Uuno Kailaan teoksessa Runoja (WSOY, 1932) on runo Sanat (Lapsifantasioja)
On olemassa hyvin paljon sanoja.
Sanat elävät
ja minä voin ne nähdä.
Toiset ovat rumia ja toiset kauniita.
Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana.
Se maistuu suukkoselle.
Isäkin on hyvä sana,
mutta siihen kertyy joskus ukkosta
ja silloin on paras
livahtaa oven taakse piiloon.
Kesä on hyvin lämmin sana
ja sen löytää joka aamu
ruohikolta ja santakasasta.
Maailma on hyvin suuri sana,
joka ei mahdu aivoihin.
Vitsa on hyvin kirvelevä ja vihattava sana.
Ihmisillä on vielä tyhjiä sanoja,
käsittämättömiä sanoja.
Niinkuin synti ja kuolema,
jotka eivät merkitse mitään.
Mutta niitä pitää kuitenkin pelätä.
Toscakakun historiasta on Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa vastattu aiemmin näin: Kaarina Turtian Gastronomian sanakirjan (2009) mukaan toskakakku on saanut nimensä Giacomo Puccinin Tosca-oopperan mukaan. Toskakakku on kehitetty Ruotsissa 1930-luvulla.
Toscakakun tapaan myös toscapullan nimi juontaa siis ennemminkin Puccinin oopperaan kuin Toscanan alueeseen.
Dallaspullan ja texaspullan takana taas on Fazerin tuotekehittäjä Tapani Mäkäräinen. Nimivalintaan ovat varmastikin vaikuttaneet Fazerilla markkinoinnillliset syyt sekä Kämäräisen Yhdysvaltoihin suuntautunut työmatka ja sieltä saatu inspiraatio. Matkan seurauksena markkinoille tuli ensin texaspulla ja vuonna 1995 dallaspulla. Lähde: linkki
Bostonpulla taas...
Vastaukset kysymyksiinne saatte nettisivulta http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/apokr/apokr_etusivu.html ja sen kautta luettavissa olevien pdf-tiedostojen esipuheista.
Kirjallisuudesta suositeltava on 'Raamattu ja sen kulttuurihistoria', osa 6. Luterilaisissa kirkoissa on aina arvostettu Vanhan testamentin apokryfikirjoja, vaikka toisaalta niitä ei ole pidetty varsinaisten ns. kanonisten kirjojen arvoisina. 1800-luvulla ruvettiin Suomessa levittämään halpoja Raamattuja Britannian ja ulkomaiden raamattuseuran taloudellisella tuella. Raamatut haluttiin pienikokoisemmiksi ja toisaalta ko. seura ei periaattellisesta syistä halunnut painattaa apokryfikirjoja.
Tästä syystä apokryfittömät Raamatut vakiintuivat maassamme. Kun Suomessa valmisteltiin...
Hei,
Pienestä tietosanakirjasta (Otava, 1925-1928) löytyi vastaus. Palmiini on puhdistettu kookosrasva.
Kirja löytyy digitoituna. Tässä linkki palmiiniin: http://runeberg.org/pieni/3/0341.html
ISSN-numero annetaan lehdille ja muille jatkuvasti ilmestyville julkaisuille. Yksittäisille julkaisuille annetaan ISBN-numero. ISBN-numero ei ole pakollinen (lakisääteinen), mutta se kannattaa ehdottomasti hankkia ja lähes kaikki kustantajat käyttävät sitä, koska se identifioi julkaisun ja sen kustantajan yksiselitteisesti ja helpottaa julkaisun löytymistä erilaisista rekistereistä, ja sen käsittelyä.
ISBN-numeron antaa Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Suomen ISBN-keskus (puh. 191 44327). Lisää tietoa ja ohjeita löydät ISBN-keskuksen sivulta http://www.lib.helsinki.fi/julkaisuala/isbn/ .
Valitettavasti kysymäsi kappeletta ei löydy pääkaupunkiseudun yleisistä kirjastoista, eikä Suomen maakuntakirjastoistakaan. Sen sijan se löytyy Ylen äänitetietokannasta. Kappale on julkaistu singlenä sekä CD:nä. Kannattaa kysyä suoraan Ylen tallennepalvelusta http://www.yle.fi/tallennemyynti/ .
Vaikka yhteen kirjoitettu muoto on yleinen epämuodollisessa tekstissä, Kielitoimiston mukaan "kerta kaikkiaan" kirjoitetaan erikseen.
