Nettiosoitteessa http://koti.welho.com/ikantone/others/saintfaq.html kerrotaan lyhyesti, että SA-INT tarkoittaa: Suomen Armeijan Intendentuuri.
INT-leima tarkoittaa inventenduuria, joka on elin, joka ottaa vastaan armeijan omaisuuden ja pitää siitä kirjaa.
SA-leima puolestaan kertoo vain että varuste on Suomen armeijan hyväksymää tyyppiä.
Muita ”Inttiin” liittyviä osoitteita:
• Puolustusvoimat http://www.mil.fi/
• Epävirallinen slangisanasto http://www.mil.fi/hamr/slangi.htm
Sulo Kolkasta on kirjoitettu ainakin teos Simeonin silmäkulma: Sulo Kolkka : intohimoinen urheilumies, kansakunnan rakennusmies; Helsinki, Suomen urheilumuseosäätiö, 2006; tekijä Hannu Pelttari. Teos on lainattavissa Helsingin pääkirjastosta Pasilassa. Hänestä on tietoa myös kahdessa muussa pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen HelMet-tietokannasta löytyvässä teoksessa: Vettenniemi, Erkki: Joutavan juoksun jäljillä : kestävyysjuoksun varhaisvaiheet Suomessa, Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006, ja Urheilu, historia ja julkisuus, toim. Anssi Halmesvirta ja Heikki Roiko-Jokela, Jyväskylä, Atena, 1998. Teosten saatavuuden voi tarkistaa HelMet-tietokannasta www.helmet.fi .
Siteeratut säkeet sisältyvät runoon Rouva Lasarus, jonka on kirjoittanut Sylvia Plath (1932-1963). Se on hänen viimeisimpiä runojaan; Plath tappoi itsensä kaasulla vain 30-vuotiaaana. Rouva Lasarus -runo sisältyy kokoelmaan Ariel.
Plathilta on lisäksi suomennettu runokokoelmat Sanantuojat (Collected poems) ja Sänkyjen kirja (The bed book), romaani Lasikellon alla (The bell jar) ja satukirja Salaperäinen puku (The it-doesn't-matter-suit). Myös hänen päiväkirjamerkintöjään voi lukea suomeksi teoksesta Sylvia Plathin päiväkirjat, jonka on toimittanut hänen puolisonsa Ted Hughes (1930-1998).
Ilta-Sanomat kertoo palstalla kuka? 19.3.2005, että Kaj Kalin on syntynyt 1958. Hän on muotoiluun erikoistunut toimittaja ja design-konsultti. Kalin on toiminut Taideteollisuusmuseon yli-intendenttinä 18 vuotta.
Lähde: Ilta-Sanomat 19.3.2005
Voit palauttaa perintään menneet kirjat mihin tahansa HelMet-kirjastoon eli Helsingin, Espoon, Vantaan tai Kauniaisten kaupunginkirjaston palvelupisteeseen. Perinnässä olevat kirjat täytyy palauttaa palvelutiskille, jotta virkailija voi ilmoittaa palautuksesta perintätoimistolle tai Helsingin kaupunginkirjaston keskitettyyn perintään, jos kyse on Helsingin kaupunginkirjaston kirjoista.
Kun kirjat on palautettu, joudut maksamaan vielä perintätoimiston kulut. Se onnistuu laskulla, jonka olet luultavasti saanut jo postitse perintätoimisto Lindorffilta. Laskuja on kaksi, ja niistä pienempi lasku maksetaan, jos itse kirjat löytyvät ja palautetaan kirjastoon. Kunhan maksu on kirjautunut perintätoimiston järjestelmään, perintä päättyy.
Hei!
Pääsääntö on, että kirjastoon voi palauttaa vain oman kirjaston tai samaan kirjastokimppaan kuuluvien kirjastojen materiaalia, ja tietysti nuo kaukolainat. Ikävä kyllä kirjastoilla ei ole resursseja pakata ja palautella lainoja postin kautta, joten lainaajan on hoidettava asia itse.
Metsäpirtti on luovutetulla alueella, ja luovutetun alueen kirkonkirjat säilytetään Mikkelin maakunta-arkistossa. Varhaisemmat kirkonkirjat on kuvattu rullamuotoon, ja näitä mikrofilmirullia antaa kukin maakunta-arkisto kaukolainaan oman toimialueensa seurakunnista - myös muutamissa maakuntakirjastoissa on hyvä kokoelma mikrofilmejä. Arkistolaitoksen taksat: 1-4 rullan lähetys 8,50 euroa ja 5 rullan lähetys 9,50 euroa. Lisäksi tulee luonnollisesti paikallisen kirjaston oma maksu.
