Potter-kirjoissa valtaosa tavallisista ihmisistä eli jästeistä ei tiedä mitään velhoista, noidista ja taikuudesta, mutta selvästikin osa on - mainitsemistasi syistä - niistä tietoinen. Näyttää siis siltä, että ne jästit, joiden lähipiiriin kuuluu taikaväkeä, on ikään kuin vihitty salaisuuteen. Ilmeisesti he ovat myös säilyttäneet tiedon varsin hyvin. Ehkäpä ne jästit, joiden läheistä asia koskettaa, ovat erittäin motivoituneita suojelemaan salaisuutta. Voi myös olla, että vanhemmat, joiden lapsi paljastuu noidaksi tai velhoksi, pelkäävät tälle koituvan ongelmia, jos tieto leviää. Toinen kysymys on, uskoisiko heitä kukaan, jos he yrittäisivät kertoa taikamaailmasta.
Hagrid-puolijättiläisen vanhempien suhteen yksityiskohdista kirjoissa ei...
Kielitoimiston ohjepankki neuvoo, että yleiskielessä voi käyttää nimiä Britannia, Iso-Britannia ja Englanti, tässä suositummuusjärjestyksessä.
Virallisissa valtiollisissa yhteyksissä käytetään nimiä Yhdistynyt kuningaskunta, Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.
Linkki ohjeeseen: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/iso-britannia/ohje/166
Helsingin kaupunginkirjastosta löytyvät ainakin seuraavat teokset:
Aykroyd, Peter: Nuorten taitovoimistelu
Hämäläinen, Raili: Taitavaksi voimistelijaksi
Tikkanen, Jouko: Temppuja telineillä
Soitto urheilukirjastoon http://www.stadion.fi/Urheilumuseo/kirjasto/kirjasto.html
osoitti, että heiltä löytyy aiheeseen liittyviä kirjoja, mutta
uutta aineistoa vähemmän. Urheilukirjaston käyttö on kaikille avointa.
Nettiosoitteessa http://koti.welho.com/ikantone/others/saintfaq.html kerrotaan lyhyesti, että SA-INT tarkoittaa: Suomen Armeijan Intendentuuri.
INT-leima tarkoittaa inventenduuria, joka on elin, joka ottaa vastaan armeijan omaisuuden ja pitää siitä kirjaa.
SA-leima puolestaan kertoo vain että varuste on Suomen armeijan hyväksymää tyyppiä.
Muita ”Inttiin” liittyviä osoitteita:
• Puolustusvoimat http://www.mil.fi/
• Epävirallinen slangisanasto http://www.mil.fi/hamr/slangi.htm
Hei,
Helsingin väkilukutieto löytyy vuodelta 1850 ja se on
20745. Lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja 1972, Taulu 13 Kaupunkien ja kauppalain väkiluku vuosien 1815-1970 lopussa. Helsingin kaupungin tietokeskuksen kirjastossa on saatavana Helsingin henkikirjoitetun (12 -vuotta täyttäneen) väestön tilasto alkaen vuodesta 1635.
Tilastoarkistossa (Työpajankatu 13 B, 2krs) ovat saatavana väkilukutaulukot vuodesta 1749 alkaen.
Arkistoaineiston tietosisältöön voi tutustua Tilastoarkiston verkkosivuilla osoitteessa => http://tilastokeskus.fi/tup/tilastoarkisto/vakilukutaulut_kuvaus.html
Kiri on Suomen ortodoksisessa kalenterissa mainittu kutsumamuoto Kyriakoksesta, joka on kreikkaa ja tarkoittaa "herralle kuuluva". Ortodoksissa kalenterissa 500-luvulla eläneen pyhittäjäerakko ja munkki Kyriakoksen muistopäivä on 29.9.
