Launonen on ollut yleinen nimi erityisesti Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Samaa kantaa ovat myös Lopen kylännimi Launonen, Lahden Laune ja Porin Launainen. Muita samantaustaisia nimiä ovat Launainen, Launiainen, Launia, Launiala, Launila, Launo, Launoila ja Launola. Kaikkien näiden nimien taustalla on muinaissaksalainen nimikanta Launa, joka on tarkoittanut iloista.
(Lähde: Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala, Sukunimet, 2000)
Hei!
Aleksi-tietokannasta, joka on myös internetissä vapasti käytettävissä osoitteessa http://aleksi.btj.fi/index.asp?, löytyy asiasanalla "aarniala timo" 20 artikkeliviitettä. Joukossa on myös Aarianlan omia kirjoituksia. Tässä viiteluettelo:
Timonen, Lauri Muistoja Timo Aarnialasta julkaisussa: Filmihullu 2010: 2, 34-36 2010
Hänninen, Ville Vallankumous kulttuuriin : puupiirrossarjakuvat puhuivat jo 1920-30-luvuilla pasifismin ja poliittisten muutosten puolesta julkaisussa: Kulttuurivihkot 37(2009): 3, 40-41 2009
Hänninen, Ville Laitakaupungin valot julkaisussa: Parnasso 59(2009): 3, 18-20 2009
Kataisto, Vesa Kuolemantanssin elävöittäjä : Timo Aarniala 1945-2010
julkaisussa: Sarjainfo 2009: 4, 49 2009
Timonen, Lauri "Go to work, boys...
Suomen rahat 1811-2009 arviohintoineen -oppaan mukaan vuoden 1867 hopeista kahden markan kolikkoa on kahta tyyppiä. 1867 I on koeraha, jonka tunnuspuoli on tyyppiä 1866. Sitä on kaksi tunnistettua kappaletta ja sen arviohinta on 80 000€ (kuntoluokka 1). 1867 II on jälkilyönti, tunnuspuoli tyyppiä 1870. Sitä on kuusi tunnistettua kappaletta ja sen arviohinta on 40 000€ (kuntoluokka 01).
Koska kolikko on arvokas, kannattaa arvioituttaa se vielä asiantuntijalla. Kirjastosta voitte lainata keräilyoppaan Suomi: rahat ja setelit 1811-2009 arviohintoineen.
Kyseessä on Alpo Noposen runo Vuosileikki. Se löytyy ainakin teoksesta Runo on vapaa. O 1996. Runo on ilmestynyt myös Valistuksen lukukirjassa vuodelta 1906.
Hei,Pyöree puu tarkoittaa (pöytä)viinapulloa, joka kiersi kädestä käteen. Kieltolain jälkeen Pöytäviina tehtiin selluloosatehtaiden sulfiittijäteliemestä, joten viinan raaka-aine oli siis puu. Tästä tulee siis nimitys tikkuviina. Sota-aikana korkin saatavuusongelmien takia tehtii korvikkeeksi puutappi, mikä viimeisteli nimityksen.Tästä tietoa mm. https://www.ilmajoenmuseot.fi/museon-katkoista/poytaviina-alkon-ensimmainen-oma-tuote-on-poissa/
Väreissä ja A3-koossa tulostaminen onnistuu Turun kaupunginkirjaston muissa toimipisteissä paitsi Skanssin Monitorissa, jossa tulostus onnistuu vain A4-koossa mustavalkoisena, sekä kirjastoautoissa, joissa tulostaminen ei onnistu lainkaan. Omatoimikirjastoissa voi myös tulostaa, mutta omatoimiaikana tulee tätä varten tuoda oma tulostuspaperi. Pääkirjastolla tulostaminen onnistuu muilla osastoilla paitsi vastaanotossa sekä Saagassa ja Stoorissa (lasten ja nuorten osastot). Väritulostus ja A3-koossa tulostaminen onnistuvat kuitenkin vain uuden rakennuksen katukerroksen Uutistorilla sekä vanhan rakennuksen toisessa kerroksessa, musiikkiosastolla.
Tulostaminen maksaa 20 senttiä per sivu riippumatta tulosteen...
