Stetlejä eli juutalaisten asuttamia pikkukaupunkeja ennen holokaustia käsitellään seuraavissa kirjoissa ja verkkolähteissä:
Tietokirjallisuutta:
Encyclopedia of Jewish history : 1986. 91.13 Sisältää luvun The Community as the framework of Jewish life, s.94-95.
Chagall, Bella. Palavat sydämet / 1986. 99.1 Bella Chagall kertoo muistelmissaan lapsuudestaan Vitebskissä Valko-Venäjällä.
Gitelman, Zvi. A Century of ambivalence : 1988. 97.1 Sisältää luvun Ruination and reconstruction of the shtetlekh, s 122-132.
Hoffman, Eva: Shtetl : the history of a small town and an extinguished world, London 1999.
Johnsson, Peter. Puola : 2004. 97.3 Kirjassa on luku Puolan juutalaiset – juutalaisten Puola.
Juutalainen kulttuuri / 1998. 98.114|49 Shtetl on...
Pääsiäisen ajankohta määriteltiin Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Silloin päätettiin, että pääsiäinen on kevätpäiväntasauksena tai sen jälkeen olevan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Kevätpäiväntasauksen päätettiin olevan 21.3. Kevätpäiväntasauksen hetkellä aurinko siirtyy taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle. Silloin päivän ja yön pituudet ovat kaikkialla maapallolla suunnilleen yhtä pitkät, https://www.ursa.fi/extra/kosmos/k/kevatpaivantasaus.html. Kevätpäiväntasauksenkin ajankohta todellisuudessa vaihtelee ja tänä vuonna se osuu päivämäärällä 20.3.
Täydenkuun määrittelyssäkin oli omat haasteensa, koska tähtitiede ei kyennyt laskemaan täydenkuun ajankohtaa yhtä tarkasti kuin...
Alun perin ohjelmassa Spedevisio esitetyssä Yritysavustusvirasto-sketsissä virkamiestä näyttelee Pekka Laiho.
Spedevision varhaisimmilta vuosilta 1965-68 on tallella vain yksittäisiä sketsejä, joista myöhemmin tehtiin kolme kokoomaohjelmaa. Yritysavustusvirasto oli mukana näistä yhdessä, vuosina 1965-66 kuvatuista sketseistä koostuneessa jaksossa, joka esitettiin alun perin 30.4.1967. Sketsi sisältyi myös vuonna 2003 televisioidun Speden parhaat -sarjan ensimmäiseen jaksoon.
Spede show. [1], Pääasia että on kivvaa 1965-1972 -DVD sisältää kaikki arkistossa säilyneet Spede-ohjelmat näiltä vuosilta, Spedevisio 30.4.1967 mukaan luettuna.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/spede-show-paaasia-etta-on-kivvaa-1965-1972/2833022#gs.1mtmr0...
"Olin kai neljäntoista / kun hämmästyin kuusimetsässä. / Olin vastikään tullut pois sananjaloista / ja näin mansikan / paikassa jossa ei pitänyt olla edes lehtiä. / Söin sen, vähän matkan päässä oli toinen / ja jälleen vähän matkan päässä, aina vähän matkan päässä / yhä lisää."
Näin runoili Maila Pylkkönen vuonna 1975 ilmestyneessä kokoelmassaan Marjamiesnaisen muistiinpanoja. Sisällysluetteloon runo on nimetty ensimmäisen säkeensä mukaan (Olin kai neljäntoista).
Pentti Linkolan essee Talaskankaan ikimetsä on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa v. 1989 ja myös hänen esseekokoelmassaan Voisiko elämä voittaa - ja millä ehdoilla (Tammi, 2004).
Geologimme mukaan kyseessä on liuske ja sen täytyy olla enemmänkin tumman harmaa kuin tumman sininen kiilleliuske, jonka väri syntyy hienorakeisesta mustasta biotiitista, jota esiintyy päämineraalina. Jos biotiittiliuskeessa on runsaasti sinistä kordieriittimineraalia, saattaa se hieman vaikuttaa kiven yleisväriin. Valaistusolosuhteet vaikuttaa myös, usein valokuvissa tummanharmaat biotiittirikkaat kiilleliuskelaatat näyttävät tummansinisiltä.