Kielitoimiston ohjepankki: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/129
Politiikkaa voi pyrkiä ymmärtämään monesta eri näkökulmasta. Perehtymisen voi aloittaa esimerkiksi poliittisesta historiasta, erilaisista ideologioista, poliittisista järjestelmistä, valtasuhteiden tarkastelusta tai poliittisesta filosofiasta. Politiikkaan liittyvää kirjallisuutta on tarjolla valtavasti, joten suosittelen lähtemään liikkeelle itseä kiinnostavista teemoista ja kysymyksistä.
Valtio-opin ja politiikan tutkimuksen peruskursseilla käytetään usein Andrew Heywoodin teosta Politics (5. painos, 2019), joka on oppikirjamainen johdanto politiikkaan ja politiikan tutkimukseen. Heywoodilta on julkaistu myös teos Political Ideologies: An Introduction (7. painos, 2021), joka taas keskittyy selkeämmin poliittisiin ideologioihin. Yksi...
Kun kirjasto tarjoaa kirjoille ns. vaihtokärryn, se toimii pelkästään mekaanisena alustana eikä voi puuttua tai edes pyri puuttumaan siihen, mitä kirjoille tapahtuu sen jälkeen, kun joku niitä on siitä ottanut. Jos joku on niin toimelias, että hän kerää kirjoja kierrätyskärrystä ja tarjoaa niitä antikvariaattiin, pohjimmainen idea ei ehkä toteudu, mutta kierto jatkuu. Oman kokemukseni mukaan kierrätyskärryissä on harvemmin runsaasti sellaisia kirjoja, joista antikvariaatti suostuu maksamaan mitään. Tämä riippuu kuitenkin kokonaan tuojista, voihan sinne kärryyn ilmestyä myyntikelpoisiakin nimekkeitä.
Ehkä asiaa ei kannata murehtia niinkään tasapuolisuuden tai oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Vaihtokärrytoiminta on aina hyvin...
Parin viimeisen vuoden aikana runoutta ovat julkaisseet ainakin seuraavat kustantajat:
Atrain&Nord
Avain
Aviador
Basam Books
Docendo
Enostone
Esterin Kirja
Faros
Gaudeamus
Gummerus
Into
Johnny Kniga
Kaarna Kustannus
Kirjapaja
Kirjokansi
Kita
Kosmos
Kulttuurivihkot
Kustannusliike Parkko
Kustannusliike Robustos
Käsite
Like
Lyhyttavara
Mansarda
ntamo
Nysalor-kustannus
Oppian
Otava
Palladium Kirjat
Poesia
Puru-kollektiivi
Päivä
Pääjalkainen
Reuna
Sammakko
Sanasato
Siltala
Tammi
Teos
Täysi Käsi
Warelia
WSOY
Väylä
Lisäksi runoutta julkaistaan paljon myös omakustanteina.
Kysymysmerkin taustalla on latinankielinen kysymystä merkitsevä sana "questio". Alunperin latinankielisissä teksteissä kysymyslause osoitettiin kirjoittamalla sana kokonaisuudessaan lauseen loppuun. Tilan säästämiseksi tämä pian lyhentyi muotoon "qo". Jotta olisi vältetty merkinnän tulkitseminen edellisen sanan loppuun kuuluvaksi päätteeksi, siitä muokattiin symboli, jossa pieni q- ja o-kirjain olivat päällekkäin. Vähitellen q:sta jäi jäljelle vain koukero ja o:sta tuli pelkkä piste, ja näin latinankielisten oppineiden qo-lyhenne virtaviivaistui nykyaikaiseksi kysymysmerkiksi.
Joissakin suomen murteissa, ainakin Etelä-Pohjanmaan ja joillakin alueilla lounaismurteissa, sanasta latva käytetään muotoa larva. Muotoa käytetään esim. kansanlaulussa, jossa lauletaan "Tuuli se taivutti koivun larvan". Sana voi myös merkitä takamaata rintamaan vastakohtana. Aiheesta on kirjoitettu kielenhuollon tiedotuslehdessä Kielikellossa (2/2016)
https://www.kielikello.fi/-/tuuli-se-taivutti-koivun-larvan-latva-suomen-murteissa
Larvamaa olisi siis esim. kotitalosta lähimaita kauempana oleva maa-alue.
