Sukunimestä Matilainen on tietoja 1500- ja 1600-luvuilta, Savosta vuodesta 1541, Kainuusta 1555, Pohjois-Pohjanmaalta 1562 ja Pohjois-Karjalasta ja Äyräpäästä, myöhemmin myös Keski-Suomesta ja Ruotsin Länsipohjasta. Nykyisin nimeä esiintyy runsaimmin Rautalammin pitäjän tienoilla, Ristiinassa ja Lieksassa. Matilaiseksi on voitu alkaa kutsua Mattila- tai Matila- nimisessä talossa asuvaa. Lähde: Mikkonen, Pirjo : Sukunimet, 2000.
Helsingin yliopiston Kielikeskuksen äidinkielen viestintäopetuksen palveluyksikön ylläpitämä Kielijelppi-sivusto opastaa viittaamaan nettisivuun lähteenä seuraavasti:
"Tekstin yhteyteen tuleva lähdeviite kirjataan muotoon: “Sivun otsikko”. Kielijelpin www-sivusto. < #link::7261f83a-49d8-4011-b15a-1b16a8180df7::http://www.kielijelppi.fi/::linkend# >. Päivämäärä, jolloin sivua on käytetty lähteenä."
Eli tämä vastaukseni merkittäisiin näin:
“Lähdeviitteiden merkintä”. Kielijelpin www-sivusto.
< #link::7261f83a-49d8-4011-b15a-1b16a8180df7::http://www.kielijelppi.fi/::linkend# >. 26.3.2015.
Monissa maissa on käytössä jonkinlainen henkilötunnus- tai sosiaaliturvatunnusjärjestelmä, mutta niiden käyttötarkoitukset ja muodot voivat luonnollisesti olla erilaisia kuin Suomessa. Englanninkielisen Wikipedian artikkeli osoitteessa https://en.wikipedia.org/wiki/National_identification_number tarjoaa aika hyvän katsauksen asiasta. Siitä käy hyvin ilmi, miten erilaisia käytännöt voivat olla. Jotkut saattavat myös suhtautua epäluuloisesti siihen, että valtio numeroi ihmisiä ja kerää heistä rekisteriä.
Koska tunnuksen käyttö voi olla maailmalla hyvin erilaista kuin Suomessa eikä monessakaan maassa henkilötunnus ole samanlainen kuin Suomessa, ei liene ihme, jos suomalainen henkilötunnus herättää maailmalla hämmennystä. Kansallisilla...
Alkujaan sairaanhoitajan päähineen tai hilkan tarkoitus oli suojata kantajansa pitkiä hiuksia ajan hengen mukaisesti lähinnä häveliäisyyssyistä. Hiusmallien lyhentyessä päähineenkin merkitys väheni. Hilkka jätettiin pois ensin vuonna 1965 oppilaan puvusta, koska arveltiin, että vastustus olisi vähäisempää heidän keskuudessaan. Sairaalaliiton ohjeistuksella sairaanhoitajan hilkka poistui käytöstä sairaanhoitajaliiton esityksestä 1971. Esityksen perusteluna oli, että päähine oli menettänyt merkityksensä suoja-asusteena.
Raidat tai nauhat kuuluivat sairaanhoitajaoppilaan päähineeseen. Nauhojen lukumäärä osoitti opiskelun vaiheen. Ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaoppilaan päähineessä oli yksi sininen nauha.
Sinisestä...
Ylimäärätappamista (engl. surplus killing) ilmenee myös luonnossa. Sitä esiintyy monilla petoeläimillä. Ylimäärätappamisen syiksi on mainittu mm. tappamisen harjoittelu ja aikomus syödä tapetut eläimet myöhemmin.
Lisätietoa:
https://www.tunturisusi.com/saalistus.htm
https://en.wikipedia.org/wiki/Surplus_killing
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ilmoitetaan tilavuuden miljoonasosina, eli ppm (parts per million) -pitoisuusmittana. Ppm on prosentin kaltainen suhteellinen suhdeyksikkö (1% = 10 000 ppm). Tällä hetkellä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noin 415 ppm ja se kasvaa vuosittain noin 2 ppm.
