Kirjastot ottavat kirjalahjoituksia vastaan, mutta kirjasta riippuu, voidaanko sitä ottaa kokoelmiin. Yleisesti ottaen uusia, kysyttyjä kirjoja otetaan mielellään, mutta vanhoista tai vähän lainattavista kirjoista kirjastot joutuvat yleensä kieltäytymään, koska hyllytila on rajallista. Isoilla kirjastoilla on yleensä mahdollisuus ottaa hiukan harvinaisempaakin aineistoa.
Jos kirjoja ei ole kovin paljon, voit tuoda ne kirjastoon ja kysyä, haluaisiko kirjasto ottaa ne lahjoituksina. Jos taas kirjoja on enemmän, kannattaa laatia niistä lista ja kysyä asiaa etukäteen vaikkapa sähköpostitse. Useissa kirjastoissa on kierrätyskärry tai -laatikko, johon voi tuoda omia hyväkuntoisia kirjoja kierrätettäviksi muille lukijoille, jos haluaa päästä...
Tämä "Tattarisuon murhiksi" kutsuttu tapaus sattui vuonna 1930, kun eräs autonkuljettaja pysähtyi juomaan suolla sijainneesta lähteestä ja löysi samalla sieltä ihmisruumiin osia. Poliisi ryhtyi tutkimaan asiaa ja selvitti sen seuraavana vuonna.
Ehkäpä paras lähde olisivat aikalaiskirjoitukset tuon ajan sanomalehdistä. Esim. Helsingin Sanomien vanhoja vuosikertoja löytyy pääkirjastosta Pasilasta mikrofilmeinä.
Helsingin Sanomien verkkoversion arkistosta löysin myös seuraavat jutut, joissa kerrotaan lyhyesti tapauksesta:
2.9.2001: Tattarisuon hurja maine alkoi ruumiinryöstöstä.
27.8.1998: Tattarisuolta poliisisurmiin.
27.8.1998: Matkamuistona murha. (tässä on mukana kuva vuodelta 1931)
Lisäksi löysin Kansalliskirjaston (os. Unioninkatu 36,...
Margit-pöytähopeat oli eräs paperinkeräyksestä vastikkeena saatu palkkio 1950-luvulla. Ote ilmoituksesta Helsingin Sanomissa 1.6.1957:
Paperilla saa arvokkaita esineitä.
Ylioppilaat hankkivat paperin avulla sievoisen summan Suomen Punaisen Ristin hyväksi. "Sairasauto joka kuntaan" -keräys on päättynyt. Nyt jatkuu paperin vastikekeräys edelleen täydellä vauhdillaan. Hankkikaa nyt Tekin paperilla arvokkaita esineitä.
Hopeita kevätsiivouksella
Kevätsiivouksen ja maallemuuton yhteydessä kertyy varmasti huomattavat määrät paperia ja pahvia. Vaihtakaa ne esim. moderneihin Margit-pöytähopeisiin!
Paperinvaihtoesineet:
pöytähopeat
rannekellot
mekanot
nuket
Paperia ottavat vastaan lukuisat OTK:n ja SOK:n jäsenosuusliikkeet ja -kaupat sekä...
Ylösalaisin käännettyä kansallislippua on käytetty aiemmin yleisesti hätämerkkinä ja käytetään näköjään Yhdysvalloissa vieläkin. http://www.navy.mil/navydata/navy_legacy_hr.asp?id=190
http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4t%C3%A4merkki
Tietysti olisi hyvä tietää, missä tilanteessa USA:n lippu on käännetty, mutta kyse voisi olla jonkinlaisesta protestista. Nettiuutinen kertoo amerikkalaisesta republikaanista, joka veti lippunsa puolitankoon ja käänsi sen ylösalaisin vastalauseena Barack Obaman valinnalle Yhdysvaltojen presidentiksi. Nähtävästi kyseinen henkilö näki maansa joutuneen jonkinlaiseen hätätilaan ja koetun surun ja pettymyksen vuoksi kohteli lippua em. tavalla. Tällaisia lipunkäännöksiä on raportoitu muitakin. http://www.news-...
Minna on lyhentymä Vilhelmiinasta, joka taas on Vilhelmin sisarnimi. Vilhelm tulee muisnaissaksan sanoista wille=tahto + helm=suoja, kypärä, siis lujatahtoinen kypäränkantaja.
Eija on toisen maailmansodan jälkeen yleistynyt suomalainen naisennimi, jonka lähtökohtana saattaa olla kirkkolauluissa ja virsissä keskiajalta saakka esiintynyt huudahdus eijaa.
Pirkko on muunnos Birgitasta, joka taas on muuntuma kelttiläisestä Brigitasta, joka tulee sanasta brigh=voima, vahvuus, korkea, ylhäinen.
Irina on venäläinen muoto Irenestä ja sen kreikkalaisesta alkumuodosta Eirene, joka tarkoittaa rauhaa.
Mertta-nimeä en löytänyt nimikirjoista, mutta Meritan kohdalla mainitaan Emerentian lyhentymä Merta ja nimi Emerita (ansiokas, hyvin palvellut).
