Voisi veikata ohjelman nimen tulevan Maurice Ravelin pianosarjasta "Miroirs". Sen neljäs osa on nimeltään "Alborada del gracioso", joka on suomennettu muotoon "Narrin aamulaulu".Lisää tietoa esimerkiksi tässä Wikipedian artikkelissa (englanniksi).
IKyseessä oli Kokonaan toinen juttu - äidinkielen virikeohjelmasarja kolmasluokkalaisille, joka esitettiin TV-1:ssä maanantaisin 12.20-12.45 tammikuussa 1977, uusinnat tiistaiaamuisin. Siinä näyttelivät sekä Olavi Ahonen (vahtimestari) että Erkki Saarela (posteljooni osassa 2, salapoliisi osissa 3 ja 4),
10.1. Osa 1: Suusialas nitreve. Tommi luulee, että nyt alkaa vain koulu ja kolmas luokka, mutta vahtimestarilla on salaisuus…
17.1. Osa 2: Viesti. Postimies Totti Luska harrastaa muutakin kuin postimerkkien tutkimista.
24.1. Osa 3: Mihin jäljet johtavat
31.1. Osa 4: Ansa. Koira Kirjalainen tunnustaa rakkautensa kirjoihin ja että tässäkin jutussa on kirja paikallaan.
Homeiden ja muiden mikro-organismien kasvun aiheuttamat haitalliset kosteusvaikutukset edellyttävät yleensä pitkäaikaista kosteutta ja sopivaa lämpötilaa. Nopeimmin home ilmaantuu runsaan kosteuden ja korkean lämpötilan seurauksena.
Eri mikrobien kasvualue lämpötilaan ja siten myös kosteuteen nähden on laaja: ne kasvavat 0-55°C:ssa kosteuden ollessa yli 45%. Useimpien mikrobien optimikasvulämpötila vaihtelee välillä +15-+40°C. Jos ilman suhteellinen kosteus on yli 70%, mikrobikasvu on todennäköinen.
Kosteusvauriomikrobit vaativat yleensä melko korkean kosteuspitoisuuden. Suhteellisen kosteuden on oltava vähintään 85%, mieluummin korkeampi. Materiaalin paikallisella kosteudella on kuitenkin huomattavasti suurempi merkitys mikrobikasvun...
Sampo nimi on peräisin Kalevalasta, jossa se oli seppä Ilmarisen takoma ihmelaite, rikkauden ja onnen lähde. Sakari Topelius käytti nimeä sadussaan Sampo Lappelill (1866). Suomen almanakassa Sampo on ollut v:sta 1929 lähtien. Nimen tavallinen muunnos on Samppa.
Sarjan nimi on Alix (Alix peloton), teksti ja kuvitus ovat Jacques Martinin käsialaa.
Seuraavat Alix-sarjakuvat on suomennettu ja ne ovat lainattavissa HelMet-kirjastoista:
1) Kultainen sfinksi
2) Kirottu saari
3) Oribalin kruunu
4) Musta koura
5) Gallian sankarit
6) Viimeinen spartalainen
7) Etruskien aarre
8) Apollon kosto
Tässä vielä muutama hyvä linkki: http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/alix.html (suomeksi)
http://www.lambiek.net/martin_jacq.htm (englanniksi)
http://www.arnould.net/bd/Autmarti.htm (ranskaksi)
Gangesjoki on hyvin saastunut. Joka päivä satoja miljoonia litroja jätevettä valuu jokeen. Teollisuudesta (esimerkiksi nahkateollisuuden kemikaalit) aiheutuvat päästöt ovat myös huomattavat.
Hindulaisuudessa Ganges on pyhä joki, Ganga-jumalattaren ruumiillistuma, jossa miljoonat pyhiinvaeltajat kylpevät vuosittain. Hindulaisuuden mukaan tämän pyhän joen vesi puhdistaa ihmisen synnit. Valtava määrä ihmisiä myös polttohaudataan Gangesin rannalla, mikä kuormittaa jokea.
Intian ympäristöministeriön alaisen Central Pollution Control Board -elimen mukaan suolistoperäisiä bakteereja saisi vedessä olla 500 yksikköä 100 millilitrassa (500/100). Tämä arvo ylittyy moninkertaisesti useimmilla Gangesin mittauspisteillä. Esimerkiksi vuonna 2016...
Koskenniemen runo on kokoelmasta Sydän ja kuolema: elegioja, lauluja ja epitaafeja, joka julkaistiin vuonna 1919. Frans Linnavuoren säveltämänä se julkaistiin Suomen äänitearkiston mukaan ensimmäisen kerran vuonna 1931:
http://www.aanitearkisto.fi/firs2/fi/kappale.php?Id=Min%E4+laulan+sun+iltasi+t%E4htihin
Säveltäjä ja kirkkomuusikko Frans Linnavuori kuoli jo vuonna 1926, joten sävellys on selvästi vanhempi.
Henkilönimien typografinen lihavointi tai boldaaminen vaikuttaisi olevan vahvasti suomalainen käytäntö, joka Helsingin Sanomien Esa Mäkisen (toimituspäällikkö v. 2019) mukaan saattaa liittyä aikanaan muodissa olleeseen niin sanottuun entry point -ajatteluun, jonka tavoite on helpottaa tekstin lukemista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi juuri sitä, että haastateltavan nimi lihavoidaan, kun se mainitaan ensimmäisen kerran. Useinhan sama virke sisältää myös muuta merkittävää taustoitusta jutun kannalta, kuten haastateltavan tittelin tai roolin suhteessa tekstiin: (asiantuntija, poliitikko, julkisuudenhenkilö, silminnäkijä tms.). Näin lukija voi tarvittaessa helposti palata myöhemmin kyseiseen kohtaan ja tarkistaa oleellisimmat tiedot. Lihavoidun...
Italialaisen tv-sarjan "Ihme" ("Il miracolo", "The miracle") tunnuskappaleen nimi on "Il mondo" ja sen esittää Jimmy Fontana, oikealta nimeltään Enrico Sbriccoli. Yleisradion Fono-tietokannassa Jimmy Fontana on merkitty myös kappaleen säveltäjäksi ja sanoittajiksi tai säveltäjiksi Gianni Meccia, I. Greco ja Carlo Pes. On siis epäselvää, kuka on tehnyt mitäkin. Eri lähteissä annetaan erilaisia tietoja, esim. Discogs-tietokannassa: "written-by - Fontana-Meccia-Pes". Tv-sarjan lopputeksteissä tekijät mainitaan näin: "Meccia/Greco/Pes/Fontana".
Lähteitä:
Yleisradion Fono-tietokanta: http://www.fono.fi/
Single Fontana: "Il mondo / Allora si" Discogs-tietokannassa:
https://www.discogs.com/Fontana-Il-Mondo-Allora-...
Suomen vanhassa kirjakielessä, kansanrunoissa ja itämurteissa on ilmaistu verbin refleksiivisyyttä erityisillä taivutusmuodoilla, joiden tunnuksena on imperfektissä –he ja preesensissä –ksen. Taivutus koskee siis nimenomaan vain suomen kielen verbejä, joiden kohde on sama kuin tekijä.
Kalevalassa näitä muotoja on runsaasti, esim. loi-he lausumaan; Siitä vanha Väinämöinen korjasta kohottele-ksen.
Nykykielestä muodot ovat häipyneet ja refleksiivisyyttä ilmaistaan muilla tavoin.
Voit lukea lisää aiheesta alla olevista linkeistä.
https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=335
https://www.kielikello.fi/-/vanhastavien-muotojen-vaaroista
https://jkorpela.fi/refl.html
https://www.kotus.fi/nyt/...
Laitan tähän suoran lainauksen Boråsin Suomalainen -nimisen lehden sivuilta:
Kilroy kävi täällä-Kilroy was here
Oletko kuullut Kilroysta, kaverista, joka on pistänyt nimensä useimpiin yleisiin paikkoihin? Toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden sotilaat töhersivät ilomielellä: Kilroy was here -Kilroy kävi täällä jokaiseen uuteen paikkaan mihin tulivat. Tavan alkuperä on hieman hämärä, mutta New York Timesin artikkeli vuodelta 1946 väittää sanonnan saaneen alkunsa pikkumaisen tarkasta laivan tarkastajasta James J. Kilroysta, syntyisin Quincysta Massachusshettista. Hänen tehtävänään oli tarkastaa ja laskea pulttien määrä, jotka laivan peltisepät olivat vasaroineet paikoilleen. Nämä työskentelivät urakalla ja saivat palkan pulttien...
Tarkkaa vastausta kysymykseen ei nyt löytynyt, mutta jotakin yleistä siitä voi sanoa. Tällaiset läpsytys- tai taputusleikit rantautuivat Suomeen 1980-luvulla ilmeisesti Ruotsin kautta. Pohjoismaissa niitä oli leikitty jo jonkin aikaa ja Britten saarilla sekä Keski-Euroopassa leikit ovat vielä vanhempaa perua. Kirjassa Betoni kukkii (1989; ISBN 951-717-565-5) kerrotaan, että vuonna 1985 taputusleikit olivat levinneet pääkaupunkiseudulta ainakin Kemiin asti. Tällaisia jäljittelemällä leviäviä kulttuuri-ilmiöitä nimitetään nykyään joskus meemeiksi.
Taputusleikeissä laulettiin tuttuun tai helposti opittavaan melodiaan istutettuja "väänneltyjä" sanoituksia. Osa teksteistä oli äänteillä leikittelevää "sianenglantia", osa oli lähtöisin...
Iines/Ines/Inez on alkuaan espanjalaista alkuperää ja Suomeen (kalenterissa vuodesta 1908) se on tullut Ruotsin kautta. Espanjalainen nimi on latinan kautta (Agnes) tullut muunnelma kreikkalaisesta nimestä Agne Άγνή , joka tarkoittaa ’siveä, puhdas’. KIRJALLISUUTTA: //// Marianne Blomqvist: Dagens namn. – 2002 ////, //// Kustaa Vilkuna, toim. Pirjo Mikkonen: Etunimet. – 2005 ////.
