Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön –kirja (Saarikalle & Suomalainen, Gummerus, 2007) kertoo Rinna-nimestä seuraavaa:
”Rinna on taustaltaan epäselvä nimi. Rakenteeltaan se muistuttaa monia tuttuja nimiä, kuten Annaa, Hannaa, Minnaa ja Sannaa. Myös monissa harvinaisemmissa nimissä on vastaavanlainen muoto (esim. Inna, Ninna ja Sanna). Rinna voi olla myös muunnos nimestä Rina, jota pidetään rina-loppuisten nimien, kuten Katarinan, lyhentymänä. Skandinaviassa Rinna on lähes tuntematon nimi, mikä saattaa johtua siitä, että ruotsiksi rinna tarkoittaa ’valua, virrata’. Vaikka väestörekisteristä löytyy ensimmäinen Rinna jo 1800-luvun puolelta, nimi on jäänyt todella harvinaiseksi. Viime vuosisadalla Rinnaksi nimettiin alle sata suomalaista,...
Kannattaa kokeilla Helsingin tietokeskuksen arkistoa Kallion virasto-
talossa. Toinen paikka missä saattaisi olla tietoa on Töölö-seuran
kokoelmat, kun kyse on töölöläisestä talosta.
http://www.hel2.fi/Tietokeskus/kaupunginarkisto/index.html
http://www.kaupunginosat.net/toolo/
Englanninkielisestä wikipediasta (http://en.wikipedia.org/wiki/Babar_the_Elephant#Books) löytyi kirjaluettelo ilmestymisvuosineen. Ihan kaikkia ei varmaan ole suomennettu. Babarin Suomalainen julkaisija on perhemediat, uusimipia kirjoja on ostettavissa mm. http://www.perhemediat.fi/ tai https://www.suurikuu.fi/PublishedService verkkokaupoista. Vanhempia kannattaa tutkailla esim. http://www.antikka.net/ tai http://www.antikvaari.fi/.
Ohessa kooste wikipedian kirjaluettelosta
Jean de Brunhoff
• Histoire de Babar (1931) - Pikku norsu Babar
• Le Voyage de Babar (1932) - Matkaan Babar
• Le Roi Babar (1933) - Kuningas Babarabc
• L'ABC de Babar (1934)
• Les vacances de Zéphir (1936) - Sefir kesälomalla
• Babar en famille (1938) - Babarin perhe...
On olemassa erilaisia sopimuksia tästä asiasta. Esimerkiksi KVTES:n eli Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan vuosiloma-aikaan sisältyvällä täydellä kalenteriviikolla on 5 vuosilomapäivää. Joissakin muissa sopimuksissa kuitenkin lauantait ovat mukana laskettaessa vuosilomapäiviä.
KVTES löytyy alla olevasta linkistä. Vuosiloma-asiaa on luvussa IV:
http://www.kvtes.fi/kvtes.pdf
Kaikki työehtosopimukset löytyvät Valtion säädöstietopankki Finlexistä:
http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/tyoehto/
Wikipedia kertoo näin:
Vuonna 1927 Paavolainen lähti Pariisiin, jossa hän asui huhtikuusta heinäkuun loppuun saakka. Pariisissa Paavolaisen kanssa aikaa viettivät myös Mika Waltari ja Raoul af Hällström. Pariisin matkan seurauksena syntyi myöhemmin kirja Nykyaikaa etsimässä (1929). Teos oli todellisuudessa julkaistu jo erillisinä, myönteistä huomiota saaneina artikkeleina, mutta itse kirja julkaistiin kokonaisena vasta vuonna 1929.[16]
Lappeenrannan kaupungin sivuilla kerrotaan Paavolaisesta näin:
Omassa esikoisteoksessaan, esseekokoelmassa Nykyaikaa etsimässä (1929) hän pohti elämän koneellistumista ja kaupungistumista sekä esitteli uusia taidevirtauksia, joista tuon ajan Suomessa ei juurikaan tiedetty: dadaismia, futurismia, venäläisiä...
Juha Kuisman Lempääläisen paikannimikirjan (Lempäälä-seura, 2012) mukaan Kelho-nimen taustalla on kuivaa, karun maan huonokasvuista niittyä tarkoittava kelhä-sana. "Kelhon nimi viittaa kartanoa vanhempaan Mäyhäjärven Kelhonniemeen. Siitä kuivanmaan niitystä on saatu koko kulmakunnan nimi."
Kirjastoissa on ryijyjä käsitteleviä teoksia, joista voi päästä perille mallin suunnittelijasta. Vanhoja ryijyjä esittelevät mm. U.T. Sireliuksen "Suomen ryijyt"; Toikka-Karvonen "Ryijy"; "Ryijy", jonka on julkaissut Helmi Vuorelma OY; Anja Louhio "Taideryijyjä".