Kirjassa Virkkunen, Marjatta, Partanen, Seppo J & Rask, Markku (2001).
Suomen kivet: koru-, jalo- ja rakennuskivet, kivet harrastuksena, kivet arkeen ja juhlaan
sanotaan liuskeista mm. seuraavaa:
Liuskeeksi sanotaan metamorfortuneita sedimenttikiviä, joille usein on tyypillistä hyvä lohkeavuus...
Jahvetti Turpeinen seikkailee Tatu Pekkarisen säveltämässä ja sanoittamassa laulussa "Savon ukko Helsingissä". Laulu alkaa: "Oekee oun minä immeinen Savon muasta Jahvetti Turpeinen". Laulussa on myös puhuttuja osuuksia. Teksti ja laulun melodianuotinnos ja sointumerkit sisältyvät seuraaviin nuotteihin:
Savolainen laulukirja (Kuopion yliopiston savolainen osakunta, 1984, s. 98-99)
Pekkarinen, Tatu: Iloinen testamentti : 115 valittua laulua (Fazerin musiikkikauppa, 1951, s. 84-86)
Suomen sana uusi on vanhaa suomalais-ugrilaista kantaa oleva sana. Se on siis samaa kantaa kuin esimerkiksi sukulaiskieliemme unkarin új, viron uus, vatjan usi tai mordvan od.
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja (SKS, 2000)
https://www.arcanum.hu/hu/online-kiadvanyok/Lexikonok-magyar-etimologia…
Kyse saattaa olla vain erilaisista käytännöistä, jotka muotoutuneet aikojen kuluessa. Yhdysvalloissa on tosiaan sama käytäntö kuin Iso-Britanniassa ja Ranskassa, Skandinaviassa tunnutaan noudattavan samaa käytäntöä kuin esimerkiksi Saksassa.
Ulkomaiset osoitteet kannattaa kirjoittaa kohdemaan omien käytäntöjen mukaisesti, jos ne vain ovat tiedossa. Postiosoitteiden merkintätavoista eri maissa löytyy tietoa Universal Postal Unionin sivustolta. Kohdasta postiosoitejärjestelmät jäsenmaissa "Postal addressing systems in member countries and/or territories" löytyy tietoa, miten osoite kirjoitetaan missäkin maassa yksinkertaisesti hakemalla valikosta maan nimi ja lataamalla sen jälkeen kyseisen maan malli.
Kielitoimiston ohjepankki...
Valitettavasti taulujen emme tunnistaneet signeerausta. Taulujen arviointi ja tunnistus vaatii alan asiantuntijaa. Sellaisen voi löytää taide- ja antiikkihuutokaupoista. Arviointi on yleensä ilmaista. Esim. Bukowskis https://www.bukowskis.com/, Hagelstam https://www.hagelstam.fi tai Helander https://www.helander.com/
Taiteilijan voi myös yrittää löytää taiteilijamatrikkeleista esim. Suomen kuvataiteilijamatrikkeli, https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi tai Kuvasto, https://kuvasto.fi/taiteilijaluettelo/.
J. Alfred Tannerin kupletin Laulu on iloni ja työni loppusäe oli alun perin "ja madon suu on viimeinen ovi". Kun Reino "Palle" Hirviseppä vuonna 1946 toimitti Tannerin laulujen kokoelman Kuolemattomat kupletit : sata ja kolme humoristista ja muutakin laulua, hän hempeytti sen muotoon "ja hiljainen on mullan musta povi".
