Napapiiri kulkee Pellon, Rovaniemen ja Sallan kuntien läpi, tarkemmin se sijaitsee leveysasteella, joka saadaan vähentämällä navan (90°) asteluvusta maan akselikallistuma (n. 23,44°). Rauhallisesti edeten Napapiiri heilahtelee pohjoisen ja etelän välillä 250 kilometrin matkaa metrin pari päivässä. Keinahdellen edestakaisin, mutta kuitenkin saavuttaen taipaleensa ääripäät 40 000 vuoden välein. Tällä hetkellä napapiiri liikkuu pohjoiseen noin 15 metriä vuodessa. Ainakin näistä syistä johtuen tilastotietoja ei ole saatavissa napapiirin ehdoilla.
Lapin liiton sivuilta löydät kuitenkin erinomaisia tilastotietoja Lapista (http://www.lapinliitto.fi/tilastotkuvat/index.html).
Kun tietää napapiirin linjan, voi laskea sen pohjoispuolisten kuntien...
Järkeenkäyvin selitys Veljeni Leijonamielen kaksinkertaiselle kuolemalle on se yksinkertaisin: ensimmäinen kuolema on pelkkää mielikuvitusta, oikea kuolema koittaa vasta kirjan lopussa.
"Kun Astrid Lindgrenin väitettiin levittäneen sielunvaellusoppia ja yllyttäneen lukijoita jopa itsemurhiin, kirjailija sanoi halunneensa vain lohduttaa lapsia. Lukija tietää Korpun kuolevan oikeasti vasta kirjan lopussa. Koko Nangijala on hämen kuumehoureissaan näkemäänsä unta." - Leena Laakso, "Minä näen valon!" : Veljeni Leijonamieli, satu kuolemasta ja pelosta ja niiden voittamisesta. Onnimanni : 2003 : 3, s. 33-36
Elefantin maksiminopeudeksi on mitattu 25 mailia tunnissa eli noin 40,2 km/h. Tämä tulos löytyy www-almanakasta ja tämän mukaan elefantti olisi ihmistä hitaampi. Mutta tulokset saattavat tietenkin mittaajista riippuen hiukan vaihdella. Tässä osoite josta tuo tulos on katsottu:
http://www.infoplease.com/ipa/A0004737.html
Kyseinen kappale on ranskalaisen Léo Daniderffin säveltämä laulu "Je cherche après Titine", joka tunnetaan paremmin nimellä "Titine". Suomeksi se on levytetty vuonna 1958 Rita Elmgrenin laulamana nimellä "Titina". Kyseinen Elmgrenin ja Ossi Malisen orkesterin sovitus julkaistiin aikanaan myös nuottina. Kyseisen version suomalaiset sanat ovat Merjan eli Sauvo Puhtilan (Saukki) käsialaa.
Alkuperäisen ranskalaisen version nuotteja ei löytynyt mistään suomalaisesta kirjastosta. Suomalaisen version nuotit löytyvät ainoastaan Suomen Jazz & Pop Arkistosta. Yhteistiedot ja aukioloajat löytyvät osoitteesta http://www.jazzpoparkisto.net/ .
Outi Lauhakankaan kirja Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset (SKS, 2015) tarjoaa "Näillä mennään" -sanonnan alkuperäksi urheiluvalmentajien ja -selostajien analyysejä tilanteissa, joissa asiat eivät ole menneet erityisen hyvin tai ovat jopa menneet huonosti, mutta annetuilla eväillä on pakko jatkaa.
Sanonnan alkuperää koskevissa verkkokeskusteluissa on tuotu esille myös ajatus, jonka mukaan se saattaa olla lähtöisin korttipelirinkien kielenkäytöstä: on pelattava jaossa käteen osuneilla korteilla.
Vapaamuurariyhteyksiä ei sanonnan taustalta vastaani tullut.
Näyttää museokuoriaisen toukalta. Lisätietoja löytyy Helsingin kaupungin sisätilojen tuholaiset -sivustolta:
https://sisatilojentuholaiset.fi/entextile-pestsimages-of-textile-pests…
Voit hakea pääkaupunkiseudun kirjastojen aineistotietokanta Plussasta (http://www.libplussa.fi) kappaleita seuraavilla nimillä:
Jingle Bells=Kulkuset
We wish you a ...=Hyvän joulun toivotus/Nyt toivotus hyvän joulun
Santa Claus is...=Joulupukki matkaan jo käy
Hark the Herald...=Enkellaulu kajahtaa
Näitä löytyy esim. eri Toivelaulukirjoista.
Deck the Halls on suomeksi Kaikki kellot huminoivat, mutta en löytänyt pääkaupunkiseudun kokoelmista ainuttakaan viitettä.
Tässä muutamia helpohkoja perinteisiä lauluja ehdotuksena onnittelulauluksi. Kaikki alla olevat laulut löytyvät Suuri toivelaulukirja -sarjasta. Sarja löytyy kokonaisuudessaan esim. Sellon kirjaston musiikkiosastolta. Ohessa on myös linkki tietokantaan, josta voitte etsiä sopivaa onnittelulaulua äitinne etunimen perusteella.
http://www.hypermedia.fi/VYS/laulut-1.html
Toni Edelmann: Armaan läheisyys (Sua aattelen) / Suuri toivelaulukirja 10, s. 24
Kullervo Linna: Kultainen nuoruus / ST 1, s.212
Rauno Lehtinen: On hetki (On hetki jolloin tuuli uinahtaa) / ST 5, s. 196
Ahti Sonninen: Kell' onni on / ST 2, s. 24
Oskar Merikanto: Kullan murunen, ST 4, s. 18
Ilmari Hannikainen: Pentin serenadi, ST 4, s. 34
Ilmari Hannikainen: Oi äiti armas /...