Glorian antiikki -lehdessä on "Mikä, missä, milloin" -palsta, johon voi lähettää kysymyksiä (PL 100, 00040 Sanoma Magazines). Avotakan nettilehdessä (www.avotakka.fi) on sivut "Antiikkia nyt", jossa on myös kysymysten arkisto. Myös Suomen käsityön ystävät huolehtivat suomalaisesta käsityöperinteestä (www.kasityonystavat.fi). Käsityöliikkeissä on vielä saatavana perinteisten ryijymallien teko-ohjeita, joista voi selvitä ryijyn alkuperä.
Vaikka Tommy Tabermannin äidinkieli on ruotsi, hän kirjoittaa suomeksi. Runokokoelmia ei myöskään ole käännetty ruotsiksi.
Pari yksittäistä runoa löytyy kirjasta Ny lyrik - uutta lyriikkaa (ilmestynyt 1984). Runojen nimet ovat Varkaus ja Ruusujen salaisuus, ruotsiksi Stölden ja Rosornas hemlighet. kirja löytyy Helmet-kirjastojen kirjavarastosta.
www.helmet.fi
Kajaanin kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosastolle tulee vain yksi englanninkielinen lehti Sugar, joka on ehkä enemmän suunnattu tytöille. Pääkirjaston lehtisalilta löytyy enemmän englanninkielisiä lehtiä, mutta voivat olla ehkä vielä liian vaikeita. Kirjaston lehtiluettelo löytyy kirjaston kotisivulta.
Sekä nuortenosastolta että aikuistenosastolta löytyy englanninkielisiä kirjoja luokasta 84.5. Aluksi kannattaisi varmaankin tutustua nuortenosaston tarjontaan. Jos ei sieltä löydy sopivaa, niin aikuistenpuolella on suurempi valikoima, tosin tekstit ovat vaikeampia. Mitään yksittäistä kirjaa, joka olisi sinun tarkoituksiisi sopiva, on vaikea nimetä. Kannattaa tulla tutustumaan kirjaston valikoimaan.
Päivö Oksalan arvostetussa käännöksessä sanat on käännetty yksinkertaisesti 'jää hyvästi' (Catullus Liber carminum, Laulujen kirja). Jukka Kemppinen puolestaan näyttää kääntäneen sanat 'Voi hyvin. Jää hyvästi' (Catullus, Kaikki runous). Oksalan käännös on tehty runomittaan, joten se vaikuttaa käännökseen ja sen pituuteen. Koska sekä ave että vale ovat sanoja, joita on käytetty tervehdyksinä, voidaan katsoa, että tässä on käytetty tyylikeinona toistoa ja käännös suomeen on luonteva näin. Kemppinen on tahtonut kääntää erikseen vielä sanan valere varsinaisen merityksen voida hyvin. Kumpikin käännösmuoto on käyttökelpoinen, vaikkakin voi olla, että jonkun lukijan mielestä suomen kielellä tervehdys 'voi hyvin' tuntuu liian korostetulta, kun...
Valitettavasti taulujen arviointi ja tunnistus vaatii alan asiantuntijaa. Sellaisen voi löytää taide- ja antiikkihuutokaupoista. Arviointi on yleensä ilmaista.
Esim. https://www.bukowskis.com/fi/valuation, https://www.hagelstam.fi/osta-myy?SID=kn1t2uktksl0immd36mlq8plo6 tai https://www.helander.com.
Taiteilijan voi myös yrittää löytää taiteilijamatrikkeleista esim. Suomen kuvataiteilijamatrikkeli, https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/aakkosellinen-hakemisto-taiteilijoi….
Netissä tätä runoa ("Hetkien helminauha") kierrätetään paljon anonyyminä tekstinä. Viola-tietokannasta löytyy viite Martti Rahkosen tämännimiseen sävellykseen. Sen alkusanat näyttävät menevän kuten kysymyksessäkin. Tekstin tekijäksi on tietokannassa merkitty Irja Virtanen. Tämä on kyllä ainoa viite, joten tieto lienee epävarmam eikä sitä voine ainakaan tekijänoikeudellisessa mielessä pitää vahvistettuna.
Heikki Poroila
Netistä en löytänyt kaipaamaasi tietoa ainakaan vielä, mutta Europe World Year Bookista tiedot löytyvät helposti kunkin maan kohdalta.