Kyseessä on tänäkin päivänä todellinen ilmiö, joka todennäköisesti juontuu teollistumisen ajoilta. Suurin osa länsimaisista kaupungeista sijaitsee keskileveysasteilla, joissa vallitseva tuulen suunta on lännestä itään. Monenlaiset ilmansaasteet olivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa länsimaissa suurempi ongelma kuin nykyään, ja tuulet kuljettivat myös tehtaiden saasteita itään päin. Etenkin suurkaupunkien itäiset kaupunginosat kärsivät näin ilmansaasteista huomattavasti enemmän kuin läntiset. Kaupunkien yläluokka ja keskiluokka halusivat luonnollisesti asettua asumaan vähemmän saasteista kärsivään länteen. Näin itä jäi yleensä huonompiosaisten asuinalueeksi, heillä kun ei ollut niin suurta mahdollisuutta ...
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Jasmiina on eräs muoto etunimestä Jasmin. Jasmiini on hyväntuoksuinen koristepensas, joka symboloi kauneutta ja rakkautta. Nimen juuret johtavat Persiaan ja Arabiaan. Tuhannen ja yhden yön saduissakin esiintyy tyttö nimeltä Yasmin.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskesn nettisivuilta löytyy vastaus.
Juuri nimettömään liittyy sormista eniten kansanuskomuksia. Nimetöntä sormea on käytetty apuna mm. monenlaisissa taioissa ja parannuskeinoissa. Sormen tärkeyden tiesi Kalevalan Pohjan akkakin: ”Siitä Sampoa tavoitti sormella nimettömällä.”
Monissa kulttuureissa (mm. Japani, Kiina, Unkari, Persia, Venäjä) on uskottu, että juuri nimettömässä sormessa on jonkinlaista parantavaa taikavoimaa, ja sen on samalla ajateltu suojaavan pahalta. Koska sormella on ollut näinkin tärkeä rooli, sen nimi on haluttu pitää salassa kutsumalla sitä kiertäen nimettömäksi.
Lähteet:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1137
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nimet%C3%B6n
Martti Häikiön Alkon historian (2007) mukaan makea martini-cocktail Gambina (28,5%, sokeria 120 g/l) oli valmistettu ginistä ja punaisesta vermutista. Juoma tuli kirjan mukaan myyntiin 1933. Gambina oli 1950- ja 1960-luvuilla väkevin B-ravintoloista saatava juoma (s.461). Teoksen mukaan hinta-väkevyys -suhteensa johdosta Sorbus on Vineton, Aperitan ja Gambinan kanssa leimautunut alkoholistien juomaksi (s. 187).Oheisen mtv-uutisten artikkeli kertoo Gambinan suosiosta ja uskollisista asiakkaista:https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/no-nyt-tuli-listojen-lista-1970-luvun-lehtiartikkeli-paljastaa-milla-alkon-juomilla-saa-halvimmat-kannit/6493600#gs.pvh5w9Muuten Häikiön historiikissa Gambina mainitaan vain tilastoissa:Vuonna 1956...
Kyllä kyseessä on Kultainen aapinen, jonka tekijät ovat Martti Haavio, Aale Tynni ja A. Hinkkanen. Kuvituksen on tehnyt Maija Karma. Siitä löytyy kuudes painos, jonka takakanteen on kirjoitettu tuo teksti Kotien suosituin aapinen 6. painos - 300. tuhat. Kustantaja on WSOY ja ISBN-numero 951-0-06409-2. Kirjaa löytyy useasta yleisestä kirjastosta, jos haluat sen lainaan.
Löysin seuraavat nuotit HelMet-kirjastojärjestelmästä (osassa nuotteja ei ole varsinaista laulusovitusta):
1. Kevätsää: Kultainen lastenlaulukirja (toim. Virpi Kari)
2. Vuokot: Lasten laulu- ja leikkikirja alakouluille säestyksineen (toim. Olavi Ingman) 1kpl Tikkurilan musiikkivarasto, Vantaa
3. Peipon pesä (Tiri, tiri teijaa): sama kuin edellä
4. Toukokuu: Suuri Toivelaulukirja 16
5. Leivo: Leivo, op138, nro2/Erkki Melartin (1 nuotti Sellon kirjastossa) tai kirjassa: Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta (toim. Timo Leskelä) tai Suuri toivelaulukirja 2
6. Nyt kevät on: Suuri kevät- ja kesälaulukirja (toim. Elsa Kojo)
Toivottavasti näistä tiedoista on apua. Nämä nuotit olivat tätä kirjoitettaessa hyllyssä ja lainattavissa/varattavissa...
