Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ensimmäisestä romaanitrilogiasta on valitettavasti mahdotonta antaa. Vaikka trilogiamuodolla on ollut oma merkittävä asemansa antiikin Kreikan tragedian historiassa, ei romaanikirjallisuuden vaiheita kartoitettaessa trilogioihin ole kiinnitetty erityistä huomioita eikä niiden esiintymiä ole erikseen kartoitettu edes nimenomaisesti romaanimuodon historiaan keskittyvissä kirjallisuushistorioissa ja hakuteoksissa (esim. Doody, Margaret-Anne, The true story of the novel; Goldknopf, David, The life of the novel; The novel : a guide to the novel from its origins to the present day; Watt, Ian, The rise of the novel; Wilson, Colin, The craft of the novel). Trilogioiden jäljittämistä mutkistavat lisäksi...
Hyvin yleisellä tasolla käsitettä "juntti" käytetään kai ilmaisemaan jonkinlaista maalaisuutta, rahvaanomaisuutta vastakohtana kaupunkilaiselle, hipsterimäisyydelle tms. Mielestäni ilmaisu "junttibändi" on täysin hihasta tempaistu mielipide, jonka esittäjän mielestä jokin bändi ei esitä tarpeeksi "hienoa" musiikkia. Musiikkikirjastonhoitajana olen jyrkästi tällaisten ilmaisujen käyttöä vastaan, koska se ei liity mitenkään itse musiikkiin, on ehkä loukkaavaksi tai ainakin vähätteleväksi tarkoitettu ja joka tapauksessa täysin mielivaltainen. Henkilökohtaisesti ei olisi tullut mieleenkään, että joku kutsuu Yötä tuollaisella nimellä, sehän on tyypillinen suomirockin bändi, alkuaikoinaan ehkä vähän myös uutta aaltoa. En tiedä, mistä olet moisen...
Kysyimme asiaa Mikkelin maakunta-arkistosta, jossa säilytetään luovutetun Karjalan valtiollisten ja kunnallisten viranomaisten sekä seurakuntien arkistoja. Saimme Mikkelistä seuraavan vastauksen:
"Mikkelin maakunta-arkistossa säilytetään Luovutetun Karjalan kirkonarkistoja. Jos henkilö on syntynyt Vuokselassa niin syntymätodistuksen saa täältä, siinä ei kylläkään ole kellonaikaa. Piirilääkärin arkistoissa saattaa olla joiltakin vuosilta esim. kätilöiden kertomuksia synnytyksistä.
Helsingissä Kansallisarkistossa on lääkintöhallituksen arkistoa (V-arkisto), joka sisältää lääneittäin mm. Kätilöiden kertomukset synnytyksistä , synnytyspäiväkirjoja lähinnä ajalta 1920-1944, joissa mainitaan myös kellonaika.
Syntymätodistus voidaan tehdä...
Osa aimmasta vastauksesta:
"Suomen kielen sanakirjat -sarjassa on ilmestynyt: Suomalainen fraasisanakirja / toim. Sakari Virkkunen, (Suomen kielen sanakirja 2) ja Lentävien lauseiden sanakirja / toim. Maunu Sinnemäki, (Suomen kielen sanakirja 5). Nämä ovat mainioita lähteitä suomalaisiin ja myös yleismaailmallisiin sanontoihin."
Ensin mainitussa kirjassa selvitetään myös esimerkkinä mainitun "otetaan neuvoa antavat" -sanonnan alkuperä: "Kieltolakiasiassa toimitettiin 1931 neuvoa-antava kansanäänestys (johon osallistuneista 71% kannatti kieltolain kumoamista). Tästä jäi viinaryypyn nimeksi 'neuvoa antava'."
Jonkun verran erilaisten sanontojen alkuperää selvitetään myös esim. kirjassa: Kukkarokivi : suomalaisen folkloren antologia /...
Kyseessä on ns. crossed epsilon ampersand, eli kankeasti suomentaen "et-merkki yliviivatulla epsilonilla" (kreikan aakkosten viides kirjain). Et-merkkiä kirjoitetaan käsin monin eri tyylein, joista yksinkertaistetuimmissa on vain kyseinen epsilon tai jopa numero 3, joiden yli vedetään pystyviiva. Et-merkki tulee nimensä mukaisesti e- ja t-kirjainten yhdistelmästä, sillä latinan sana "et" tarkoittaa "ja". Voidaan arvella, että koska merkin historia ja latinaperäisen sanan merkitys eivät ole kaikille selviä, on kirjainpari-ligatuurikin muuttunut ihmisten mielissä vain symboliksi, jota piirretään milloin mitenkin. Tiedonhaun perusteella mainitut yksinkertaisemmat kirjoitusasut (vai piirto-?) ovat tosiaan yleisempiä Amerikassa, kuten...