Maapallon normaalitilassa hiilidioksidin lähteet ja nielut ovat tasapainossa eli ilmakehään vapautuu ja siitä poistuu yhtä paljon hiilidioksidia vuoden aikana (noin 770-790 Gt/vuosi). Ihmiskunta taas tupruttelee hiilidioksidia ilmaan noin 39 Gt/vuosi. Luku voi vaikuttaa pieneltä, mutta se on niin sanotusti ylimääräistä hiilidioksidia, jonka varalle ei ole tarvittavia hiilinieluja. Aiheesta löytyy hyvä kirjoitus Kysy ilmastosta -palvelusta, jossa...
Turkale-sanan etymologialle ei löydy suoraa selitystä. Sen kantana on selvästikin sama turka-sana kuin turkanen-sanalla. Turka (tai turkka)on tarkoittanut ’raukkaa, parkaa’. Turkanen on lievä kirosana, joka on vanhan sankirjan mukaan tarkoittanut myös raukkaa, parkaa sekä surkeaa, rumaa tai ilkiötä, noitaa tai peikkoa.
Turka-sanan alkuperä on epävarma. Sillä saattaa olla yhteys koltanlapin sanaan torkke, joka tarkoittaa saastaa tai saastaista esinettä. On myös mahdollista, että kyseessä olla germaaninen laina sanasta dwerga, joka merkitseemaahista.
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja (toim. Erkki Itkonen et al., SKS, 1992)
SFS 5337
Ajoneuvot. Moottoriajoneuvojen sisusteiden palo-ominaisuudet. 1987. 1.
painos
http://www.noisetek.fi/fi_speci.htm
Standardit löytyvät hyvin Google-hakujärjestelmästä laittamalla standardin tai ison numero hakusanaksi.
Fobioista saat mielenkiintoista tietoa mm. seuraavilta sivuilta: http://members.tripod.com/jejoni/fobiat.htm#Yksittäinen%20fobia
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2003/040303_c.htm
Lista fobioista, jossa mainitaan mm. hämähäkkien pelko araknofobia ja hyönteisten pelko entomofobia löytyy osoitteesta http://www.angelfire.com/comics/mopsi/fobialista.html
Kirjoja aiheesta voit etsiä pääkaupunkiseudun aineistotietokannasta Helmetistä osoitteessa http://www.helmet.fi asiasanalla (aihe) fobiat
Kirjastonhoitajien tieto-listalta löytyi seuraava tieto:
Kyseessä lienee Immi Hellénin runo Äidin huolia, joka alkaa:
Näin virkkoi pieni Liisi:
On lasta mulla viisi,
ja niiss' on kyllä työtä,
vaan siin' on hauskuus myötä...
Löytyy ainakin sinikantisesta aapisesta:
Aukusti Salo: Uusi aapinen (Otava, 1919; 16. p. 1955)
Kirja löytyy Pasilan varastosta.
Yrjö Jylhän yhdeksästä runokokoelmasta ei löytynyt Laivakoira-runoa. Jylhähän myös suomensi paljon runoja. Esim. La Fontainen Eäintarinoita -kokoelmassa on joitakin koira-aiheisia runoja, mm. Susi ja koira ja Aasi ja pieni koira -nimiset. Voisiko etsimäsi runo ollakin Jylhän suomennos? Laivakoiraa en tosin suomennoksistakaan löytänyt.
Suomen kansallisbibliografian, Fennican mukaan vuonna 1963 ilmestynyt Muumipapan urotyöt on (suom. Leila Järvinen) käännetty teoksesta Muminpappans bravader(1950). Samoin kaikki myöhemmätkin painokset perustavat varhaisempaan laitokseen.
Samassa tietokannassa todetaan, että vuonna 1968 julkaistu Muminpappans memoarer on ilmestynyt vuonna 1950 nimellä Muminpappans bravader.
https://finna.fi
Teokset kuitenkin poikkeavat toisistaan: esimerkiksi Mumipappans memoarer alkaa prologilla jota ei aiemmassa teoksessa ole. Myös tekstiä ja typografiaa on muutettu.