1800-luvun loppupuolen kirkonkirjat on puolestaan kuvattu korttimuotoon, ja filmikortteja lähettää kaukolainaan ainoastaan Mikkelin maakunta-arkisto, siis keskitetysti, koko maan seurakunnista ja myös luovutetulta alueelta; ja kortteja koskevat...
Kysy kirjastonhoitajalta -palstan arkistosta löytyi aikaisempi vastaus liittyen Espanjan luontoon: http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=89c18fc8-7…
Seuraavissa kirjoissa on myös tietoa Espanjan luonnosta ja sädemääristä:
Maailma tänään 10 : Espanja ja Portugali, Tieteen Kuvalehden kirjasto, 1998
Maailmantieto 2, Kirjayhtymä, 1980
Maailma nyt 2 : Ranska ja Etelä-Eurooppa, Weilin + Göös, 1994
Geo 2 : maantiedon suuri tietosanakirja, Weilin+Göös, 1981
Seuraavien linkkien takaa löytyy kuukausittaisia sademääriä taulukoina:
http://www.iberianature.com/material/Spain_climate/Rainfall_Spain.htm
http://www.wordtravels.com/Cities/Spain/Madrid/Climate
http://www.worldtravelguide.net/country/259/climate/Europe/Spain.html
http...
Celene-nimestä on monia muunnelmia. Suomessa Selina on ollut käytössä jo 1800-luvulta. Nimestä tiedetään myös muodot Celina, Seliina, Selena ja Selene. Nimen alkuperästä on ainakin kaksi eri tulkintaa. Nimi on voitu johtaa kreikan kielen kuuta tarkoittavasta sanasta seléenee tai lähtökohtana on voinut olla ranskan kielen taivasta tarkoittava sana caelum. Helsingin yliopiston almanakkatoimiston ylläpitämästä nimipäiväalmanakasta ei löydy nimeä Celene eikä mitään sen suomalaisia muunnoksia, mutta epävirallisella www.etunimet.net-sivustolla Selenan nimipäivää ehdotetaan vietettäväksi 22.7.
Nimeä Minere ei löydy kotimaisista eikä englantilaisista nimikirjoista eikä myöskään internetin erilaisilta suomen- tai englanninkielisiltä...
William Butler Yeatsin runosta "The Second Coming" on olemassa kaksi suomennosta.
Aale Tynnin suomennos "Toinen tuleminen" sisältyy Yeatsin runojen kokoelmaan "Runoja" (koonnut ja toimittanut Aale Tynni, WSOY 1966).
Kyseiset rivit kuuluvat Tynnin suomentamina näin:
"---;
mikä julma peto, aikansa tultua viimein,
hiipii syntyäksensä Betlehemiin?"
Myös Anna-Maija Raittila on suomentanut runon. Hän antoi sille suomenkielisen nimen "Toinen tulemus". Runo sisältyy kokoelmaan "Kutsut minua nimeltä : uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa" (valikoinut ja suomentanut Anna-Maija Raittila, Kirjapaja, 1981).
Raittila suomensi kyseiset rivit seuraavasti:
"---
ja mikä villi peto, jonka aika vihdoinkin koittaa,
on raahautumassa kohti Beetlehemiä...
Laulun sanat ovat Eeva-Liisa Mannerin runosta Lehtisammakko. Runona se löytyy ainakin kahdesta Kaarina Helakisan toimittamasta kirjasta Pikku Pegasos: 400 kauneinta lastenrunoa ja Suomen kansan runotar.
Lauluksi runon on säveltänyt Heikki Valpola ja esittänyt Kiti Neuvonen. Laulua ei ole kuitenkaan levytetty, vaan se on olemassa ainostaan Yleisradion äänitteenä vuodelta 1973. (Lähde: Yleisradion Fono-äänitetietokanta, http://www.fono.fi/KappaleHakutulos.aspx?kappale=lehtisammakko).
Kuuntelumahdollisuutta voit tiedustella Ylen äänilevystöstä, aanilevysto@yle.fi
http://noora.yle.fi/radioarkistoweb.nsf/sivut/levysto
Ensimmäinen vaihtoehtosi lienee lähempänä totuutta. Lauseelle etsittiin englanninkielistä vastinetta ja silloin lausetta tulkittiin näin: Se kuvastaa tapaa toimia; työt hoidetaan kunnolla, mutta sen lisäksi ei tarvitse patsastella tai pokkuroida. Kilpailun kaunokirjallisen sarjan tarkin ja kuvaavin käännös oli ”When duty calls, we react, when bunk calls, we relax.” – Petri Linja-aho Eli kirjaimellisesti: Kun velvollisuus kutsuu, me reagoimme, kun sänky kutsuu, me rentoudumme.Turun sanomat 26.4.2012Tuntematon sotilas -käännöskilpailu
Kirjastoissa on lukuisia kirjoja ko aiheesta. Uusi suomalainen nimikirja antaa paljon tietoa myös etunimistä. Nimipäivättömien nimipäiväkirjassa kerrotaan harvinaisempien nimien taustoista. Myös esim Eeva Riihosen kirjasta Mikä lapselle nimeksi löytyy jonkin verran tietoa yksittäisten nimien taustoista.