Korvarenkaita on löydetty jo esihistoriallisista naisten haudoista rautakauden loppupuolelta, mutta niiden esiintyminen on ollut voimakkaasti alueittaista, eivätkä ne siten kuulu aikakauden tyypillisimpiin koruihin. Meillä tavallisimpia koruja olivat erilaiset soljet, ranne- ja kaularenkaat, helmet, sormukset, neulat, rintaketjut riipuksineen ja kammat. Korvarenkaita on sitä vastoin saatu talteen enimmäkseen vain Raja-Karjalasta ja Laatokan rantamilta, missä niitä käytettiin eritoten ortodoksisen väestön keskuudessa, sekä Pohjanmaalta. Maan länsiosissa korvarenkaat tulivat monin paikoin käyttöön vasta 1800-luvun alkupuoliskolla. Muunlaisia korviin kiinnitettäviä koruja ei tutkimassani lähdekirjallisuudessa mainittu.
Lähteet:
U. T....
Kyseessä on Lauri Pohjanpään runo Et tiedä mitä teit..., joka löytyy ainakin kokoelmasta Pohjanpää, Lauri: Valitut runot, WSOY (6.-8.p.)s. 283. Se on myös kokoelmassa Runo on vapaa : radiokuuntelijoiden suosikkirunot, Otava, 1996,s.387.
Runon löytymisestä kuuluu kiitos Raision kaupunginkirjastolle, joka on tallentanut erityisesti antologioissa, mutta myös muualla ilmestyneitä runoja tekijän, nimen ja alkusanojen mukaan kokoelmatietokantaansa. Vaski -tietokanta löytyy osoitteesta http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=form2 Myös Pieksämäen kaupunginkirjasto on tehnyt vastaavaa työtä.Pieksämäen kaupunginkirjaston kokoelmatietokanta http://www.pieksamaki.kirjas.to/
MOT Kielitoimiston sanakirja kertoo krokantista näin: substantiivi tav. karamellisoidusta mantelirouheesta tehty vars. jälkiruokien koristeluun ja maustamiseen käytettävä murske.Kaupoissa myytävät valmiskrokantit saattavat sisältää mantelin ja sokerin lisäksi muitakin aineita, esimerkiksi kasvirasvoja, glukoosisiirappia, voita.Jos krokanttia haluaa valmistaa itse niin netissä on ohjeita, joita voi etsiä vaikka kirjoittamalla hakuun sanat krokantti ja resepti. Helpoimmillaan valmistus vaatii vain sokerin sulatuksen (varovasti ettei sokeri pala) paistinpannulla, siihen lisätään pilkotut mantelit ja seos levitetään jäähtymään leivinpaperin päälle. Jäähtynyt massa murskataan pieniksi paloiksi leivinpaperien välissä.
Kysymyksestäsi jäi epäselväksi, etsitkö tietoa siitä mistä Tolstoin kirjasta teos löytyy vai haluatko mahdollisesti siitä sisällönanalyyseja tms.
Lähetä jatkokysymys jos tarkoitit jälkimmäistä asiaa.
Tämä Tolstoin kertomus löytyy ainakin teoksesta:
TEKIJÄ TOLSTOI, Leo
NIMEKE Valitut kertomukset II/ Leo Tolstoi
suomentanut Juhani Konkka Tässä teoksessa novelli on nimellä Vanha ruuna : hevosen tarina
Toscakakun historiasta on Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa vastattu aiemmin näin: Kaarina Turtian Gastronomian sanakirjan (2009) mukaan toskakakku on saanut nimensä Giacomo Puccinin Tosca-oopperan mukaan. Toskakakku on kehitetty Ruotsissa 1930-luvulla.
Toscakakun tapaan myös toscapullan nimi juontaa siis ennemminkin Puccinin oopperaan kuin Toscanan alueeseen.
Dallaspullan ja texaspullan takana taas on Fazerin tuotekehittäjä Tapani Mäkäräinen. Nimivalintaan ovat varmastikin vaikuttaneet Fazerilla markkinoinnillliset syyt sekä Kämäräisen Yhdysvaltoihin suuntautunut työmatka ja sieltä saatu inspiraatio. Matkan seurauksena markkinoille tuli ensin texaspulla ja vuonna 1995 dallaspulla. Lähde: linkki
Bostonpulla taas...
Suomen rahojen arvohintoja voi tarkistaa kirjasta: Suomen rahat arviohintoineen 2008 : keräilijän opas, 10. p. Suomen Numismaatikkoliiton nettisivulta http://www.numismaatikko.fi/ saatte lisätietoa vanhoista rahoista ja niiden keräilystä.