Topelius kirjoitti ruotsiksi. Hänen teoksensa kyllä käännettiin suomeksi, kääntäjinä mm. Juhani Aho ja Paavo Cajander.
Harhauttavaa Topeliuksen tapauksessa on, että hänestä on suomeksi usein käytetty etunimeä Sakari tai Sakarias, vaikka oikeasti hän oli Zacharias.
Neljässä ensimmäisessä osasssa tapahtumapaikkana on Tampereen lähiseutu ja siellä Leppäkertunkuja. Viimeisessä viidennessä osassa käydään myös ulkomailla Santiago de Chilessä.
Lisätietoa Rauha S. Virtasesta ja Selja-sarjasta:
http://kirjailijat.kirjastot.fi/kirjailija.aspx?PersonId=827&PageConten…
http://db3.oph.fi/netlibris/tiedot.asp?PA=322
Tähän kysymykseen ei oikeastaan pysty saamaan vastausta ilman, että ottaisi yhteyttä kuhunkin suomalaiseen kustantajaan erikseen. Erik Larsonilta ei ole aikaisemmin suomennettu mitään. Kysyin asiaa kuitenkin Wsoy:n käännöskirjaosastolta, josta vastattiin, että he eivät ole kirjaa kääntämässä ja heidän tiedossaan ei ollut, että kukaan muukaan olisi.
Jean Sibeliuksen teoksen Kullervo op. 7, jota kutsutaan myös Kullervo-sinfoniaksi, sanat ovat Kalevalasta. Teos valmistui vuonna 1892.
Siihen mennessä Kalevala oli käännetty saksaksi kokonaan kahdesti. Ensimmäinen saksantaja oli Anton Schiefner, ja Kalevala, das Nationalepos der Finnen, ilmestyi 1852. Toisen kerran Kalevala julkaistiin saksaksi kahdessa osassa 1885 ja 1886 (Kalevala: das Volksepos der Finnen). Kääntäjä oli Suomeen muuttanut saksalainen Hermann Paul. Tätä käännöstä pidetään ensimmäistä monin tavoin parempana. Nämä tiedot ovat peräisin Valvoja-lehdestä vuodelta 1909, s. 272-276.
Vaikea sanoa, kumpi käännös otettiin Sibeliuksen Kullervoon. Hermann Paulin käännöksen puolesta puhuisi se, että hän oli muuttanut Suomeen, ja että...
Prinsessalle lauluun ei löydy nuotteja kirjaston kokoelmasta. Laulua ei ole, ainakaan vielä, julkaistu millään nuottikokoelmalla.
Johanna Kurkelan verkkosivuilta: http://www.johannakurkela.net/ löytyy hänen levy-yhtiönsä yhteystiedot. Sieltä voisi tiedostella onko heillä mahdollisesti laulusta nuottia.
Valitettavasti näyttäisi siltä, että mitään kysymistäsi runoista ole suomennettu, sillä niitä ei ole osoitteesta http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi löytyvässä Lahden kaupunginkirjaston runotietokannassa tai muissakaan tutkimissani tietokannoissa. Keatsia ja Larkinia on muutenkin suomennettu varsin vähän. Keats-suomennoksia voi selailla osoitteesta http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/AdvancedSearch.a… ja Larkin-suomennoksia osoitteesta http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/PoemList.aspx?Au….
Whitmanin tuotantoa on suomennettu hiukan enemmän, mutta näyttää siltä, ettei juuri tuota kysymääsi runoa ole suomennoskokoelmissa. Arvo Turtiaisen suomentamassa kokoelmassa ”Ruohoa” tai Viljo Laitisen...
Vanhojen karttojen arvosta ei kirjaston lähteiden kautta löytynyt tietoa. Alla on tietoa ja hintoja antiikki- ja keräilykauppa Antkerilla myynnissä olevista vanhoista kartoista:
http://www.antker.net/vanhatkartat.html
Ehkäpä kannattaisi myös ottaa yhteyttä vanhojen karttojen keräilijöiden ja harrastajien kerhoon Chartarum Amiciin:
http://www.strang.fi/amici/