Ainakin pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista voisit saada nämä aboriginaalien taiteesta kertovat opukset:
-Australian aboriginal art. Macmillan, 1964.
-Caruana, Wally: Aboriginal art. Thames and Hudson, cpo. 1993.
-Holmes, Sandra Le Brun: The goddess and the moon man: the sacred art of the tiwi aborogins. (Huom! Kirjoitusvirhe sanassa ’aborogins’ on ihan kirjaston tietokannassa.)
-Morphy, Howard: Aboriginal art. Phaidon, 1998.
-Stourton, Patrick Corbally: Songlines and dreamings: contemporary Australian Aboriginal painting: the first quarter-century of Papunya Tula. Lund Humphries, 1996.
Pääsin itse käsiksi vain kahteen ensimmäiseen teokseen, joissa molemmissa kyllä puhutaan myös kuvien symbolisista merkityksistä.
Minkä tahansa...
Hei!
Ohessa vastaus Kysy kirjastonhoitajalta -palveluun lähettämääsi kysymykseen.
Suomen Numismaattisen Yhdistyksen julkaisema Keräilijän opas 2020 antaa vuoden 1960 1 000 markan juhlarahan ( Suomen markka 100 vuotta) virheettömän ja leimakiiltoisen kolikon hinta-arvioksi 20 euroa ja kuluneen kolikon arvoksi 7 euroa.
Vuonna 1992 lyödyn 1 000 itsenäisyys 75 v. -juhlarahan arvoksi hyväkuntoisena ilmoitetaan 320 euroa.
Vuoden 1997 1 000 mk itsenäisyys 90 v. -juhlarahan hinnaksi 310 euroa.
Vuoden 1999 1 000 mk Jean Sibelius -juhlarahan arvo niin ikään 310 euroa.
Keräilijän opas : Suomen rahat arviohintoineen 2020 / toimittanut Suomen Numismaattinen Yhdistys r.y. (Suomen numismaatikkoliitto ry, 2020)
Minna on lyhentymä Vilhelmiinasta, joka taas on Vilhelmin sisarnimi. Vilhelm tulee muisnaissaksan sanoista wille=tahto + helm=suoja, kypärä, siis lujatahtoinen kypäränkantaja.
Eija on toisen maailmansodan jälkeen yleistynyt suomalainen naisennimi, jonka lähtökohtana saattaa olla kirkkolauluissa ja virsissä keskiajalta saakka esiintynyt huudahdus eijaa.
Pirkko on muunnos Birgitasta, joka taas on muuntuma kelttiläisestä Brigitasta, joka tulee sanasta brigh=voima, vahvuus, korkea, ylhäinen.
Irina on venäläinen muoto Irenestä ja sen kreikkalaisesta alkumuodosta Eirene, joka tarkoittaa rauhaa.
Mertta-nimeä en löytänyt nimikirjoista, mutta Meritan kohdalla mainitaan Emerentian lyhentymä Merta ja nimi Emerita (ansiokas, hyvin palvellut).
Saini on...
Lyly on vanha länsisuomalainen nimi, esim. Lohjalla on ollut talonnimi Lijlijs (=Lylyinen) v. 1571. Kalajoella Lylyn talo on Tyngällä perustettu viimeistään 1582, Ypäjällä talonnimitietoja on vuodesta 1540 alkaen. Sukunimenä nimi on mainittu Somerolta ja Itä-Suomessa Jaakkimasta (Lumivaarasta). Kemin Lylyt lienevät lähtöisin Kalajoelta. Nimen eri muotoja ovat 1600-luvulla olleet Lijlij ja Lijlli. 1906 muutamat ruotsinkieliset sukunimet korvattiin uudella suomalaisella nimellä Lyly. Sana lyly tarkoittaa 'käyräksi kasvaneen männyn tai kuusen kova selkäpuoli, männyn, kuusen tai koivun kovempi, pohjoinen puoli, janhus' sekä 'lylypuusta tehty epäparisten suksien vasemman jalan pitkä liukusuksi'. On arvailtu, liittyykö Lyly-alkuiset paikannimet...
Suomeen 'joo' sana on tullut ruotsalaisena lainana. Kantana on nykyruotsin 'jo' ja varhaisempi muoto 'jå'. Samasta ruotsalaisesta lähteestä on peräisin myös suomen 'juu'.
Tsekkiin 'joo'-sana on tullut todennäköisesti germaanisena lainana, onhan ruotsinkin 'jo' samaa kantaa kuin saksan 'jawohl' (=kyllä).
Sanat ovat siis samaa germaanista alkuperää, mutta ovat tulleet kieliin eri kautta.
Lähde:
"Suomen sanojen alkuperä - etymologinen sanakirja 1" (SKS, 1992)