitä, että ae on kehittynyt varhaisesta muodosta ai (esim. Sjöstrandin kieliopin mukaan muutos olisi tapahtunut n. 150 ennen ajanlaskun alkua tienoilla). Se on siis alunperin ääntynyt (ja myös kirjoitettu) muodossa ai. Sittemmin ääntämys on kehittynyt vähitellen diftongista joka on koostunut a:sta ja i:n ja e:n välimuodosta monoftongiin, pitkään avoimeen e:hen. Sjöstrandin mukaan ae on äänetty monoftongina n. keisariajan alusta lähtien.
Periaatteessa klassiseksi latinaksi kutsuttu latina pohjautuu pääosin Ciceron ja Caesarin...
Black-tailed jackrabbit (Lepus californicus) tunnetaan suomeksi nimellä lumikenkäjänis. Samaan tapaan white-tailed jackrabbit (Lepus townsendii) on suomeksi preeriajänis ja antelope jackrabbit (Lepus alleni) antilooppijänis.
National Zoologic Parkin sivuston (http://nationalzoo.si.edu/Animals/NorthAmerica/whataname.cfm) mukaan eurooppalaiset uudisasukkaat kutsuivat Pohjois-Amerikassa näkemiään lumikenkäjäniksiä näiden pitkien korvien ja jalkojen vuoksi nimellä "jackass rabbit", josta sittemmin lyhentyi muoto jackrabbit. Kaikki edellä mainitut lajit kuuluvat Lepus-sukuun ja ovat siis kutsumanimestään huolimatta jäniksiä (engl. "hare"), joten "jackrabbitin" suomenkielinen vastine on "jänis".
Lisätietoa jäniseläinten luokittelusta: http://fi....
Terje on vanha pohjoismainen, erityisesti Norjassa käytössä oleva nimi. Se on yhdistelmä Tor-jumalannimestä ja keihästä tarkoittavasta sanasta teir. Virossa Terje on naisennimi, luultavasti peräisin viljanjyvää tarkoittavasta sanasta tera (Lähde: Lempiäinen, Suuri etunimikirja).
Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan Suomessa on tai on ollut 128 Terje-nimistä, 49 miestä ja 79 naista:
https://192.49.222.187/nimipalvelu/defaul.asp
Kysymyksissä olisi asiaa monisivuiseen vastaukseen, mutta seuraavassa keskeiset asiat.
Omakustanteen tekeminen on nykyään teknisesti helppoa, nopeaa ja kohtuuhintaista. Jos pystyy tuottamaan valmiin aineiston itse, ei välttämättä tarvitse kotoaan liikahtaa ja valmis kirja tulee postipakettina. Digipainoja on paljon Suomessa ja jos kovakantisena haluaa tehdä, voi kannattaa tilata painotyö Virosta tai Latviasta. Digipainoissa kustannukset riippuvat kolmesta asiasta: (1) sivumäärästä, (2) mahdollisesta värin käytöstä ja (3) painosmäärästä. Noin 200 sivun laajuinen kirja koossa A5 ja painosmäärä 100 kappaletta maksaa noin 500 euroa. Mitään varsinaista riskiä ei tällaiseen painattamiseen liity, sillä painot lähettävät hintatarjouksensa...
