Hei, ajoharjoittelussa saa käyttää perävaunua. Yhdistelmän on oltava sellainen, että B-kortilla saa kuljettaa sitä. Traficom ohjeistaa:
B-luokan ajoneuvoon voidaan kytkeä perävaunu, jonka kokonaismassa on enintään 750 kg.
B-luokan ajoneuvoon voidaan kytkeä myös perävaunu, jonka kokonaismassa on yli 750 kg. Tällöin yhdistelmän kokonaismassa voi kuitenkin olla korkeintaan 3500 kg.
Tässä joitakin kuvaukseen sopivia koti- ja ulkomaisia kirjailijoita.
Ihmissuhteita ja romantiikkaa: Lucy Dillon, Jane Green, Melissa Hill, Marian Keyes, Anneli Kivelä, Rain Mitchell, Monika Peetz, Jennifer Weiner
City- ja muita sinkkuja: Helen Fielding, Noah Hawley, Pia Heikkilä, Lisa Jewell, Sari Luhtanen, Laura Paloheimo, Kira Poutanen, Jaana Taponen
Luksuselämää Manhattanilla tai muualla: Anna Godbersen, Maria Rocher, Plum Sykes, Lauren Weisberger
Reijo Mäellä ei ole kovin selkeästi erottuvia pääteoksia. Hänen tuotantonsa on ollut aika tasaista, ja on hiukan hankalaa nostaa esiin mitään tiettyjä teoksia pääteoksiksi. Ehkä kuitenkin teosten painosten määrät antavat jotakin suuntaa sille, mitkä Mäen teokset ovat nousseet suosituimmiksi. Painokset eivät kerro ihan suoraan myyntilukuja, mutta ainakin se niistä näkyy, että kysyntää on teoksilla ollut. Usein kirjailijoilla juuri heidän pääteoksensa ovat myös painosmääriltään suurimpia.
Fennica-tietokannasta poimimieni tietojen mukaan Reijo Mäen kirjoista neljä on yltänyt kymmeneen painokseen: ”Enkelit kanssasi”, ”Pahan suudelma”, ”Tatuoitu taivas” sekä ”Vares ja kaidan tien kulkijat”. Yhdeksän painosta on otettu teoksista ”Hard Luck Café...
Sukkahousuille löytyy taustaa teoksesta Selin, Jaakko:
Kiinalaiset jalat ja muita tarinoita vartalomme koristeista / Jaakko Selin. Helsingissä : Otava, 1997. Netissä löytyy teoksen sukkahousuja käsittelevää osuutta osoitteessa. Sen mukaan sukkahousut ovat ilmeisesti tulleet 1960-luvulla ja yleistyneet 1970-luvulla.
Alistair MacLeanilta on suomennettu seuraavat kolmekymmentäseitsemän teosta.
Alaskan musta kulta,
Armoton meri : kertomuksia miehistä ja merestä,
Hyvästi Kalifornia,
Jääasema Zebra,
Kaapattu torni,
Kaappaajan paluu,
Kaappaus San Franciscossa,
Kahlenukke,
Kalmankoura,
Karhusaari,
Katkuinen kuoleman tie,
Kotkat kuuntelevat,
Kun kello lyö,
Kuoleman joki,
Kuoleman juna,
Kuoleman kauppiaat,
Kuolonhyppy,
Loputon yö,
Merinoita,
Miljonäärien laiva,
Navaronen haukat,
Navaronen tykit,
Pako yli Jaavan meren,
Partisaanit,
Pelko on aseeni,
Pyörremyrsky,
Saalistus Barentsinmerellä,
Saattue Murmanskiin,
Salamurhaajien aika,
Santorinin hauta,
Särkyneen sydämen sola,
Taivaan nuoli,
Takaa-ajo Vaccarèsiin,
Tulvaportti,
Viimeinen rintama,
Yövartio,
Kapteeni...
Sukunimi ”Niemelä” lienee lukuisten muiden -la- tai -lä-päätteisten sukunimien tavoin toiminut alun perin talon tai torpan nimenä, josta se on sitten otettu sukunimeksi. Luultavasti asumus on nimetty sen mukaan, että rakennus on sijannut niemessä tai niemekkeessä, kuten ”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) kertoo sukunimen ”Niemi” kohdalla tapahtuneen.