Saini on...
Eino Säisän bibliografiasta ei löydy mainintaa siitä, että hän olisi julkaissut 'Kukkivat roudan maat' -romaanisarjan tapahtumiin liittyvää karttaa (ks. esim. Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia:
http://bibliografia.kuopio.fi/kirjailijat/se_s/saisa_eino/). Romaanisarjan syntyhistoriaa kuvaavassa artikkelissaan Säisä tosin kertoo suunnitelleensa tarinaa varten "kartan maisemasta teineen ja taloineen" (Kirjastolehti 12/1974). Piirrosta ei kuitenkaan tiettävästi ole julkaistu missään teoksessa, ei Säisän omissa eikä muidenkaan tekijöiden julkaisuissa. Useissa lähteissä (esim. Bibliophilos 2/2005 s. 17; Kantti kestää -lehti 26.1.1991) sen sijaan todetaan, että Säisän kuvaama Kurensalmi on todellisuudessa Kurenpolven asemaseutu...
Tieteellisen nimensä sähköankerias sai vasta sähkön keksimisen jälkeen. Sen varhaisin nimi (1764) ei kuitenkaan sisältänyt suoraa viittausta sähköön, vaan se kuvasi enemmänkin kalan antaman sähköiskun vaikutusta: Gymnotus tremulus. Sähkön eläimen nimeen toi itse Carl von Linné paria vuotta myöhemmin – 1766 siitä tuli Gymnotus electricus. Kokonaan omaan sukuunsa sähköankeriaan siirsi Theodore Gill vuonna 1864 (Electrophorus electricus).Suomen kielen sana sähkö on peräisin vuodelta 1845 (Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja). Varhaisin löytämäni suomenkielinen maininta sähköankeriaasta on tätä myöhäisemmältä ajalta, 1865 julkaistusta Edv. Ervastin suomentamasta Wilhelm Fredrik Palmbladin Geografian eli maantieteen oppikirjasta,...
Kyseisen levyn kansilehdissä ei tosiaan kappaleen esittäjää mainita, eikä vastausta tuntunut löytyvän Juice Leskisestä kertovasta kirjallisuudesta tai musiikkiaiheisista tietokannoista. Musiikkiasiantuntija vastasi korvakuulolta, että kyseisen kappaleen laulaa Ila Loueranta.
Sarjan nimi on Alix (Alix peloton), teksti ja kuvitus ovat Jacques Martinin käsialaa.
Seuraavat Alix-sarjakuvat on suomennettu ja ne ovat lainattavissa HelMet-kirjastoista:
1) Kultainen sfinksi
2) Kirottu saari
3) Oribalin kruunu
4) Musta koura
5) Gallian sankarit
6) Viimeinen spartalainen
7) Etruskien aarre
8) Apollon kosto
Tässä vielä muutama hyvä linkki: http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/alix.html (suomeksi)
http://www.lambiek.net/martin_jacq.htm (englanniksi)
http://www.arnould.net/bd/Autmarti.htm (ranskaksi)
Ainakin yksi suomennos löytyy kirjasta Surkimuksen lauluja ; Outolainen ; Lasit / Nils Ferlin, suom. Leo Saukkoriipi (1990). Kirja sisältää suomennettuina Ferlinin kolme ensimmäistä kokoelmaa: En döddansarens visor, Barfotabarn ja Goggles. Runo En valsmelodi on suomennettu nimellä Valssia, ja käännös näyttää olevan sillä tavoin uskollinen alkutekstin rytmille, että myös suomennos sopii hyvin laulettavaksi tuolla Lille Bror Söderlundhin sävelmällä. Kirja on saatavissa monesta HelMet-kirjastosta.
(Asiaankuulumaton huomautus: itse pidän tästä laulusta erityisesti Staffan Percyn esityksenä.)
Vuoden 2011 Keskisuomalainen-lehdessä on artikkeli, jonka mukaan Linnut-lehden artikkelissa kerrotaan, että auringonkukan siemen painaa melko tarkkaan saman verran kuin siemenen kuori. Tämän mukaan siis 25 kilon säkin paino ilman siemenen kuoria olisi 12,5 kiloa. Roskien määrä ja paino varmasti vaihtelee, joten sitä emme uskalla arvioida.. Alla linkki artikkeliin:
https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Talitintti-sy%C3%B6-pakkasella-120-auringonkukan-siement%C3%A4/599846
Kyseessä on suomennos englanninkielisistä sanoista. Lewis Carroll kirjoitti alkuperäisen runon The Walrus and the Carpenter toisessa Liisa-kirjassaan Liisan seikkailut peilimaassa (Through the Looking-Glass) vuonna 1871. Runossa mainitaan kaaleista ja kuninkaista seuraavanlaisesti:
The time has come,' the Walrus said,
To talk of many things:
Of shoes — and ships — and sealing-wax —
Of cabbages — and kings —
And why the sea is boiling hot —
And whether pigs have wings.'
