Ilpo Tiihosen runo Herätä minut sisältyy kokoelmiin Tähtipumppu (1992) ja Lyhyt oodi kaikelle : valitut runot 1975-2000 (2000).
Teokset kuuluvat kirjastoalueesi kokoelmiin.
https://www.finna.fi/
Kannattaa ottaa yhteyttä paikkakunnan metsänhoitoyhdistykseen tai metsäyhtiön puunostajalle. Metsänhoitoyhdistykset välittävät pieniäkin puueriä metsäyhtiöille ja kilpailuttavat hinnat. Sahattavaksi kelpaava järeä tukkipuu on arvokkainta puuraaka-ainetta. Myös paikalliset sahat ja piensahurit voisivat löytää käyttöä muutamallekin rungolle.
https://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/422256-nain-lyot-rahoiksi-tontti…
Teos The Truth about the Schley Case (1902) mainitaan esimerkiksi British Libraryn tietokannassa pseudonyymi Nauticuksen kirjoittamaksi. Psedonyymin taakse kätkeytyy William Laird Cloves (1856-1905).
Mika Waltari (1908 - 1979) kirjoitti pseudonyymilla Nauticus vuonna 1941 teoksen Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta.Teos julkaistiin Malmössä. Vuonna 2008 WSOY julkaisi teoksen Mika Waltarin nimellä.
Ilmeisesti Waltarin käyttämä pseudonyymi on aiheuttanut sekaannuksen, joka on jäänyt elämään myös lukuisissa kirjastotietokannoissa.
https://babel.hathitrust.org/cgi/pt?id=uc2.ark:/13960/t5bc3zr0n&view=1up&seq=3
https://catalog.loc.gov/vwebv/holdingsInfo?searchId=12018&recCount=25&...
Emme löytäneet tietoa, että Mustapään Muistosta olisi varsinaista julkaistua ruotsinnosta, joskin epävirallisia yritelmiä on olemassa. Mia Berner kertoo muistelmateoksessaan PS - Merkintöjä suruvuodelta (Tammi 1986, s. 225-226, suom. Liisa Ryömä) hänen ja Saarikosken puhuneen Mustapään kääntämisen vaikeuksista ja Muisto-runosta:
Varsinkin yhdestä runosta puhuimme usein ja eräänä päivänä Pentti pani pöydälle yrityksensä numero kaksi. Ei lopullisena ruotsalaisena tulkintana, ei hän uskonut siihen pystyvänsä, mutta lähinnä lähtökohdaksi jatkuville keskusteluillemme ja avuksi minulle, mikäli tohtisin ryhtyä hiomaan pidemmälle Pentin luonnosta. Minä tohdin, yksityiskäyttöön, mutta emme koskaan harkinneet julkaisemista tällä vaikealla alueella...
Kyseinen kappale on Atahualpa Yupanquin Nostalgias tucumanas, joka tunnetaan suomenkielisellä nimellä Kaipaus. Suomenkieliset sanat ovat Kauko Käyhkön käsialaa.
Esko Rahkosen tulkitsemana kappale on kuultavissa esimerkiksi äänitteeltä 20 suosikkia : Syvä kuin meri (1995)
Lapset eivät automaattisesti peri vanhempiensa velkoja. Vainajan velat täytyy kuitenkin maksaa ensin kuolinpesän varoista, ennen kuin pesän varoja jaetaan kuolinpesän osakkaille. Jos velkaa on enemmän kuin kuolinpesässä on varoja, on pesä ylivelkainen. Tällöin pesä täytyy luovuttaa pesänselvittäjälle tai kokurssiin, jos osakkaat haluavat välttyä velkavastuulta. Perintöoikeudessa on kuitenkin poikkeuksia ja siirtymäsäännöksiä, joten jokaisen kuolinpesän tilanne on erilainen ja asia kannattaa tarkistaa lakiasiantuntijalta.
Lähde:
Juha Koponen: Kuolinpesän osakkaan opas (Veronmaksajat, 2019)
Lähteemme mukaan maan nimen, Viet Nam, merkitys ei ole selkeä kaikille vietnamilaisillekaan. Lyhyesti sanottuna sanalla 'Viet' viitataan Viet-nimiseen kansaan, joka elää etelässä (=Nam).
http://www.vietnamvert.com/fr/culture_alias/Ca-vous-interesse-peut-etre…
https://www.voyagevietnam.co/que-veut-dire-vietnam/https://www.voyagevi…
Kuvataidematrikkeli kertoo Albert Edelfeltin debytoineen eli esiintyneen taiteilijana ensimmäisen kerran julkisesti vuonna 1872, jolloin hän esiintyi Suomen Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä. Hän voitti sinä vuonna Dukaattikilpailun toisen palkinnon:
https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/albert-edelfelt-2
https://suomentaideyhdistys.fi/awards-grants/awards/dukaattipalkinto/ar…
Emme löytäneet tietoa, millä teoksilla hän debytoi, mutta Kansallisgallerian sivuilta löytyy kuvia mm. hänen varhaisista töistään (vuosilta 1870-1873), joista osa on maalauksia:
https://www.kansallisgalleria.fi/fi/search?authors[]=Albert%20Edelfelt&…
Teoksessa Albert Edelfelt 1854-1905: juhlakirja (2004) vanhimmat esitellyt maalaukset...
Emily Brontën "Humiseva harju" (1847) on tarinaltaan traaginen ja aika rankka. Romaani ei ole samalla tavalla lämminhenkisen romanttinen kuin esimerkiksi mainitsemasi Louisa Alcottin "Pikku naisia" (1868-69).