Lähde: Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, WSOY 1997
Celene-nimestä on monia muunnelmia. Suomessa Selina on ollut käytössä jo 1800-luvulta. Nimestä tiedetään myös muodot Celina, Seliina, Selena ja Selene. Nimen alkuperästä on ainakin kaksi eri tulkintaa. Nimi on voitu johtaa kreikan kielen kuuta tarkoittavasta sanasta seléenee tai lähtökohtana on voinut olla ranskan kielen taivasta tarkoittava sana caelum. Helsingin yliopiston almanakkatoimiston ylläpitämästä nimipäiväalmanakasta ei löydy nimeä Celene eikä mitään sen suomalaisia muunnoksia, mutta epävirallisella www.etunimet.net-sivustolla Selenan nimipäivää ehdotetaan vietettäväksi 22.7.
Nimeä Minere ei löydy kotimaisista eikä englantilaisista nimikirjoista eikä myöskään internetin erilaisilta suomen- tai englanninkielisiltä...
Proosaruno on lyhyt proosamuotoinen teksti, jossa on runoudelle ominaisia rakenteellisia ja tyylillisiä piirteitä. Se on väliaste proosan ja runon välillä. Proosarunossa ei kuitenkaan ole samanlaisia rytmiin perustuvia toistuvia kuvioita kuin runossa: sointuisuutta, sanajärjestyksen poikkeavuutta, poistoja, toistoja, asyndeettisuutta (sidesanattomuutta), ym.
Tunnettuja proosarunoja ovat esimerkiksi Charles Baudelairen runot kokoelmassa Pariisin ikävä (1869). - Teoksen jälkisanoissa on Väinö Kirstinän kirjoitus Baudelairen proosarunoudesta.
Unto Kupiainen määrittelee suomalaisten klassikkokirjailijoiden teoksista proosarunoiksi esimerkiksi Juhani Ahon lyhyet tunnelmalastut ja Johannes Linnankosken pienet ns. sirpaleet .
Uudemmasta...
Kyseessä on Aino Kallaksen runo Pastorale runokokoelmasta Kuoleman joutsen (1942). Säveltäjä on Tauno Pylkkänen. Jorma Hynnisen laulamana Pastorale löytyy ainakin cd-levyltä: Hynninen, Jorma: Usko, toivo ja rakkaus : kauneimpia hengellisiä lauluja. Helsinki : Ondine, P1999.
Tämä cd-levy on Hämeenlinnassa Tuomelan kirjaston kokoelmissa. Aino Kallaksen runokokoelma on lainattavissa pääkirjaston varastossa.
Ihminen räpyttelee silmiään normaalisti muutamien sekuntien välein. Varmasti tässä on yksilöllistä vaihtelua, mutta tietoa siitä, kuinka pitkään on normaalia olla räpyttelemättä, emme löytäneet.
Tällä hetkellä henkilöt, jotka voisivat antaa juridisesti pätevän virallisluontoisen lausunnon asiasta, ovat lomalla.
Epävirallisesti kerrottakoon, että kirjastojen poistokirjoja näkee usein kirppu- ja kierrätystoreilla myynnissä. Kirjasto ei asiaan reagoi, koska kirjojen omistusoikeus on siirtynyt niiden ostajalle tai saajalle. Ne eivät siis kuulu kirjastolle enää. Kirjan iällä tai hankinta-ajankohdalla ei ole väliä. Näin maallikkona en näe estettä ostettujen tai saatujen kirjaston poistokirjojen eteenpäin myymiselle.