Uuteen ajanlaskuun siirryttiin maassamme v. 1753 siten että helmikuun 17 päivästä hypättiin suoraan maaliskuun ensimmäiseen päivään. Juliaaninen kalenteri oli siis tuolloin 11 päivää jäljessä gregoriaanisesta.
Itse asiassa kyseessä ei tuolloin vielä ollut varsinainen gregoriaaninen kalenteri, vaan juliaanisen paranneltu
versio, joka esim. pääsiäisen ajankohdan laskemisessa noudatteli omia sääntöjään. Niinpä Suomen suuriruhtinasmaassa vielä v. 1845 vietettiin pääsiäistä eri aikaan kuin kaikissa muissa kristityissä maissa. Täydellisesti gregoriaaniseen kalenteriin siirryttiin vasta vuoden 1869 alussa. Juliaaninen kalenteri tuli maassamme viralliseen käyttöön sitä mukaa kun kirkko vakiinnutti asemansa 1100-luvulta alkaen. Kalenterilla oli...
Oletan, että kysymys on Suomen terveydenhuoltohenkilöstön vaatetuksen historiasta. Medic-tietokannasta löytyi seuraavanlaisia lehtiartikkeleja:
Haltia, M; Herzen, A von
"Aateet on mun vaatteet" : kuvadokumentteja Suomen lääkäreiden ja sairaanhoitajien asuista 1600 - 1900 -luvuilta (lehdessä Duodecim 1996 vol. 112 no.23 s. 2283-2300) Saatavilla Tikkurilan kirjastosta.
Sarén, S
Uusia ideoita laitosvaatetukseen : asennemuutosta kaivataan
lehdessä Sairaala 1999 vol. 61 no. 8 s. 24-27
Pylvänäinen, I
Terveydenhuoltohenkilöstön työpuvun uusi malli
Sairaala 1985 vol. 48 no. 1 s. 21-23
Pitko, S
Työvaate lähin työympäristö
Sairaanhoitaja - Sjuksköterskan 1979 vol. 55 no. 16 s. 14-5
Sairaala ja Sairaanhoitaja - Sjuksköterskan -lehtien...
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Pohjanmaalla sijaitsevan Oravaisen nimen taustalla on kuin onkin orava ja se on lainautunut myös paikkakunnan ruotsinkieliseen nimeen: "Pitäjän nimeen sisältyy kylännimi ja siihen talonnimi, johon puolestaan sisältyy lisä- tai sukunimi Orava ~ Oravainen. Nimenkantaja on voinut tulla satakuntalais-hämäläiseltä alueelta tai Etelä-Karjalasta. Suomalaisnimi on lainautunut myös ruotsin kieleen tällä alueella, jonka asutus on sittemmin ollut lähes yksinomaan ruotsinkielistä."
Myös Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja Sukunimet kytkee Oravaisen paikannimenä sukunimeen Oravainen: "1400- ja 1500-luvulla on nimeä Oravainen tavattu myös Varsinais-Suomesta (Olli...
Näyttäisi siltä, ettei sanoja ole valitettavasti julkaistu missään, mutta ne löytyvät Viola-tietokannan mukaan valokopiona Suomen Jazz & Pop Arkiston kokoelmista. Suomen Jazz & Pop Arkisto sijaitsee Helsingissä, ja sen yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.jazzpoparkisto.net/yhteystiedot.php.
Elintarvikealan tiede- ja ammattilehti kertoo, että Vaasan & Vaasan alkoi tosiaan valmistaa hapankorppuja Finn Crisp -tuotemerkin alla vuonna 1952:
http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/24-suomalainen-nakkileipa-ja-…
Oululainen alkoi valmistaa hapankorppuja vuonna 1955:
http://www.oululainen.fi/tuotteet/4283/oululainen-hapankorppu-200-g/
Kotitekoisille hapankorpuille löytyy kyllä reseptejä, mutta tietoa reseptin historiasta ei löytynyt, eikä myöskään siitä, liittyykö niiden valmistamisen aloittaminen juuri olympialaisiin.
