Karvasmanteliöljyä voidaan käyttää mausteena leivonnaisissa kuten runebergintortuissa. Kaupoissa myytävä karvasmanteliöljy sisältää tavallisesti kasviöljyä ja bentsaldehydistä synteettisesti valmistettua karvasmanteliaromia. Tällaiset karvasmanteliaromit eivät siis sisällä mantelia. Perinteinen, aito karvasmanteliöljy on terveydelle haitallista suurina määrinä, joten sitä ei myydä elintarvikeliikkeissä.
Lisätietoa karvasmanteliöljystä:
http://www.kysy.fi/kysymys/runebergin-paivan-taas-lahestyessa-paadytaan…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karvasmanteli%C3%B6ljy
Elisabet tulee heprealaisesta nimestä Elisheba, joka tarkoittaa ”Jumala on valani”. Uudessa testamentissa Elisabet on Johannes Kastajan äidin nimi. Nimi on ollut yleinen kuninkaallisten keskuudessa. Suomessa vanhimmat tiedot ovat vuodelta 1439.Nimestä on lukuisia muunnelmia, esim. Liisa, Lisbet, Elsa, Elise, Bettina ja Isabel. Nimestä esiintyy myös runsaasti erilaisia kirjoitusasuja esim, Elisabeth, Eliisabet, Eliisabeth ja Elizabeth.
Lähde:Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Gummerus, 2007
Pentti Lempiäisen kirjassa Suuri etunimikirja (WSOY, 1999) sanotaan:
Elisabet, Vanhassa testamentissa 2. Moos. 6:23 muodossa Eliseba (hepr. Jumala on valani tai Jumala antaa avun). Elisabeth on Marian jälkeen kristikunnan tavallisin...
Runon nimi on Kevätkukkien kilpailu, ja sen on kirjoittanut Anna-Mari Kaskinen. Runo löytyy kokonaisuudessaan teoksesta:
Kaskinen, Anna-Mari: Runometsä : kauneimmat lastenrunot. Kirjapaja 2004 (s. 61)
Hei!
Kuvauksia aiheesta löydät mm. seuraavista kirjoista:
Tietokirjoja
•Heberlein, Ann: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää (kaksisuuntainen mielialahäiriö)
•Raitasuo, Ilkka: Kellokosken prinsessa (skitsofrenia, suuruusharha)
•Mieli keinussa : tarinoita masennuksesta ja maniasta
•Kun läheisen mieli murtuu : omaiset kertovat
•Jamison, Kay Redfield: Levoton mieli : maanis-depressiivisen
psykologin muistelmat
•Martin, Philip: Zen - polku depression läpi
•Shields, Brooke:Tuli sade rankka : miten selvisin
synnytyksenjälkeisestä masennuksesta
•Hardwick, Neil: Hullun lailla (masennus)
•Schreiber, Flora Rheta: Sybil
•North, Carol S.:Naislääkärin taistelu ulos psykoosista (skitsofrenia)
•Reed, David: Anna. Tositarina nuoren naisen kamppailusta...
Runon on kirjoittanut Saima Harmaja. Runon nimi on Rannalla. Se löytyy kokoelmasta Huhtikuu, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1932. Kokoelmasta on otettu näköispainos vuonna 2007. Runo löytyy myös seuraavista kirjoista: Sydämeni soi, Läheisyys ja Kootut runot.
1980-luvulla ilmestyi hieno lastenrunokokoelma Pikku Pegasos (Otava 1983). Siitä löytyy Aale Tynnin runo Kertun syntymäpäivänä, joka alkaa: Kerttu täyttää kuusi vuotta. Aamulla hän herää. Pikkuisen hän raottaa ensin silmäterää. Runon kuudes säkeistö on seuraava: Syödään, juodaan, leikitään, vaan kun loppuu leikki, matot, tuolit järjestää huolellinen Heikki.
Paljon vanhemmassa teoksessa : Kultainen aapinen (2.p.1957) ovat edellisen runon lisäksi myös runot Reipas Reino (Olkoon pakkanen tai tuisku, ei se lainkaan haittaa tee, ulkona on Reino aina, hiihtää taikka luistelee. jne) sekä Karamelli-Kalle (Katsokaapas, tässä on Karamelli-Kalle. Kuinka ahne olikaan Kalle makealle. jne.).Näiden kahden jälkimmäisen tekijää ei mainita, mutta uskoisin...
Suomen sanojen alkuperä (osa 2; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995) kertoo, että naaras voisi kytkeytyä sanaan nainen, jonka kummankin taustalla saattaisi olla jo uralilaiseen kantakielestä periytyvä rekonstruoitu sanavartalo näxi. Kaisa Häkkinen toteaa Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (WSOY, 2004), että nainen voisi olla myös indoiranilainen laina muinaisintian ’vaimoa’ merkitsevästä sanasta.