Ruotsin yleisimmät sanomalehdet ovat Expressen, Dagens Nyheter, Aftonbladet ja Svenska Dagbladet. Norjan yleisimmät lehdet ovat Verdens Gang, Dagbladet, Aftenposten ja Bergens tidende. Tanskan yleisimmät sanomalehdet ovat Ekstra Bladet, Berlingske Tidende, B.T., ja Politiken. Islannin yleisimmät ovat Morgunbladid, DV (Dagbladid) ja Timinn. Suomen yleisimmät sanomalehdet ovat Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Aamulehti ja Turun Sanomat. Jos tarvitset tarkennusta vastaukseen, palaa asiaan.
Lohikaloja on 66 lajia. Suomen lohikalastoon kuuluu yksi haukilaji, yksi kuorelaji ja 13 lohien heimon lajia (lohi, taimen, nieriät, siiat, muikku ja harjus).
Suomen eläimet (osa 3) -kirjan mukaan lohikaloilla on kaikilla selvä yhteinen tuntomerkki: rasvaevä.
Etsitty runo on Yrjö Jylhän Tuomittu talo ja siteerattu säkeistö ensimmäinen neljästä. Alunperin runo ilmestyi kokoelmassa Kiirastuli (1941), mutta se löytyy myös monesta Jylhän tuotannosta kootusta runovalikoimasta, kuten Runoja : valikoima eri kokoelmista (1943) [tässä nimellä Autio talo], Yrjö Jylhän kauneimmat runot (1957), Valikoima Yrjö Jylhän runoja ja käännöksiä (1960).
Sanat löytyvät mm. seuraavista teoksista: Suuri toivelaulukirja 3 ja Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään. Saatavuuden näkee Web-Origosta http://www.satakirjastot.fi/
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Pohjanmaalla sijaitsevan Oravaisen nimen taustalla on kuin onkin orava ja se on lainautunut myös paikkakunnan ruotsinkieliseen nimeen: "Pitäjän nimeen sisältyy kylännimi ja siihen talonnimi, johon puolestaan sisältyy lisä- tai sukunimi Orava ~ Oravainen. Nimenkantaja on voinut tulla satakuntalais-hämäläiseltä alueelta tai Etelä-Karjalasta. Suomalaisnimi on lainautunut myös ruotsin kieleen tällä alueella, jonka asutus on sittemmin ollut lähes yksinomaan ruotsinkielistä."
Myös Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja Sukunimet kytkee Oravaisen paikannimenä sukunimeen Oravainen: "1400- ja 1500-luvulla on nimeä Oravainen tavattu myös Varsinais-Suomesta (Olli...
Helsingin kaupunginkirjastossa ei tosiaan tunnu olevan tätä materiaalia englanniksi, en löytänyt maakuntakirjastohaulla muistakaan suurimmista yleisistä kirjastoista. Etsin myös Kehitysvammaliiton kirjastosta, mutta sielläkin materiaalia oli vain suomeksi ja ruotsiksi, ainakin aineistokokoelman mukaan. Etsin muistakin erikoiskirjastoista. Näyttäisi siltä, että materiaalia on vaikea saada käsiinsä muilla kuin suomen tai ruotsin kielellä, mutta voisi kuitenkin kannattaa tiedustella Kehitysvammaliiton kirjastosta, joka on kaikille avoin kirjasto. Sen yhteystiedot ovat Kehitysvammaliiton kirjasto, Viljatie 4 A (4. krs), 00700 Helsinki, kirjasto(at)kvl.fi,
p. (09) 3480 9256 (ke–to klo 12–16.30) / kirjastonhoitaja Sisko Puustinen, http://...
Kysymyksestä ei tule esille, haetaanko lasten vai aikuisten kirjoja eli tarvitseeko lapsi välineitä kuolemanpelon kohtaamiseen vai tarvitseeko aikuinen tietoa, miten auttaa lasta. Myöskään lapsen ikä ei tule esille. Vastauksessani on nyt lähinnä lasten kuvakirjoja.
Tässä on joitakin lasten kuvakirjoja kuolemasta ja kuolemanpelosta: Timo Parvela: Tuleeko vaari vielä takaisin? (kuten nimikin sanoo, vaarin kuolema)
Mari Mörö: Surunappi (sisaruksen vaikea sairaus ja kuolema pikkuveljen pohdintojen kautta kerrottuna, tosi hyvä kirja jossa on pikkuveljen kuolemanpelkoa myös)
Ulf Nilsson: Leikitään hautajaisia (kuolleita pikkueläimiä ja surua elämän päättymisestä)
Ulf Nilsson: Adjö, Herr Muffin (marsuvaarin kuolema. Ihana kirja, jota ei ikävä...