Vanhimpia kirjallisia mainintoja Niemelöistä ovat ”Uuden suomalaisen nimikirjan” mukaan Kalajoen Niilo Niemelä vuodelta 1654, Iin Jacob Niemelä vuodelta 1683 ja Kuhmoisten Klemetti Niemelä vuodelta 1697. Nimi on ollut yleinen Länsi-Suomessa, kuten myös sukunimi ”Niemi”, josta ensimmäiset merkinnät löytyvät asutusniminä jo 1300-luvulta ja henkilönniminäkin 1400-luvulta. Osa Niemelä-...
Kuukausien nimet
Lounaissuomalaiset kuukausien nimet yleistyivät koko maahan painettujen almanakkojen myötä. Vielä Agricola käytti elokuusta nimiä mätä- ja kylvökuu ja joulukuusta nimeä talvikuu, mutta jo 1600-luvun virsikirjat ovat nykyisten nimien kannalla.
Sarja huhti-, touko-, kesä-, heinä- ja elokuu on syntynyt maanviljelijän työvaiheiden mukaan. Vanhan kirjasuomen pohjana ovat lounaismurteet, minkä takia kesäkuun alkuosa ei ole todennäköisesti tarkoittanut ’kesää’: tässä merkityksessä, vuodenajan nimenä, käytetään lounaismurteissa suvi-sanaa. Näin on myös vuoden 1705 almanakassa, myös yhdyssanassa suvi-ilma:
Suwesta. Se ihana ja lämmin Suwi, saa alcuns Auringon sisällekäydes ensimäisen Crapun gradin;
tänä wuonna ombi meille tulewa...
Ilman valokuvaa on vaikea mennä sanomaan näkemäsi kukan lajia. Keväällä kukkivia keltaisia, sinivuokkoa ulkonäöltään muistuttavia kasveja voisivat olla esimerkiksi rentukka tai mukulaleinikki. Molemmat tosin vaativat viihtyäkseen kosteat olosuhteet, esimerkiksi rentukka viihtyy ojien reunamilla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rentukka
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mukulaleinikki
Kaivotiellä -niminen runo löytyy Tammen kustantamasta runokirjasta Tämän runon haluaisin kuulla, osa 2. Runo alkaa sanoilla "Äiti, kuka metsässä haastaa ja puhuu?" Tämän runon kirjoittaja on Einari Vuorela eikä Lauri Pohjanpää, kuten kysyjä muistelee. Voisiko tässä kuitenkin olla se runo, jota etsitään? Runo on Vuorelan kokoelmasta Keväthartaus, 1921.
Kun Twix-suklaapatukka tuli markkinoille Isossa-Britanniassa vuonna 1967, sen alkuperäinen nimi oli Raider. Twix-nimi tuli ensimmäisen kerran käyttöön, kun tuote lanseerattiin Amerikan markkinoille 1979. Euroopassa patukka tunnettiin edelleen Raiderina, mutta vuosien 1991 ja 2000 välillä sen nimi muutettiin Twixiksi kaikkialla maailmassa. Suomessa muutos tehtiin viimeisten joukossa vuonna 2000.
https://www.snackhistory.com/twix
https://www.is.fi/ruokala/uutiset/art-2000001000683.html
Kyllä oli, suomalaisia oli mukana useammassakin sodassa tuona aikana.
Suomalaisia osallistui vuonna 1831 Puolan kapinan kukistamiseen Varsovassa. Tällöin suomalainen sotilasyksikkö osallistui ensimmäistä kertaa sotaan Venäjän keisarikunnan alaisuudessa.
Vuosina 1853 - 1956 suomalaisia taisteli Krimin sodassa. Suomalaiset tuntevat Krimin sodan ehkä parhaiten Oolannin sotana.
Vuosina 1977- 1878 suomalaisia oli mukana Turkin sodassa.
Aiheesta löytyy Wikipedia-artikkeli: http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_historian_sodista
Perusteellisempi selvitys on kirjassa Suomalaisten taistelut Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä (päätoimittaja Ohto Manninen, 2007)
Anne Saarikalle ja Johanna Suomalainen ovat tehneet kirjan
"Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön". - Gummerus 2007
Siinä todetaan näin:
"Pipsa on alkujaan joidenkin P-kirjaimella alkavien naisennimien lempinimi. Pipsaksi on kutsuttu mm. Pirjoja ja Pirkkoja.