Sanan uros alkuperä katoaa historian hämäriin. Suomen sanojen alkuperä (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) yhdistää sen mahdollisesti sanaan ukko, jolla saattaa olla uroksen kanssa yhteinen kanta. Häkkinenkin pitää sitä omaperäisenä sanana, koska muuta...
Työ -sanalla on varma etymologinen vastine kaikissa lähisukukielissä sekä mordvassa, esim. karjalan "työ", vepsän "t*ö" tarkoittaa pellavaa, joka on
muokkausvaiheessaan tai valmiiksi muokattu. Vatjan ja viron kielissä on "töö", liivin kielessä "tie" ja ersämordvan kielessä t*ev.
Työ -sanan alkuperäiseksi asuksi on rekonstruoitu *tewe.
Levikkinsä suppeudesta huolimatta "työ" on yleensä katsottu vanhaksi ja omaperäiseksi sanaksi, mutta sille on ehdotettu myös germaanista lainaetymologiaa, jonka mukaan se juontuisi kantaverbistä *tew-. Lähtömuodoksi sopivaa substantiivia ei germaaniselta taholta ole kuitenkaan osoitettavissa, sellainen voidaan ainoastaan olettaa. Suomen kirjakielessä "työ" on esiintynyt Agricolasta alkaen.
Agricolalla on myös...
Etelä-Pohjanmaan murteilla kirjoittavia kirjailijoita löytyy melkoinen määrä. Olen valinnut seuraavaan esimerkin omaiseen listaan teoksia sillä perusteella, että niiden teksti on joko kokonaan tai suurelta osin murteella kirjoitettua. Listaan en ole sisällyttänyt sanaparsia, sutkauksia enkä arvoituksia.
Tässä listassa mainittuja teoksia löytyy Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmista. Joitakin niistä meillä on vain kotiseutukokoelmassa, mutta niitä kyllä kaukolainataan.
Pohjanmaan murteilla kirjoitettua
Romaaneja:
Autio, Orvokki : Pesärikko-trilogia, Kirjayhtymä
(Viistotaival 1980, Kotipesä 1982, Merkki päällä 1985)
Hemminki, Heikki: Veli-Matin sotapäiväkirja, painokauko 1994
Kontturi, Venny: Ruukinkuja, Gummerus...
Juonen käännekohdalla tarkoitetaan yleensä kohtaa kirjassa, jossa asiat kääntyvät päähenkilön kannalta selkeästi joka huonompaan tai parempaan suuntaan. Kannattaa lukea kirja tarkkaan ja etsiä tällainen kohta. Kirjaa lukematta sitä on vaikea sanoa.
Kaikki valtimot, laskimot ja pienimmät hiussuonetkin mukaan lukien ihmisen verisuonten kokonaispituus on suuruusluokaltaan 100 000 kilometriä! Tämä tieto löytyy Kuopion kaupunginkirjastossakin olevasta teoksesta: ”Tunne itsesi – Hämmästyttäviä havaintoja ja tosiasioita elimistöstämme” sivulta 21. Kyseinen teos on Valittujen palojen kustantama ja julkaistu suomeksi 1998. Sama tieto on mainittu myös useilla internet-sivuilla, muun muassa amerikkalaisen Indianan yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sivustolla osoitteessa http://soundmedicine.iu.edu/segment.php4?seg=189
Tuula on tullut etunimenä käyttöön 1900-luvun vaihteessa. Se tuli almanakkaan vuonna 1950. Suurimmassa suosiossa se oli 1940-1960-luvuilla. Nimeä on pidetty Kalevalasta peräisin olevan nimen Tuulikki lyhentymänä. Nimikirjoissa esitetään lähtökohdaksi myös Larin-Kyöstin 1890-luvulla sanoittamaa laulua Tuulan tei. Se on myös yhdistetty sanoihin tuuli ja tuulonen. Lähteet: Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja (1999) ; Saarikalle, Anne : Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (2007) ; Vilkuna, Kustaa : Etunimet (2005).