Suosittelisin "Humisevaa harjua" yläasteikäiselle lukijalle. Janakkalan kirjaston lukudiplomissa romaani on luokiteltu sopivaksi 9. luokkalaisella, mutta kyllä teokseen voi tarttua lukijan kehitystasosta riippuen aiemminkin 7. tai 8. luokalla.
Lähteitä:
https://www.janakkala.fi/palvelut/kirjasto/lapset-ja-nuoret/lukudiplomi…
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_9759
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au5b1a26ba-4936-4425-9b4b-f…
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Shumiseva%20harju%20bronte_…
Valitettavasti monet herkut katoavat kauppojen hyllyltä. Tuokin pussi kuulostaa kovin tutulta...
Kenties se olisi ollut jokin Fazerin alkuajan Mixeistä tai Cloetta Malacon Lauantaipussi?
Monet blogit ja lehtijutut muistelevat menneitä makuja. Ehkä kaipaamasi löytyy näiltä sivuilta? Esim.
https://www.niihinhetkiin.fi/2021/03/naita-nostalgisia-herkkuja-kaipaan.html
https://www.niihinhetkiin.fi/2021/03/naita-nostalgisia-herkkuja-kaipaan.html
https://focusonfavorites.fi/2014/03/15/menetetyt-tapaukset/
Jospa joku lukija muistaa tämän pussin ja lisää vastauksen kommentteihin.
Wikipedian artikkelissa ei ollut mainittu lähdettä, joten sen todenperäisyyttä on hankala arvioida. Itse pitäisin Helsingin kaupunkiympäristön julkaisua "Vuosaarenhuippu" luotettavana lähteenä. Siinä korkeudeksi mainitaan n. 60 metriä:
https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisu…
Valitettavasti en löytänyt kysymäsi runon kirjoittajaa. Etsin runoa muutamista verkkotietokannoista ja kirjaston runohyllystä tuloksetta. Kysyin myös muilta Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun vastaajilta ympäri Suomen, mutta kukaan ei tunnistanut runoa.
Jatkoetsintään suosittelen osoitetta Makupalat.fi. Sivusto on Suomen yleisten kirjastojen tuottama valikoitujen tiedonlähteiden paketti tiedonhakuun. Sieltä löytyy useita tietokantoja asiasanahaulla ”runot”. https://www.makupalat.fi/fi/k/all/hae/?search_api_views_fulltext=runot
Lahden kaupunginkirjastolla on kattava käännösrunotietokanta, ja runohaun lisäksi sivustolta löytyy laaja listaus runosivustoja ja hakemistoja. http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/Links.aspx...
Kirjastokortin katoamisesta pitää ilmoittaa kirjastoon. Joku voi lainata lainaustiskillä kortillasi (ei tarvitse PIN-koodia), jolloin olet vastuussa kortillasi tehdyistä lainoista. Tule heti maanantaina käymään tai soita pääkirjaston vastaanottoon 06-325 3533, niin suljemme korttisi.
Kirjoittaja on Tom Rachman. Ilmeisestikään kirja ei ole vielä ilmestynyt, koska sekä kansallisbibliografia Fennicassa että Akateemisen kirjakaupan sivuilla on siitä vasta ennakkotieto:
https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/Catalog…
https://finna.fi
Tilannetta kannattaa siis seurailla; kirja ilmestynee lähiaikoina ja tulee sitten varmaankin myös HelMet-kirjastoihin lainattavaksi.
Pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoissa tuollaiset lainat pitää muodollisesti palauttaa lähimpään kirjastopisteeseen, minkä jälkeen ne voi lainata uudelleen, mikäli niistä ei ole varauksia.
Valitettavasti tällaista jakelupalvelua ei ole olemassa, mikään taho ei rupea postittamaan 200 kappaletta omalla kustannuksellaan ilman painavaa syytä. Myymätön varasto ei sinänsä riitä perusteeksi. Joskus takavuosina BTJ Kirjastopalvelu saattoi ottaa jonkin lahjoituksen mukaan kirjastoille meneviin kirjalähetyksiinsä, mutta vähän epäilen, ettei tällainen anteliaisuus ole enää voimassa. Asiaa voi kuitenkin tiedustella sähköpostitse osoitteesta asiakaspalvelu@btj.fi.
Kirjastot ottavat vastaan lahjoituksia, mutta pidättävät itsellään oikeuden päättää, mitä sijoitetaan kokoelmaaan, mitä ei. Kirjastoilla ei siis ole velvollisuutta ottaa kokoelmaan lahjoitettua materiaalia.
Heikki Poroila
Kyseessä on varmaan Aura Koiviston teos Irtolaisina Euroopassa, Otava 1986. Siitä löytyi arvostelu ÄOL-n (Äidinkielen opettajien liitto) Virke-jäsenlehdestä 3 vuodelta 1988. Pieni ote arvostelusta: ”Irtolaisina Euroopassa tarkastelee Eurooppaa interrailmatkaajan silmin. Se on yksityiskohtainen matkapäiväkirja kahden "naaraspapan" interrailmatkailusta Pohjois-, Keski- ja Etelä-Euroopassa. Tytöt kiertävät maita ristiin rastiin vähän sen mukaan kuin mieleen juolahtaa”
Aura Koiviston kirjaa on yksi kappale pääkirjastossa Pasilassa sijaitsevassa Helmet-kirjavarastossa.