Virallisena etunimenä Pipsa tuli käyttöön viimeistään 1900-luvun alussa, mutta se pysyi hyvin harvinaisena vuosisadan loppupuolelle saakka. Vuoteen 2006 mennessä nimi oli rekisteröity noin 650 henkilölle. Fiktiivisistä tämän nimisistä mainittakoon Charles M. Schulzin Tenavat-sarjakuvien poikatyttö Piparminttu-Pipsa, alkuperäisesti Peppermint Patty.
Lempinimiä Pipa, Pipe, Pippa, Pipsis.
Tunnettuja suomalaisia: Pipsa Hurmerinta."
"Huomen" on sanan aamu vanhahtava synonyymi, joten "hyvää huomenta" tarkoittaa samaa kuin "hyvää aamua". Sanalla voidaan kuitenkin tarkoittaa myös "huomispäivää", "huomista", jolloin lähinnä asiayhteys ilmaisee, kumpaa merkitystä tarkoitetaan. Terminä "huomen" on hyvin vanha.
Heikki Poroila
Tässä olisi teoksia, joista löytyy tietoa 50-luvun muodista Suomessa:
Visio ja taito: suomalaisen muodin viisi vuosikymmentä, toim. Marianne Aav ym. (Taideteollisuusmuseo, 2001)
Suomen kulttuurihistoria III, toim. Päiviö Tommila, Aimo Reitala, Veikko Kallio
(WSOY, 1982)
Elämäni vuodet. Vuosikerta 1957: Ajankuvia vuosilta 1957-1977, toim. Outi Pakkanen, Antero Raevuori, Jukka Forslund (WSOY, 1987)
Aikasalo, Päivi: Seuratkaamme järkevää ja terveellistä muotia: naisten pukeutumisihanteet ja vaatevalinnat 1920-luvulta 1960-luvun lopulle (Suomen muinaismuistoyhdistys, 2000)
5O-luvulla suomalainen muoti sai vaikutteita ulkomailta, mm. Yhdysvalloista, joten näistäkin teoksista voisi olla hyötyä:
Lehnert, Gertrud: 1900-luvun muodin historia...
Laulu löytyy useammasta nuottikirjasta:
Elämäni lauluja, Hartaita toivelauluja, Parhaat hengelliset laulut, Suuri toivelaulukirja: hengellisiä lauluja, Suuri toivelaulukirja 1, Toivon veisukirja, Viisikielinen sekä Ystävän laulu ja muita suosikkeja. Saatavuuden voi tarkistaa Satakirjastot-verkkosivuilta https://www.satakirjastot.fi/web/arena/welcome
Lause on Kainuun murretta ja tarkoittaa suurinpiirtein, että "mitäpä se kannattaa" tai " mitäpä se hyödyttää", ja antaa luvan olla yrittämättäkään.
Lauseesta oli uutinen Ylen sivustolla (28.5.2012 ). Myös Puolanka-lehti mainitsee lauseen uutisessaan (1.7.2014) Suomen virallisesta pessimismi-illasta.
https://yle.fi/uutiset/3-6137420
https://www.etlehti.fi/node/9342
Kirjastoalan ammateista ja koulutuksesta on kysytty ennenkin Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Aikaisemmat vastaukset näet osoitteessa http://www.kirjastot.fi/FI/asklibrarian/archive.asp#Hakutulos (tai kirjoita Etsi arkistosta -hakuriville kirjastoala ja koulutus ja klikkaa hakunappulaa).
Kirjastoissa työskentelee hyvin eritasoisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa korkeakoulutuksen saaneista kirjastonhoitajista opistoasteen koulutuksen saaneisiin kirjastovirkailijoihin ja usein täysin ilman alan koulutusta oleviin kirjastoavustajiin. Koulutuksen lisäksi eroja löytyy myös työtehtävistä. Tehtävät vaihtelevat kirjastoittain mm. kirjaston koosta riippuen, mutta yleensä kirjastonhoitajat vastaavat mm. aineistonvalinnasta, luetteloinnista...