Rakkaalla työvälineellä on monta nimeä, mutta selityksiä näille ei tahdo löytyä. Nahan rei'ittämiseen käytettyä tarvekalua on kutsuttu nahkapaskan ohella mm. paskoksi, paskoraudaksi, läpipaskoksi ja reikäraudaksi. Reikärauta on tästä joukosta helposti ymmärrettävissä, mutta jo Agricolan sanavarantoon kuulunut paska tai Gananderin 1700-luvulla sanakirjaansa tallentama silmätulehdusta (trakooma) merkitsevä pasko ovat jo huomattavasti hämmentäviä tapauksia tässä yhteydessä. Paskominen voi tarkoittaa jonkin pilaamista. Vaikka rei'itetyn nahan voisi jossakin mielessä ajatella olevan "pilalla", tähän työkalun nimellä on tuskin haluttu viitata, kun reikä ja sen tekeminen on kuitenkin ollut tarkoituksellista. Ehkä parhaiten nahkapaskan onnistuu...
Ajokortin edellyttämistä terveysvaatimuksista löytyy tietoa esim. Tieliikennekirjasta. Siellä todetaan mm., että näön tarkkuus silmälasein tai ilman niitä on molempien silmien yhteisnäkönä oltava vähintään 0,5. Ajokortin saadaksesi joudut hankkimaan lääkärintodistuksen terveydentilastasi, missä yhteydessä myös selviää, onko sinun näkökykysi riittävä. Lisää ajokorttiasiaa löytyy netistä esim. http://www.poliisi.fi/ sekä Ajoneuvohallintokeskuksen sivuilta http://www.ake.fi/ , joilta löytyy myös näöntarkkuutta mittaava testi kohdasta Ajokortit ja tutkinnot, Testit ja pelit.
Kevät-sana ei ole monikollinen, vaikka se loppuukin t-kirjaimeen. T-loppuisia, ei-monikollisia sanoja on itse asiassa aika monta, mm. lyhyt, tiehyt, kevyt, airut. Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan suomen kielen kevät-sanalla on vastine kaikissa itämerensuomalaisissa sukukielissään.
Samaisen kirjan mukaan korva-sana tarkoittaa joissakin suomen murteissa myös reunaa, äärtä tai vierusta. Tässä merkityksessä sitä käytetään vuodenaikojen tai esim. kellonaikojen yhteydessä, esim. viiden korvilla.
Etsimäsi laulu on nimeltään ”Ero”. Sen on säveltänyt Jori Sivonen ja sanoittanut Raul Reiman. Se löytyy Kake Randelinin cd-levyiltä ”30 suosikkia” ja ”Kake Randelin” sekä kokoelmalevyltä ”Tupla Finnhits 13 & 14”. Myös parista nuottikokoelmasta se löytyy: Randelin: ”Huoleton” ja Jori Sivonen: ”Lauluja”. Levyt ja nuotit kuuluvat HelMet-kirjastojen kokoelmiin ja niiden saatavuuden voit tarkistaa täältä http://www.helmet.fi/ . Kirjoita hakukenttään ”ero randelin” (ilman lainausmerkkejä).
P. S. Kake Randelinilla on myös ”En unta saa” –niminen kappale (”en unta saa, tartun kitaraan… ” jne.).
Osoitteessa http://www.promerit.net/salainen_asiakirja.htm mainitaan, että ”Hälsans faror” olisi tosiaan teoksen ”Terveyden vaarat” ruotsinkielinen versio, mutta en pysty asiaa tarkistamaan kirjoja vertaamalla, koska HelMet-kirjastoissa ei ole teoksen ruotsinkielistä painosta. On myös vaikea sanoa käytössä olevan tiedon perusteella, onko kirja kirjoitettu alun perin suomeksi vai ruotsiksi. Ehkä Kansalliskirjastossakaan ei ole asiaa pystytty selvittämään eikä siksi merkitty kumpaakaan käännökseksi. Suomenkielinen painos on julkaistu aikaisemmin, mutta varmuuden asiasta saisi kysymällä kustantajalta. Kustantajan yhteystiedot löytyvät yllä olevasta osoitteesta.
Ruotsinkielinen teos löytyy Fennica-tietokannasta nimellä ”Hälsans faror:...
Tekijänoikeusasiat eivät ole yksiselitteisiä. Ne ovat paljon tapauskohtaisia. Esimerkiksi se, millaista kollaasia olet tekemässä, määrittää, tarvitaanko tekijältä (kuvaajalta)lupa kuviin. Onko tarkoitus tehdä taideteos?
"Kuvakollaasi saattaa koostua esimerkiksi valokuvista, piirroksista ja maalauksista tai niiden osista. Kuvakollaasin on yltääkseen teostasoon oltava itsenäinen ja omaperäinen. Lähtökohtaisesti kollaasin tekemiseen tarvitaan kuitenkin kaikkien sen yksittäisten osien, teosten, oikeudenhaltijoiden lupa. Jos uusi teos koostuu pienistä kuvadetaljeista, jotka sellaisenaan eivät yllä teostasoon, ei lupaa tarvita."
https://wiki.aalto.fi/display/copyright/1.2+Kuvakollaasi%2C+muunnelma+j…
Valokuvista sanotaan tekijänoikeuslaissa...
Kuningatar Elisabet I käsitteleviä suomenkielisiä romaaneja ovat ainakin Victoria Holtin Kuningattaren varjossa (1973), Ursula Pohjolan-Pirhosen Neitsytkuningatar ja rakkaus (1968) ja Scott Walterin Kenilworth (suom. 1912), englanninkielisiä esim. Evelyn Anthonyn Elizabeth (1992) ja Rosaline Milesin I Elizabeth (2001)
Suomenkielisiä elämäkertoja en onnistunut löytämään. Englanninkielisiä ovat esim. Alison Weirin Elizabeth the Queen (1999), B. W. Beckingsalen Elizabeth (1963), Edith Sitwellin Fanfare for Elizabeth (1947) ja J. E. Nealen Queen Elizabeth (1934).
Elisabet I:stä on myös elokuva: Shekhar Kapurin Elisabet (2000), joka on hankittu muutamaan kirjastoon.
Ahlman on rakenteeltaan mitä tyypillisin ruotsalaisperäinen sukunimi, joka koostuu kahdesta osasta: Ahl- ja -man. Yhdyssanan alkuosa Ahl- tulee leppää merkitsevästä sanasta 'Al'; vanhahtavalla saksalaismallisella vokaalin yhteyteen lisätyllä h-kirjaimella on ilmaistu, että vokaali on pitkä. -man on sekä vanhin että tavallisin loppuosa suomenruotsalaisissa yhdyssanasukunimissä, tämäkin saksalaista perua, sikäläisten -mann-loppuisten nimien mallin mukaan.
Ahlman on mainittu yhtenä niistä ruotsalaisista sotilasnimistä, jotka levisivät ruotujakolaitoksesta supisuomalaiseen ympäristöön. Ruotsin vallan aikainen ruotujakolaitos suosi lyhyitä, ruotsinkielisiä nimiä, joita saivat niin sukunimettömät kuin nekin, joilla oli suomalainen sukunimi....
Pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-haku antaa haulla "Saarikoski, Pentti" aihe, tulkinta seuraavat teokset:
https://helmet.finna.fi/Search/Results?sort=relevance&bool0%5B%5D=AND&l…
Finna.fi:ssä on muidenkin kirjastojen materiaalia https://finna.fi/Search/Results?sort=relevance&bool0%5B%5D=AND&lookfor0…
Pentti Saarikosken runokokoelmasta Runot 1961-66 löytyy lähdeluettelo, jossa mainitaan muun muassa julkaisut:
Kutsuja, hyppyjä, tilavaa puhetta : Pentti Saarikosken myöhäistuotannon metonyymisia ratkaisuja. Sisältyy julkaisuun: Kuvien kehässä : tutkielmia kirjallisuudesta, poetiikasta ja retoriikasta s. 144-182
Euroopan reunalla, kosken korvalla : jumalten narri Pentti Saarikoski / Yrjö Hosiaisluoma
Runous plus : tutkielmia...