Inarinjärvi (Enare sjö) löytyy ruotsiksi ainakin Maamme kirjasta (Boken om vårt land). Maamme kirjasta ja oletettavasti myös kyseisestä runosta on olemassa useita erilaisia käännöksiä. Teoksen ensimmäinen suomentaja (v. 1876) oli Johan Bäckvall, avustajina mm. Elias Lönnrot, August Ahlqvist ja Kaarlo Slöör. V. 1878 suomennoksen tarkisti Paavo Cajander, joka korjasi teoksen 7. painoksen tekstin myöhemmin (v. 1886) kokonaan uudelleen. Seuraava huomattavampi uudistus teoksen sisältöön tehtiin v. 1915, jolloin Otto Manninen korjasi teoksen 21. painoksen tekstin. Teosta uudistettiin myös myöhemmin useaan otteeseen, mikä johti lopulta siihen, että lukijan on vaikea erottaa Topeliuksen kirjoittamaa ja Topeliuksen kirjoittamaksi väitettyä tekstiä...
Uuden suomalaisen nimikirjan (Otava 1988) mukaan Vitikka on lähtöisin saksalaisesta miehennimestä Wedecke, Witicha, Witeche. Nimestä on vanhoissa lähteissämme mainintoja jo keskiajalta, esim. Olof Widekasson v. 1384 Hämeessä.
Sana "torppa" vakiintui käytännössä tarkoittamaan maanviljelyn harjoittamista varten vuokrattua maatilan osaa. Torpan alueeseen ei yleensä sisällytetty omaa metsää, vaan torpparilla oli oikeus käyttää päätilan metsää joko rajoittamatta tai tietyin rajoituksin.
Torppien koko vaihteli yhdestä aina yli 25 hehtaariin, mutta noin puolet niistä oli kooltaan 3-10 hehtaaria. Erot eri alueiden välillä olivat huomattavia: Itä-Suomessa torpat olivat enimmäkseen niin pieniä, että ne tarjosivat haltijalleen hädin tuskin välttämättömän toimeentulon; Pohjanmaalla torpparien asema oli vakaampi, vaikka sielläkään tilat eivät välttämättä olleet kovin suuria.
Erot torppien koossa riippuivat myös siitä, millainen päätila oli: kartanoiden torpat olivat...
Rakkaalla työvälineellä on monta nimeä, mutta selityksiä näille ei tahdo löytyä. Nahan rei'ittämiseen käytettyä tarvekalua on kutsuttu nahkapaskan ohella mm. paskoksi, paskoraudaksi, läpipaskoksi ja reikäraudaksi. Reikärauta on tästä joukosta helposti ymmärrettävissä, mutta jo Agricolan sanavarantoon kuulunut paska tai Gananderin 1700-luvulla sanakirjaansa tallentama silmätulehdusta (trakooma) merkitsevä pasko ovat jo huomattavasti hämmentäviä tapauksia tässä yhteydessä. Paskominen voi tarkoittaa jonkin pilaamista. Vaikka rei'itetyn nahan voisi jossakin mielessä ajatella olevan "pilalla", tähän työkalun nimellä on tuskin haluttu viitata, kun reikä ja sen tekeminen on kuitenkin ollut tarkoituksellista. Ehkä parhaiten nahkapaskan onnistuu...
Kyseessä on laulu nimeltä ”Polkupyörä”, joka on ilmeisesti alun perin yhdysvaltalainen kansanlaulu. Suomentaja lienee Kari Tuomisaari, joskin suomentajasta liikkuu erilaisia tietoja.
Jos haluat laulun sanat ja nuotit, ne löytyvät esimerkiksi teoksista ”Suuri lastenlaulukirja” (Musiikki Fazer, 1984) ja ”Suuri toivelaulukirja: Lastenlauluja” (Warner/Chappell Music Finland, 2000).
Kappale on levytetty useasti. Se löytyy esimerkiksi seuraavilta CD-levyiltä:
”Aja hiljaa, isi” (2000)
Mieskuoro Weljet: ”Mä kuljen metsätiellä” (2003)
”Muksuboksi” 3 (1997)
”Pienten suosikit” (1991)
Tex Willerin hevonen oli uskollinen Dynamiitti heti ensimmäisessä sarjakuvassa 1953. Tieto löytyy Tex Willerin suomalaisilta kotisivuilta osoitteesta http://www.bellingham.fi/tex/
Silver on Lone Rangerin (Yksinäinen ratsastaja) ratsu ja englanniksi kutsu kuuluu "Hi-Yo, Silver! Away!" http://www.endeavorcomics.com/largent/lr1.html
”Suomen kielen perussanakirja” (2. osa; Valtion painatuskeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo, että sanan ”rahkeet” merkitys on ’aisoja länkiin yhdistävät valjaiden hihnat’. Kuvainnollisessa mielessä ja nykykielessä rahkeilla viitataan taitoihin, voimiin, voimavaroihin tai vastaaviin, joiden avulla voidaan tehdä jotakin. Jos sellaista ei ole tarpeeksi, sanotaan, etteivät rahkeet riitä eli johonkin ei pystytä.
