Kyseinen pätkä on Kalevalan kahdeksannesta runosta, jossa Väinämöinen tapaa Pohjan neidon ja koettaa houkutella tätä vaimokseen Kalevalaan. Neito ei kuitenkaan tahdo suostua, vaan määrää Väinämöiselle kolme mahdotonta tehtävää, joista munan solmuun vetäminen solmun tuntumatta on yksi. Kaksi ensimmäistä tehtävää Väinämöinen yllättäen kykenee suorittamaan, mutta kolmannessa hän kohtaa suurempia vaikeuksia. Koko runon selityksineen voi lukea Suomalaisen kirjallisuuden Seuran sivuilta http://nebu.finlit.fi/kalevala/.
Vaski-kirjastojen kokoelmiin kuuluvia Kalevala-kirjoja pääsee selaamaan esim. Turun kaupunginkirjaston sivujen kautta osoitteesta https://vaski.finna.fi/. Asiasanana kannattaa käyttää yksinkertaisesti Kalevala.
Käytetyimpiä...
Hyvä kirja voi syntyä todella monista aiheista, ja tietysti hyvän kirjan määritelmäkin vaihtelee kovasti, koska ihmiset pitävät keskenään aika erilaisista kirjoista.
Yksi hyvä aihe voisi olla jokin ajankohtainen teema. Talouskriisi, maahanmuuttajat, tekniikan vaarat ja monet muut polttavat kysymykset saattavat kiinnostaa lukijoita, ja niitä voi olla helppo tuoda mukaan kaunokirjallisuuteen. Tunnettujen henkilöiden ottaminen kirjan henkilöiksi tai heihin viittaaminen kirjassa voi olla myös menestysresepti. Jos henkilöä vielä kuvaa epätavallisesta näkökulmasta, saattaa kirja hyvinkin herättää kiinnostusta jo aiheensa vuoksi. Jari Tervon ”Koljatti” on esimerkki siitä, sillä sen päähenkilössä oli yhtäläisyyksiä Matti Vanhaseen.
Rakkaus ja...
Etsimäsi laulu on Kari Rydmanin Kaunein uni. Se löytyy usealta eri cd-levyltä. Tuoreimpia on uusintapainos Rydmanin albumista Niin kaunis on maa. Myös nuotti löytyy useana eri vaihtoehtona, esim. Suuri Toivelaulukirja 5.
Sukunimelle Hakkarainen on esitetty kaksi selitystä. Ensimmäisen mukaan se johtuisi kivenhakkaajan ammattinimityksestä hakkari, toisen mukaan etenkin Tornionjokilaaksossa nimi juontuisi skandinaavisesta Haakon nimestä. Tarkemmin asiasta teoksessa Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (Otava, 2000)
Ë-kirjain, joka on siis diakriittisellä merkillä, tremalla, varustettu e, esiintyy useissa kielissä. Euroopassa sitä käytetään esimerkiksi ranskan, hollannin ja albanian kielissä. Kirjaimellä on hiukan erilainen tehtävä eri kielissä. Yleensä treemalla merkitty kirjain tarkoittaa, että ääntiöllä on oma arvonsa, eikä se tavalliseen tapaan sulaudu toiseen äänteeseen
Mainitsemasi englannin kielen ë voi merkitä e:tä, joka muuten jäisi ääntymättä. Näin tapahtuu juuri esimerkiksi nimessä Brontë. Se voi myös merkitä vokaalien jakautumista eri tavuihin (esim. reëntry).
Ranskan kielessä ë merkitsee sitä, että e lausutaan erikseen edeltävästä vokaalista (Noël=No-el), ei siis diftongina.
http://public.oed.com/how-to-use-the-oed/key-to-pronunciation/...
Sitruunahappokierto on solun mitokondrioissa tapahtuva monivaiheinen kemiallinen prosessi, jossa vapautuu energiaa. Siinä hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihduntatuotteet hapettuvat tuottaen hiilidioksidia, vettä ja runsasenergiaisia fosfaattisidoksia (ATP-molekyylejä). Sitruunahappokierto tunnetaan myös nimillä Krebsin kierto ja trikarboksyylihappokierto.