Kirjallisuutta:
Matti Kuusi, Kansanperinteestä populaarikulttuuriin. – Teoksessa Sata suomalaisen kulttuurin vuotta
Tuomo Olkkonen, Rekiviisuista rillumareihin. – Teoksessa Rillumarei ja valistus : kulttuurikahakoita 1950-luvun Suomessa
Kysymykseen on vastattu aiemmin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa:
Heikki Paunosen Sloboa stadissa : Stadin slangin etymologiaa (Docendo, 2016) esittää, että lintsaaminen on mahdollisesti venäläislaina, johdettu laiskottelemista ja laiskana olemista tarkoittavista sanoista lenitsja (лениться) ja lentjainitšat (лентяйничать).
https://www.kirjastot.fi/kysy/mista-sana-lintsata-on-peraisin?language_…
Kysymyksessänne ei tarkenneta, mitä haluatte kirjastoluokituksesta tietää. Yleisten kirjaston luokitusta YKL ja Helsingin kaupunginkirjaston luokitusta HKLJ voi selata verkossa Finto-palvelussa.
Vuosituhannen vaihteessa ilmestyneitä suomalaisten kirjailijoiden kirjasarjoja, joissa päähenkilöt ovat lukiolaisia ovat mm. nämä:
Lehtinen, Tuija: Mirkka-sarja, ensimmäinen osa: Mirkka ja riparikesä (Otava 1986), toinen osa: Mirkka, lukiolainen (Otava 1988). Näissä on hyvin värikkäät kannet, kuten muissakin Tuija Lehtinen nuortenkirjoissa.
Toinen mahdollinen voisi olla Manninen, Katri: Sikabileet / Megakesä / Bittitiikeri / Supersivari -sarja (WSOY 1996-1999).
Myös tässä kirjasarjassa on värikkäät kannet: Hakkarainen, Olli: Enkelinkuvia lumessa. (Karisto 1995) / Silmissä auringonkilo. (Karisto 1996).
Matkalaulun on säveltänyt ja sanoittanut Petter Ohls (1948-2022). Fenno musiikkiarkiston säveltäjähaun mukaan laulu on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1975.
Helsingin kadunnimet 3 -kirjassa (1999) kerrotaan, että ”toimivan liikekeskuksen maineen hankkineelle Itäkeskukselle tarjoutui nimistön aihepiiriksi kuin itsestään keskiajalta tuttu kauppaliitto Hansa. Itämeren hansakaupunkien nimet näkyvät Itäkeskuksen ydinalueella.” ”Kun Itäkeskusta suunniteltiin, otettiin uuden liikealueen kadunnimien aihepiiriksi Hansaliitto, johon kuuluneet Itämeren kaupungit kävivät kauppaa myös Helsingin kanssa 1500- ja 1600-luvuilla.” (sivut 23 ja 51). Helsingin kaupungin nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen tiesi kertoa, että nimistötoimikunta on käsitellyt Tallinnanaukion nimeä vuonna 1977 ja nimi on tullut käyttöön 1980-luvun alussa. Muita hansakaupunkeihin liittyviä nimiä Itäkeskuksen alueella ovat...
Tuotteiden ja palveluiden kysyntään liittyvää kirjallisuutta kannattaa etsiä kansantaloustieteen alalta. Aineistoa voi katsoa esim. Oulun kaupunginkirjaston aineistotietokannasta http://www.ouka.fi/kirjasto/index.html luokkahaulla 36- . Mm.Jukka Pekkarisen tai Mirjam Koskelan Kansantaloustieteen kirjat käsittelevät aihetta. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston makupaloissa http://www.makupalat.fi/talous.htm on aiheeseen liittyviä nettiosoitteita.
Fennica-tietokannan mukaan Peter Handken teoksia on suomennettu seuraavasti: Kivun kiinalainen (1985), Poissa satu (1991), Puhtaan kokemisen hetki (1979), Toiston pysyvyys (1989 )ja Vasenkätinen nainen (1981). Saksankielinen Kaspar-teos löytyy muun muassa Helsingin kaupunginkirjastosta pääkirjaston ja Töölön kirjaston kokoelmista.