Suomeksi Hildegard Bingeniläisen runoista ja rukouksista on ilmestynyt teos Hildegard Bingeniläinen : hengähdä minussa, Vihanta Henki, jonka on koonnut ja suomentanut Anna-Maija Raittila.
Hänestä, hänen ajatuksistaan ja opeistaan on käännetty myös esim. Wighard Strehlowin teokset: Hildegard Bingeniläisen hoidot, Hildegard Bingeniläisen jalokivihoidot ja Hildegard Bingeniläisen kasviapteekki sekä Gottfried Hertzkalta teos Näin parantaa Jumala : Pyhän Hildegardin lääketiedettä. Marja Leena Hovilalta on ilmestynyt teos Hildegard Bingeniläisen kivet, kasvit ja metallit.
Näiden lisäksi mm. Anna-Maija Raittilan Kuuntelen kanssasi, Maria, Seppo A. Teinosen Rakkauden tieto, Jaakko Heinimäen Pyhiä naisia ja muita pyhimysesseitä sekä Päivi Setälän...
Käytettävissä olevista lähteistä ei löytynyt vastausta kysymykseesi, joten lähetin kysymyksen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen neuvontaan. Kotuksen nimineuvonnasta vastattiin kysymykseesi näin:
"Aitta-sana voi paikannimien alkuosassa olla myös muodossa aitto (Aittolampi). Kyseessä on suomen kielen piirre, jossa muutamalla kaksitavuisella a/ä-vartaloisella substantiivilla on o- tai i-loppuinen yhdysosamuoto, esimerkiksi jalka -> jalkopää, lehmä -> lehmihaka.
Tämä näkyy paikannimissä vaihteluna, esim. Jalkasuo ~ Jalkosuo, Heinäaho ~ Heiniaho, Sikamäki ~ Sikomäki, Leppäsuo ~ Leppisuo, Aittalampi ~ Aittolampi, joista tapauksittain ja osin alueellisestikin toinen...
Voisit kokeilla helppolukuisia kirjoja. Niitä on sekä lapsille, nuorille että aikuisille.
Helmet-hausta ne löytyvät sanoilla Lättlästa böcker.
Tässä rajattuna aikuisten materiaaliin (joukossa myös nuorten kirjoja) http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Sl%C3%A4ttl%C3%A4sta%20b%C3%B6cker__Ff%3Afacetmediatype%3A1%3A1%3AKirja%3A%3A__Ff%3Afacetcollections%3A9%3A9%3AAikuisten%20kokoelma%3A%3A__O-date__X0?lang=fin&suite=cobalt
Lyhyitä tekstejä löydät myös hakusanalla Noveller. Niiden kieli saattaa kuitenkin olla paikoin vaikeahkoa. http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Snoveller__Ff%3Afacetmediatype%3A1%3A1%3AKirja%3A%3A__Ff%3Afacetcollections%3A9%3A9%3AAikuisten%20kokoelma%3A%3A__O-date__U__X0?lang=fin&suite=cobalt
Heikki Ylikankaan kirjoittaman nimismiesinstituution historian
Wallesmanni : kuusi vuosisataa kansan ja esivallan välissä. - Suomen nimismiesyhdistys, 1966
lähde- ja kirjallisuusluettelossa mainitaan yleisluontoisesti "Nimismies- ja lakimiesmatrikkelit", mutta käytännössä en ole kyennyt löytämään tietoja yhdestäkään nimismiesmatrikkelista. Lakimiesmatrikkeleita kyllä löytyy:
Schauman, K. F. J.
Finlands jurister år 1879. - Helsingfors, 1979.
Westerlund, A. W.
Finlands jurister år 1898. - Helsingfors, 1898.
Westerlund, A. W.
Finlands jurister 1909. - Åbo 1909.
Holmberg, K. G.
Suomen lakimiehet : elämäkerrallisia tietoja. - Helsinki, 1926.
Wilskman, J. E.
Lakimiesmatrikkeli. - Porvoo, 1939.
(Myöhemmät eivät varmaankaan enää tulee kyseeseen)....