Rahojen arvo määräytyy suurelta osin rahan kuntoluokituksen perusteella. Suomen rahat arviohintoineen - keräilijän oppaasta selviää, että v. 1890 50 pennin hopea kolikon hinnaksi arvioidaan kunnosta riippuen 1-140 €, v. 1892 50 pennin hopeakolikko arvioidaan kunnosta riippuen 1,50-200 €.
Voit tarkistaa muiden kolikkojen arviohinnat yllä mainitusta kirjasta. Siinä löytyy myös opas rahojen kunnon arviontiin.
Metallin sorvauksesta löytyy metallitöiden kirjoista:
Autio, Arvo: Metallityöt, 1992
Hotakainen, Hannu: Omassa verstaassa, 1992
Teknisen käsityön perustyötavat / Asko Heinonen ym., 1981
Kolmiosainen TEKNISET käden taidot / [päätoimittaja: Raoul Johnsson]:osat 1-3, 2005-2006, sisältää myös metallitöiden ohjeita ja malleja joka osassaan.
Joensuun seutukirjastossa on myös joitakin vanhempia kirjoja metallitöistä ja sorvauksesta, esim.
Raivio, N.A.: Metallinsorvarin kirja. 7. P. 1972
Lisää aiheeseen liittyviä teoksia voit katsoa aineistorekisteri JOKUSESTA: http://jokunen.jns.fi/fin?formid=find2&sesid=1167371040 asiasanalla 'metallityöt'.
Hei,
Pienestä tietosanakirjasta (Otava, 1925-1928) löytyi vastaus. Palmiini on puhdistettu kookosrasva.
Kirja löytyy digitoituna. Tässä linkki palmiiniin: http://runeberg.org/pieni/3/0341.html
Eri lähteiden mukaan Miilaa pidetään lyhennöksenä nimistä Camilla, Ludmila sekä Emilia. Camilla on mahdollisesti etruskilaisperäinen nimi. Ludmila taas on slaavilaista alkuperää ja tarkoittaa ”kansan rakastama”. Mila on myös itsenäinen slaavilainen nimi, joka tarkoitta ”herttainen, suloinen”. Suomalaisen ja ruotsalaisen kalenterin Emilia-nimi on lähtöisin latinalaisesta Aemilius-plebeijisuvun nimestä. Emilia on Emilin sisarnimi.
Lisää etunimistä löytyy mm. kirjoista Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja ; Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön ; Vilkuna, Kustaa: Etunimet.
Vaikka yhteen kirjoitettu muoto on yleinen epämuodollisessa tekstissä, Kielitoimiston mukaan "kerta kaikkiaan" kirjoitetaan erikseen.
Kielitoimiston ohjepankki: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/129
Politiikkaa voi pyrkiä ymmärtämään monesta eri näkökulmasta. Perehtymisen voi aloittaa esimerkiksi poliittisesta historiasta, erilaisista ideologioista, poliittisista järjestelmistä, valtasuhteiden tarkastelusta tai poliittisesta filosofiasta. Politiikkaan liittyvää kirjallisuutta on tarjolla valtavasti, joten suosittelen lähtemään liikkeelle itseä kiinnostavista teemoista ja kysymyksistä.
Valtio-opin ja politiikan tutkimuksen peruskursseilla käytetään usein Andrew Heywoodin teosta Politics (5. painos, 2019), joka on oppikirjamainen johdanto politiikkaan ja politiikan tutkimukseen. Heywoodilta on julkaistu myös teos Political Ideologies: An Introduction (7. painos, 2021), joka taas keskittyy selkeämmin poliittisiin ideologioihin. Yksi...
Kun kirjasto tarjoaa kirjoille ns. vaihtokärryn, se toimii pelkästään mekaanisena alustana eikä voi puuttua tai edes pyri puuttumaan siihen, mitä kirjoille tapahtuu sen jälkeen, kun joku niitä on siitä ottanut. Jos joku on niin toimelias, että hän kerää kirjoja kierrätyskärrystä ja tarjoaa niitä antikvariaattiin, pohjimmainen idea ei ehkä toteudu, mutta kierto jatkuu. Oman kokemukseni mukaan kierrätyskärryissä on harvemmin runsaasti sellaisia kirjoja, joista antikvariaatti suostuu maksamaan mitään. Tämä riippuu kuitenkin kokonaan tuojista, voihan sinne kärryyn ilmestyä myyntikelpoisiakin nimekkeitä.
Ehkä asiaa ei kannata murehtia niinkään tasapuolisuuden tai oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Vaihtokärrytoiminta on aina hyvin...
Teija on joko lyhentymä Dorotean muunnoksesta Toroteija (Dorotea on kreik. Jumalan lahja) tai lähtökohtana on murresana teija (karjakko, navettapalvelija; ruotsiksi vastaava on deja). Lähde: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja
