Käyttämissäni lähteissä ei mainita, että Alexei Apostol olisi itse rakentanut viuluja. Niissä ei myöskään mainita, kenen rakentamia viuluja hänen liikkeessään myytiin.
Kylkirauta-lehden artikkelissa (2006, nro 2, s. 26-27) Alexei Apostol : Suomen ensimmäinen ylikapellimestari Matti Orlamo kertoo Apostolin elämäntarinan. Tämä artikkeli löytyy myös verkosta (http://www.kadettikunta.fi/pdf/Kylkirauta206.pdf).
Rauno Niemisen kirjassa Soitinrakentajia Suomesta (Suomen kotiteollisuusmuseo, 1995, 19 s.) Alexei Apostolista kerrotaan puhallinsoittimien yhteydessä, s. 9: "Alexei Apostol (1866-1927) perusti Helsinkiin torvisoitintehtaan vuonna 1903 ja pianotehdas Apollon 1919... Apostolin tehtaalla rakennettiin torvet kokonaan itse." Samassa...
Kirjasarja on mm. pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen kirjavarastossa Pasilassa. Vaivatonta englantia -osa on seitsemänsivuinen. Voit tulla ottamaan kopiot sivuista (30 senttiä / sivu) tai pyytää kopiot postitse kotiisi (1 euro / sivu). Viimeksi mainittuun tarvitset Helmet-kirjastojen kortin. Voit saada kaukopalvelun kautta sivut skannattuina sähköpostiisi tai kirjepostina lähikirjastoosi. Molemnilla tavoilla hinta on 1 euro sivulta.
Jos Oulun tai Kemin kirjastot ovat sinua lähempänä, kannattaa kysyä kopiointi- tai skannausmahdollisuuksia niistä.
Laulun sanat löytyvät nuottikokoelmista 20 suosittua valssia (Hakunilan, Sellon ja Tikkurilan kirjastot ja Kirjasto Omena) ja Karjalaisia kansanlauluja Suojärven seudulta (toimittanut Ahti Sonninen, Sellon, Tapiolan ja Tikkurilan kirjastot).
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että etunimi ”Irma” on tosiaan saksalaista alkuperää. Se on johdettu sanoista ”ermin” ja ”irmin” (’mahtava, suuri’). Saksalaisia lähdenimiä lienevät ”Irmingard” ja ”Irminhild”.
Panna tai painaa villaisella tarkoittaa unohtamista tai kehotusta olla reagoimatta johonkin. Se on todennäköisesti syntynyt vanhan kansan ohjeesta painaa kipeää kohtaa villaisella. Todellisuudessa villa ei kipuun välttämättä auta, mutta sanonta on kuitenkin jäänyt elämään.
https://yle.fi/uutiset/3-5411603
Opiskelijakortteja myöntävät eri opiskelijajärjestöt. Yliopistoissa Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL), lukioissa Suomen lukiolaisten liitto (SLL), ammattikorkeakouluissa Suomen Ammattikorkeakoulu-opiskelijayhdistysten Liitto (SAMOK) ja ammattioppilaitoksissa Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitto (SAKKI ry). Muitakin on ks. luettelo yleisimmistä tästä linkistä:
http://www.vr.fi/heo/palvelut/opiskelijakortit.htm
Oppilaitoksesi kansliassa osataan varmaan neuvoa tarkemmin.
Myös VR ja Matkahuolto antavat kuvallisia opiskelijakortteja. Ehdot saamiseksi löytyvät täältä: http://www.vr.fi/heo/palvelut/opiskelijat.htm
Helsingin, Espoon tai Vantaan kirjastoautosta lainatut kirjat voi palauttaa mihin tahansa HelMet-kirjastoon eli Helsingin, Espoon, Vantaan tai Kauniaisten kaupunginkirjaston palvelupisteeseen, esimerkiksi Itäkeskuksen kirjastoon. Palauttamisesta ei peritä maksua, toisin kuin aikuisten aineiston varaamisesta kirjastoon.
Kyseessä on Lauri Pohjanpään runo "Syksyllä". Runo on alunperin ilmestynyt kokoelmassa Graalin malja (1926). Lisäksi se sisältyy ainakin kokoomateoksiin Valitut runot sekä Kaipuu ylitse ajan : valitut runot 1910-1954 .
”Suomalainen nimikirja” (Otava, 1984) kertoo, että sukunimi ”Rapakko” on luultavasti siirtynyt sukunimeksi talonnimestä. Nimellä ”Rapakko” tunnettuja taloja on ollut Ylä-Satakunnassa, Päijänteen pohjoisosissa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kemijoen alajuoksulla. Pohjois-Pohjanmaa on ollut myös sukunimen ”Rapakko” vahvinta aluetta, mikä antaa uskottavuutta teorialle nimen synnystä.
”Rapakko” tarkoittaa kirjakielessä ’kuralätäkköä’ mutta myös etenkin murteissa ’likaista paikkaa, suomaata, mutaa, liejua, savea’. Luultavasti tuo jälkimmäinen merkitys olisi voinut luontevammin olla nimen pohjalla. Talo on saattanut sijaita suomaan lähellä ja saada sitten nimekseen Rapakko. ”Suomen sanojen alkuperä” (osa 3; Suomalaisen kirjallisuuden...
Viola-tietokannan mukaan vuoden 1964 levytyksen esittäjinä olivat Danny & The Islanders ja itse laulun alkuperäksi on ilmoitettu "kansanlaulu, Pohjois-Amerikka". Levytetyn version sovittajiksi on merkitty Esko Linnavalli ja Ilkka Lipsanen. Mitään viitettä siitä, että tässä versiossa olisi muokattu sanoja, ei tietokannassa ole. Todennäköisesti laulu on poimittu Joan Baezin vuonna 1960 levytetyltä ja julkaistulta albumilta "Joan Baez". Siinä perinnelaulun sovittajaksi on merkitty Joan Baez. Mahdollisesti varhaisin laulun levytys on vuodelta 1927 (Buell Kazee). Tässä versiossa ollaan jo aika kaukana Dannyn tulkinnasta.
Heikki Poroila
Henrik Ibsenin Villisorsaa esitettiin ensimmäisen kerran Norjassa vuonna 1885. Suomessa se on saanut ensiesityksensä 1892. Villisorsaa on esitetty Suomessa nykypäiviin asti.
Näytelmän tapahtumat ajoittuvat kolmeen päivään ja kahteen eri paikkaan, tukkukauppias Werlen työhuoneeseen ja Hjalmar Ekdalin ateljeeseen. Hjalmar Ekdal ja Gregers Werle ovat näytelmän päähenkilöt.
Näytelmä kertoo valokuvaaja Ekdalin perheestä, joka elää köyhää, mutta melko onnellista elämää. Perheen menneisyydessä on vaikeita asioita, joiden paljastuminen muuttaa kaikkien näytelmän henkilöiden elämää. Näytelmässä palataan nykyhetkestä menneisyyteen käsittelemään näitä asioita.
Lisää tietoja näytelmästä saat Ibsenin Villisorsan esipuheesta, joka on ainakin WSOY:n...
Kyllä voi. Kontulan kirjastossa on aikuisten käytössä kaksi tunnin konetta sekä kaksi kahden tunnin konetta. Tulosteen hinta on 30 senttiä kappale. Ajan koneelle voitte varata osoitteessa https://varaus.lib.hel.fi/
Helsingin kaupungin myöntämä erityisuimakortti on tarkoitettu vain helsinkiläisille (http://www.hel.fi/wps/portal/Liikuntavirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTE…).
Vantaan kaupungilla on vastaava kortti, jota myönnetään myös ulkopaikkakuntalaisille (http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;565;1538;50861). Vantaan kortin hinta on 45€. Reuma antaa oikeuden hakea korttia.
Teos ”Lampaan ruokinta ja hoito” (2. uudistettu painos; Maaseutukeskusten liitto, 2000) kertoo (s. 78), että lampaiden kuohitseminen on lähes täysin loppunut vuoden 1996 jälkeen. Silloin astui voimaan laki, joka kielsi lampaiden kuohitsemisen kumirenkailla. Sitä ennenkin kirjan mukaan kuohitseminen oli melko harvinaista.
Lampaankasvattajan käsikirja (ProAgria maaseutukeskusten liitto, 2007) kertoo, että Suomessa tuotetusta lampaanlihasta suurin osa on karitsanlihaa. Ne eivät siten ehdi olla sukukypsinä valtavan pitkää aikaa, jolloin kuohinta ei liene taloudellisesti järkevää. Osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960396 löytyvän eläinsuojeluasetuksen mukaan alle kuusikuukautta vanhan lampaan saa kuohia Burdizzon-...
Rahan arvo riippuu kunnosta. Suomen rahat arviohintoineen 2005 -teos antaa 2 mk:n kolikolle vuodelta 1866 eri kuntoluokissa arvoksi 8-900 e, kuntoluokituksen perusteet on kirjassa esitelty. Kirja on ei-kaupallisen tahon julkaisema, joten hinnat ovat objektiivisia arvioita, eivät välttämättä todellisia osto- ja myyntihintoja. Ks. myös esim. http://www.numismaatikko.fi
Valenssi on se sanan ominaisuus, että se esiintyy tietynlaisten täydennysten kanssa. Selvimmin valenssillisia ovat verbit; esim. ihastua saa kaksi täydennystä, joista toinen ilmaisee ihastujan ja toinen ihastuksen kohteen (Tyttö ihastui räppiin), ja verbi asettaa saa kolme täydennystä: ne ilmaisevat asettajan, asetettavan entiteetin ja paikan, johon tämä päätyy (Äiti asetti maljakon pöydälle). Täydennysten määrän mukaan puhutaan yksi-, kaksi- tai kolmipaikkaisista verbeistä ja verbien paikkaisuudesta. Valenssin mukaiset täydennykset ovat verbin yhteydessä pakollisia, joskaan niitä ei ole aina pantu ilmi lauseessa vaan ne ymmärretään merkityksen kannalta mukana oleviksi: verbit kuvaavat tapahtumia tai tiloja, joihin väistämättä kuuluu...
Kyseessä on Lauri Pohjanpään runo Et tiedä mitä teit..., joka löytyy ainakin kokoelmasta Pohjanpää, Lauri: Valitut runot, WSOY (6.-8.p.)s. 283. Se on myös kokoelmassa Runo on vapaa : radiokuuntelijoiden suosikkirunot, Otava, 1996,s.387.
Runon löytymisestä kuuluu kiitos Raision kaupunginkirjastolle, joka on tallentanut erityisesti antologioissa, mutta myös muualla ilmestyneitä runoja tekijän, nimen ja alkusanojen mukaan kokoelmatietokantaansa. Vaski -tietokanta löytyy osoitteesta http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=form2 Myös Pieksämäen kaupunginkirjasto on tehnyt vastaavaa työtä.Pieksämäen kaupunginkirjaston kokoelmatietokanta http://www.pieksamaki.kirjas.to/
Aurinkokellon rakentamisohjeita ja teoriaa löytyy ainakin Aulis Koivusalon kirjasta Teemme aurinkokellon, jonka on julkaissut Tähtitieteellinen yhdistys Ursa vuonna 1982. Teos on lainattavissa kirjastoista mm. Jyväskylästä. Aiheesta on kirjoitettu myös artikkeli Tähdet ja avaruus -lehden numerossa 2 vuonna 1995.
Artikkelin on kirjoittanut Kirsti Vajanto ja sen nimi on Tehdään aurinkokello.
Taiteilija Kaija Väreestä ei tosiaan ole tietoa taiteilijamatrikkeleissa tai historiikeissa. Hän on maalannut muotokuvia mm. näyttelijä Ansa Ikosesta ja Tarmo Mannista. Tarmon Mannin muotokuva on näytteillä Saarijärven museossa. Valokuva muotokuvasta löytyy tämän blogin sivulta:
http://jalkaisin.blogspot.fi/2012/07/saarijarvi-muotokuvia.html
Yksi lehtiartikkeli löytyy. Glorian antiikki -lehdessä (2010, nro 2, s. 75) on Muotokuva kertoo -artikkelisarjassa artikkeli Kaija Väreen Ansa Ikosen muotokuvasta. Lehti löytyy muutamista Helmet-kirjastoista:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28glorian%20antiikki%29%20…