Pentti Lempiäisen Suuri etunimikirja (WSOY 1999) kertoo, että Celina ja sen muunnelma Selina ovat varhaishistorialtaan epäselvä nimi. Lähtökohtina lienevät joko latinan caelum (taivas) ja caelestis, caelestina (taivaallinen) tai kreikan seléenee (kuu). Ranskassa on legendan mukaan elänyt 400-luvulla Celina-niminen pyhimys, jota St. Remyn kaupungin asukkaat ovat kunnioittaneet suojelijanaan. Englannissa nimestä tunnetaan 1600-luvulta eri kirjoitusasuja, mikä viittaa siihen, että nimi on iältään melkoisesti vanhempi. Ranskassa nimi esiintyy muodossa Céline, Saksassa Selina, Seline ja Selena sekä Virossa Selena.
Samainen Lempiäisen kirja kertoo, että Jirko on muunnelma tŝekkiläisestä Jiristä. Jiri puolestaan on muunnelma Georgista ja sen...
Paavo Cajander suomentaa teoksessa ”Kesäyön unelma” (SKS, 1891) katkelman seuraavasti: ”Se laski pieneen maidonkarva kukkaan, / Mi lemmen haavoista nyt purpuroitui / Ja jota lemmenkukaks sanoo immet.” (s. 22). Hiukan tuoreempaa käännöstä edustaa Yrjö Jylhän suomentama ”Kesäyön unelma” (Otava, 1999; ensimmäinen painos 1961), jossa kukkaa luonnehditaan näin: ”punertui lemmenhaavasta se kukka; / ja lemmikiksi sanovat sit’ immet”. Lauri Sipari kääntää katkelman teoksessa ”Kesäyön uni” (Love kirjat, 1989) seuraavasti kukkaaan viitaten: ”mutta purppurainen tästä lähtien / rakkauden tuskan repimänä”. Matti Rossin käännös ”Juhannusyön uni” (WSOY, 2005) sommittelee kukkaa koskevan kohdan näin: ”Neitosille se on lemmen orpo kukka, orvokki.”
Melko...
Wikipedian mukaan "Suomessa metrijärjestelmä otettiin käyttöön virallisesti vuonna 1887. Käyttöön jätettiin kuitenkin vielä myös muutamia vanhoja, alkuperäiseen metrijärjestelmään kuulumattomia yksiköitä, joiden suuruutta hieman muutettiin uuteen järjestelmään sopivaksi; esimerkiksi peninkulma oli ennestään ollut 10 688 m, mutta kauan tämän jälkeen tasan 10 km."
Siitä, mikä on virallinen mittajärjestelmä, ei varmaankaan missään maailmassa ole varsinkaan nopeasti seurannut, että kaikki vanhat mittayksiköt olisivat hävinneet käytöstä. Monilla aloilla on - kuten kysyjä itsekin on huomannut - säilynyt sisäisessä käytössä vanhoja yksiköitä, minkä lisäksi erityisesti Ison-Britannian ja Yhdysvaltain kanssa kauppaa käyneet tai muuta...
Kyseinen katkelma on J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden jälkimmäisestä kokoelmasta, runoelman Heinäkuun viides päivä viidennestä säkeistöstä. Paavo Cajanderin suomennos on vuodelta 1889.
Koko säkeistö kuuluu seuraavasti:
"Rannalta tältä palasen
maat' ihanaista isien
sa näet, nuorukainen:
kuin Virtain järvet ihanat
on Saimaan sadat lahdelmat,
Imatra pauhaavainen
ja Vuoksen aallot vaahtoisat."
Katkelma runosta on kaiverrettu Punkaharjulla kansallisrunoilijan kunniaksi pystytettyyn kivipaateen. Runeberg vieraili Punkaharjulla kesällä 1838.
http://www.gutenberg.org/cache/epub/12688/pg12688-images.html
http://www.gutenberg.org/cache/epub/12688/pg12688.txt
http://www.visitpunkaharju.fi/luonto-ja-historiakohteet
http://www.panoramio.com...