Lisätietoja:
Suomen virtuaaliyliopiston Solunetti: http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/sitruunahappokierto/
Helsingin yliopiston wiki: http://wiki.helsinki.fi/display/solu/Sitruunahappokierto
Wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sitruunahappokierto
Aiheesta on kysytty Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi-palvelussa aikaisemmin. Tuolloin kysymykseen on vastattu näin:
"Miska ja Petruska ovat pojannimiä, mutta voivat myös tarkoittaa venäläistä Miska-karhua ja Petruska-nukkea. Petruska on perinteinen venäläinen nukketeatterihahmo. Kuten lasten leikeissä, ei lastenlauluissakaan aina taida olla ulkopuoliselle avautuvaa järjellistä sisältöä. Ne saattavat olla vain pelkkiä rallatuksia. Tässä Katinka-laulussakaan ei varmaan ole kyse triangelidraamasta sen enempää kuin seksuaalisuudestakaan. Katinka-tyttö siinä vain leikkii mielikuvitusleikkiä nallella ja nukella."
http://www.kysy.fi/kysymys/miska-soutaa-joella-mista-ihmeesta-kyseinen-…
Muinaissuomalaista omaperäistä henkilönimistöä rikastuttivat monet johdokset, esim. Hyvä-kannasta oli käytössä ainakin kuusi eri johdosta mm. Hyvänen ja Hyvätti. Nykyisiä sukunimiä ovat Hyväkkä, Hyvättinen, Hyväri, Hyvärinen ja Hyvönen. Ryhmän nimiä on käytetty todennäköisesti esikiristillisinä yksilönniminä koko suomenkielisellä alueella ja lappalaistenkin keskuudessa. Kuitenkin Hyvärinen ja Hyvönen ovat yleistyneet erityisesti Karjalassa ja Savossa. 1890 Hyvärinen oli yleisimpiä savolaisia nimiä (1000-1500 edustajaa), Hyvönen oli hieman harvinaisempi 500-1000).
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja. Otava. Keuruu, 1988.
Esimerkiksi kirjoissa Sudenpentujen sanasolmuja, Vakoilijan käsikirja ja Etsiväkerho Hurrikaanin käsikirja on ohjeita erilaisten salakirjoitustapojen käyttöön. Nämä kirjat löydät kirjaston nuortenosastolta tietokirjoista hyllyluokasta 79.8. Erilaisia salakirjoituksia ovatr esimerkiksi Spartalainen sauvakirjoitus, aitakirjoitus ja Caesarin salakirjoitus. LIsää voi myös keksiä itse, Etsiväkerho Hurrikaanion kirjassa annetaan lisää vinkkejä.
Kyseessä on H. C. Andersenin satu Lumikuningatar.
Sadusta on ilmestynyt useita eri käännöksiä ja tulkintoja. Myös moni kuvittaja on tarttunut aiheeseen. Lumikuningattaresta on tehty elokuvia ja se on sovitettu myös näyttämölle.
Tässä muutama HelMet-kirjastojen kokoelmista.
Andersen, H. C., Pieni merenneito ja muita Andersenin satuja, Otava, 1981. Suomentaneet Martti ja Sirkka Rapola. Kuvitus Kaarina Kaila.
http://www.helmet.fi/record=b1137820~S9*fin
Andersen, H. C., Lumikuningatar ja muita satuja, Valitut Palat, 2005. Suomeksi kertonut Leena Laulajainen. Kuvitus Anastasia Arhipova.
http://www.helmet.fi/record=b1741068~S9*fin
Andersen, H. C., Andersenin satuja, Weilin+Göös, 1984. Suomentaneet Eeva-Liisa Manner ja Kaija Pakkanen. Kuvitus...
Näyttää siltä, että australialaista kirjallisuutta on suomennettu vain vähän muuta kuin viihdekirjallisuutta. Tunnetuimpia australialaisia kirjailijoita ovat nobel-kirjailija Patrick White ja viihdekirjailijat Catherine Gaskin, Nevil Shute, Morris West ja Colleen McCullough. Myös Peter Careyn ja Thomas Keneallyn teoksia on suomennettu. Yksityiskohtaisempi luettelo australialaisista kirjailijoista, joiden teoksia on suomennettu, löytyy Eija Ventolan kirjasta Australialaista kertomakirjallisuutta suomeksi (Jyväskylän yliopisto, 1992); bibliografia käsittää vuodet 1890-1989.
Philip Neilin teoksessa Kaunotar ja hirviö : satuja maailmalta on australialainen satu Taikapilli. Internetistä löytyi Simo Kaupinmäen suomentama satu Hurmekukka http://...
A-kirjain nimen lopussa on feminiinisuvun tunnus venäjän kielessä, joten naisten nimet pääsääntöisesti päättyvät siihen. Miehen nimeä Jevgeni vastaa naisen nimi Jevgenia.
Ljubov (Любов, suomeksi rakkaus) on poikkeus tästä säännöstä. Lisäksi englannin kielestä on lainattu Nelly (Не́лли). Siitäkin tosin käytetään usein venäläistettyä muotoa Nelja (Нэля).
Vastaavasti venäläiset miesten nimet aniharvoin päättyvät a-kirjaimeen, poikkeuksena Nikita.
"Pihtiputaan Mummon isäksi" on henkilöitävissä Allan Liuhala, lehtimies ja lehtimiestyön opettaja Tampereen yliopistossa, jossa hän journalistin uransa ohessa opetti koko 60-luvun.
Ilmauksen syntyajankohta on varhainen 1960-luku: "'Pitää kirjoittaa niin, että Pihtiputaan Mummokin se ymmärtää', livahti kerran 1960-luvun alun opetustilanteessa Liuhalan suusta."
Pihtipudas valikoitui mummon kotipaikaksi "paljolti siksi, että Pihtiputaalla asui urheiluvaikuttaja Tahko Pihkala, Liuhalan isän kaveri."
Mummon päätyminen osaksi ilmausta juontaa juurensa Liuhalan kotioloihin: "Liuhalan perheeseenhän kuului Tampereen-vuosina mummu, anoppi. 'Mummu oli meidän perheen aarre ja rikkaus. Lapset olivat hänelle kaikki kaikessa', Liuhala kehuu. -- 'Voi olla...
Voit kysyä kolikon arvoa näyttämällä sitä alan asiantuntijoille. Kolikoiden hinta ei riipu ainoastaan vuosiluvusta vaan myös niiden kunnosta, laadusta ja siitä kenenkä kaivertamia ne ovat. Voit keskustella asiasta Suomen numismaatikot ry:n keskustelupalstalla: http://www.pk-numismaatikot.fi/forum/
Porvoon pääkirjastosta löytyy Ruotsin numismaattisen yhdistyksen (Svenska numismatiska föreningen) julkaisemia kirjoja, joissa on kuvia 1700-luvun kuparikolikoista:
Myntboken useilta vuosilta, esim.
Myntboken 2003 s.96-99
Myntboken 1989 s.98
Glück, Harry; Årtalsförteckning över svenska mynt (1973) s. 136-138, 148, 150
Näissä on myös kirjojen julkaisuaikaisia kolikoiden arviohintoja.
”Suomen murteiden sanakirja” (osa 8; Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008) kertoo, että sanalla ”koukkari” on useita lähellä toisiaan olevia merkityksiä. Se voi viitata siementen sekoittamiseen käytettyyn kolmikyntiseen auraan tai ihmiskäyttöiseen yksikyntiseen auraan, jota käytetään perunoiden multaamisessa. ”Koukkari” voi olla myös kaksipiikkinen puutadikko, jota käytetään perunan nostamisessa.
”Koukkari” voi merkitä hiilikoukkua tai tulen kohentamiseen käytettyä keppiä. Sillä voidaan viitata myös vain yleisemmin koukkuun tai koukkupäisiin työvälineisiin, kuten kauhaan, köydenpunonnassa käytettävään keppiin, jonka ympärille köyden säie kierretään, tai pärekaton teossa käytettävään kannatinpuuhun....
Hevosten roolista Suomen talvi- ja jatkosodassa kerrotaan esimerkiksi seuraavissa kirjoissa:
Aaltonen, Ulla-Maija (toim.), Kiitos Suomen hevoselle siitä, että se oli mukana sotatiellä ja kärsi ja kesti Suomen ankarina vuosina. Art House, 1991
Ojala, Ilmari (toim.), Suomenhevonen Suomen puolesta 1939-1945. Karisto, 1997
Rislakki, Veikko (toim.), Hevosten sotasavotta : miesten ja naisten kertomaa suomalaisen hevosen osuudesta sodissamme 1939-1944. Suomen hippos, 1977
Aiheesta on tehty myös 37-minuuttinen dokumenttielokuva Urheat hevoset : hevonen sodassa (Maanpuolustuslehden kustannus), jota on saatavilla kirjastoista sekä DVD-levynä että videokasettina.