Tässä tapauksessa voisi olettaa, että on tullut aika puhua monista eri asioista kuten kaaleista ja kuninkaista. Disneyn elokuvassa Alice in Wonderland (1951) esiintyy Carrollin runoon pohjautuva laulu, jossa mainitaan alkuperäisten...
Ajan instruktiivi voidaan rinnastaa paikan instruktiiviin ja on pitkälti adverbistunut tai fraasiutunut, esimerkiksi usein, illoin, vuoroviikoin, päivin öin. Erikoisasemassa ovat sellaiset sanat kuin maanantaisin, jotka voidaan tulkita ‑isin-johtimella muodostetuiksi adverbeiksi, mutta muodoltaan myös sellaisten sanojen kuin maanantainen instruktiiveiksi. Instruktiivitulkinta on kyllä sikäli kyseenalainen, että esimerkiksi maanantainen on kyllä käytössä, mutta merkityksessä ’(viime) maanantaina tapahtunut’, joka ei sovi yhteen adverbin merkityksen kanssa. Lisäksi monien -isin-loppuisten sanojen selittäminen sijamuodoiksi tai sellaisista syntyneiksi on ongelmallista esimerkiksi päivisin ...
Donne-sitaatti on peräisin kirjan Devotions upon emergent occasions 17. meditaatiosta. Paavo Rissasen suomennoksessa Rukouksia sairasvuoteelta (Kirjaneliö, 1988) kyseinen kohta kuuluu seuraavasti: "Yksikään ihminen ei ole saari, vaan jokainen on osa yhteistä mannerta."
Kaltio-lehden numeroon 1/2006 Meditaatio XVII:n suomentanut Paavo J. Heinonen on tulkinnut vastaavan osuuden näin: "Ei yksikään ihminen ole saari, itsessään kokonainen ja koskematon; jokainen ihminen on pala mannerta, valtameren osanen."
Ernest Hemingway käytti mainittua katkelmaa Kenelle kellot soivat -romaaninsa motossa. Tauno Tainion suomennoksessa kysymyksen lainaus on seuraavanlainen: "Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään; jokainen on pala mannermaata...
Laitan tähän suoran lainauksen Boråsin Suomalainen -nimisen lehden sivuilta:
Kilroy kävi täällä-Kilroy was here
Oletko kuullut Kilroysta, kaverista, joka on pistänyt nimensä useimpiin yleisiin paikkoihin? Toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden sotilaat töhersivät ilomielellä: Kilroy was here -Kilroy kävi täällä jokaiseen uuteen paikkaan mihin tulivat. Tavan alkuperä on hieman hämärä, mutta New York Timesin artikkeli vuodelta 1946 väittää sanonnan saaneen alkunsa pikkumaisen tarkasta laivan tarkastajasta James J. Kilroysta, syntyisin Quincysta Massachusshettista. Hänen tehtävänään oli tarkastaa ja laskea pulttien määrä, jotka laivan peltisepät olivat vasaroineet paikoilleen. Nämä työskentelivät urakalla ja saivat palkan pulttien...
Säkeet Riikka Pulkkisen Rajan sivulla 36 ovat Tomas Tranströmerin runosta Lentolehtinen, joka sisältyy Brita Polttilan suomentamaan kokoelmaan Eläville ja kuolleille (Tammi, 1990).
Sotakorvauskuunareita tutkinut Sirpa Wahlqvist mainitsee tarinan väitöskirjassaan. Tarinaa kerrottiin jo kuunariajalla, mutta sen todenperäisyyttä ei tiedetä. Wahlqvist arvelee tarinan kertovan työntekijöiden suhtautumisesta venäläisiin, joita ei sopinut sotakorvausaikana avoimesti arvostella. Mikko Uola on Hollming Oy:n historiikissaan myös epäillyt tarinan todenperäisyyttä, ja hänen mukaansa se onkin lähtöisin saunojen seiniin puupaneloinnin alle tulleista kuparilevyistä.
Uola, M. (2001). Hollming 1945-2000: Sotakorvausveistämöstä monialakonserniksi. Hollming.
Wahlqvist, S. (2012). Sydämellä rakennetut seililaivat. Sotakorvauskuunareiden rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy: N telakalla Raumalla 1945–1952. Turun yliopisto....
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käännöstietokannan http://dbgw.finlit.fi/kaannokset/ mukaan Leena Lehtolaisen kirjoja on käännetty seuraaville kielille:
albania, armenia, englanti, espanja, heprea, hollanti, italia, kiina, kreikka, latvia, norja, portugali, puola, ranska, ruotsi, saksa, tanska, tšekki, turkki, ukraina, unkari, venäjä, viro
Helsingissä aineiston kuljettaminen kirjastosta toiseen vie 2-3 arkipäivää. HelMet-kirjastojen sisällä kunnasta toiseen, esimerkiksi Espoosta Helsinkiin kuljetus vie 3-4 arkipäivää.
Varauksen saapumisen noutokirjastoon voi tarkistaa HelMetistä www.helmet.fi Omista tiedoista. Aineisto on noudettavissa kun sen tila on Noudettava viimeistään..