Tiede-lehden nettisivuilta löytyi artikkeli tuoksuista, ja sieltä löytyy myös vastaus kysymykseenne:
Ruoho tuoksuu ”vihreältä”
Vastaleikatun nurmen tuoksu hivelee nenää. Sen saavat aikaan eritoten heksenaalin, heksenolin, heksanaalin ja heksanolin isomeerit, joita syntyy ja hulmahtaa ilmaan, kun leikkurin terä viiltää ruohojen lehdet poikki.Nämä haihtuvat yhdisteet laastaroivat vioittuneita soluja: niillä on antibioottisia ominaisuuksia, joten ne ehkäisevät bakteerien hyökkäyksiä. Tämä ”vihreän tuoksu” hoitaa myös ihmistä. Japanilaistutkijoiden mukaan cis-3-heksenoli ja trans-2-heksenaali lievittävät niin stressiä, kipua kuin väsymystä.
Lähteet: Journal of geophysical research 1999, Biopsychosocial medicine 2008, Chemical senses vol 30
Laulun sanat löytyvät Lauri Parviaisen toimittamasta Koulun laulukirjasta (WSOY 17. p. 1961)
Aukee uusi latu,
alkaa vieras tie
- mihin kauas satu outo meidät vie?
Emme vielä tiedä
mikä odottaa.
Latu saattaa viedä
kauas vuorten taa.
Ehkä tiemme
johtaa synkkiin korpihin.
Ehkä latu hohtaa
kirkkain tähtösin.
Emme eksy, pelkää,
kerran kotihin
aavintakin selkää
vie Isä armahin.
Jimmy – Jaakobin englantilainen muunnos, Jamesin lyhentymä
Jaakob – Vanhassa testamentissa patriarkka Iisakin toinen poika, Esaun kaksoisveli. Nimen merkityksestä on eri tulkintoja. Mahdollisesti se on lyhentymä nimestä Ja’akob’el, Jumala suojelkoon. Lisäksi on kantasanaksi arveltu heprean sanoja aqeb, kantapää ja aqab, hän pettää.
Jasper – useissa germaanissa kielissä Kasperin rinnakkaismuoto
Kaspar (pers. kansbar, rahastonhoitaja, kalleuksien vartija), Kasper, Kasperi, keskiaikaisen perimätiedon mukaan yksi Jeesuksen seimelle häntä kunnioittamaan tulleista tietäjistä, kuvattu kirkkotaiteessa tavallisimmin tummaihoiseksi nuorukaiseksi.
Mikai - tätä nimeä en löytänyt nimikirjoista. Viittaisiko Mikaeliin?
Jetro (hepr. jäännös tai...
HelMet-kirjastoissa eli Vantaan, Helsingin, Espoon ja Kauniaisten kaupunginkirjastossa kirjan voi uusia viisi kertaa, jos siitä ei ole varauksia ja jos kortilla on maksuja alle 30 euroa. Bestseller-kirjoja ei voi uusia kertaakaan. Uusiminen onnistuu osoitteessa http://www.helmet.fi kirjastokortin numerolla ja pin-koodilla. Uusia voi myös puhelimitse tai käymällä kirjastossa.
Uusimisesta ja muusta löytyy lisää tietoa osoitteesta http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_j….
Tiedustelin tätä asiaa Kouvolan Lakritsin tehtaalta:
"Voi pakastaa. Näin jotkut suuret lakritsin ystävät tekevätkin, kun haluavat varmistaa tuoreen lakritsin saannin aina."
Eli todella tuoreesta satsista herkullista lakua kannattaa laittaa vähän syrjään pahan päivän varalle.
Tiuhti ja Viuhti esiintyvät ensimmäisen kerran kirjassa Taikurin hattu, jonka on suomentanut, kuten suuren osan muistakin Muumikirjoista, Laila Järvinen. Alkuteos Trollkarlens hatt ilmestyi 1948 ja suomennos vuonna 1956.
Helsingin Sanomissa (13.7.2001) kerrotaan kuvataiteilija ja kääntäjä Laila Järvisestä (1895-1969), ja kerrotaan mm., että
"etenkin nimet olivat vaativia käännettäviä: jotkut, kuten Vilijonkka ja Hattivatti, kääntyivät helposti, mutta esimerkiksi Niiskuneiti ja Nuuskamuikkunen olivat hankalia."
Laila Järvinen käänsi monien muidenkin kirjailijoiden töitä, mm. Astrid Lindgrenin ja Enid Blytonin. Hän on kirjoittanut myös itse muutamia kirjoja.