Jännityskirjallisuuden ja salapoliisikirjallisuuden (dekkarit) raja ei ole selkeä. Jännityskirjallisuuden genrerajat ovat vaikeasti määriteltäviä ja usein ne lomittuvat toistensa kanssa. Tutkija Jan Brobergin (1984) mukaan jännityskirjallisuus voidaan jakaa kuuteen ryhmään:
1. arvoitusdekkari eli palapelidekkari
2. kovaksikeitetty dekkari
3. käänteinen dekkari (inverted story)
psykologinen trilleri
The Crime Novel
4. poliisiromaani
5. historiallinen dekkari
6. vakoojatrilleri
Jännityskirjallisuus tarkoittaa laajempaa kokonaisuutta mihin kuuluvat kaikki kuusi edellämainittua genreä. Arvoitusdekkarin tyylipiirteet ovat: juoni, miljöö, ajankuva, yhteiskuntakuva ja henkilökuvaus. Vakoojatrillerissä korostuvat seuraavat tyylipiirteet tässä...
Kysymyksessä on todennäköisesti Sirkka Valkola-Laineen säveltämä, Aila Nissisen sanoittama ja (ainakin) Lini Vainion, Pentti Tuomisen ja lapsikuoron levyttämä laulu 'Myyrälaulu'. Tietoa sen saatavuudesta (äänitteet, nuotit) saa esim. pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-tietokannasta http://www.helmet.fi/ kirjoittamalla aloitussivun laatikkoon MYYRÄLAULU.
Kanadalaisen Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan kirjat ovat ilmestyneet seuraavassa järjestyksessä:
Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie, 2009, suom. Maija Paavilainen, 2014)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag, 2010, suom. Laura Beck, 2014)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring Without Mustard, 2011, suom. Maija Heikinheimo, 2015)
Filminauha kohtalon käsissä (I Am Half-Sick of Shadows, 2011, suom. Maija Heinkinheimo, 2016)
Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Speaking from Among the Bones, 2013, suom. Maija Heikinheimo, 2016)
Kuolleet linnut eivät laula (The...
Kysymykseesi ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Itse uskon, että kauhu kiinnostaa ainakin kahdesta syystä: kun elämä tuntuu tylsältä, pitää olla jotakin mielikuvitusta kiihottavaa. Lukiessa voimme kuvitella kirjoissa kerrotut asiat, ja ne saattavat alkaa elää omassa mielikuvituksessamme.
Toisaalta kauhukirjallisuudessa käsitellään yleensä yliluonnollisia ja selittämättömiä asioita. Sellaiset asiat kiinnostavat, koska koemme, ettemme tunne todellisuuden luonnetta niin hyvin kuin haluaisimme. Ns. irrationaalinen eli selittämätön asia kyseenalaistaa koko rationaalisen eli järkeen perustuvan maailmankuvamme: tulee tunne siitä, että mikä tahansa on mahdollista, ja sehän on sekä pelottavaa että ihanan jännää.
Ilkka Mäyrä antaa esseessään...
Varsinaisia naruverkon kudontaohjeita en löytänyt, mutta kalaverkon ohjeista saattaisi olla hyötyä soveltaen. Seuraavia kirjoja saa pääkaupunkiseudun kirjastoista (saatavuuden voi tarkistaa HelMet-tietokannasta, http://www.helmet.fi/ ):
Pekka Heikkilä: Verkon pauloitus, paikkaus ja verkkokalastus. Pyydysjata 2000
Kalamiehen tietokirja, osa 3. WSOY 1990. S. 378: Verkonkutojan solmuja
Jaakko Tammelin: Verkon paikkaus. Suomen kalastusyhdistys, 1977.
Peräkärryn kuormanpeitteenä käytettävän verkon on luonnollisesti oltava vahvempi kuin kalaverkon. Vahvuuksia on mainittu erään kuormapeitteitä myyvän yrityksen Internet-sivulla:
http://personal.inet.fi/yritys/silverplast/tuotteet.html
Elo- ja joulukuuta lukuunottamatta suomenkieliset kuukausien nimet ovat olleet samat kuin nykyään aina Agricolan ajoista lähtien. Agricolan Rucouskirian alkuun v. 1544 painetussa jokavuotisessa kalenterissa käytetään vuoden kahdestatoista kuukaudesta nimiä tammikw, helmenkw, maliskw, hwchtikw, toukokw, kesäkw, heijnekw, mätekw eli kyluökw, syyskw, locakw, marraskw ja talvijkw. 1600-luvulla mätä- eli kylvökuu vaihtui elokuuksi ja talvikuusta tuli joulukuu.
Kuusta riippumaton kahdentoista kuukauden järjestelmä vakiintui maahamme kristinuskon mukana, ja lounaissuomalaiset kuukauden nimet yleistyivät painettujen kalenterien mukaisesti koko maahan. Vanhemman kuukausiperinteen mukaisesti nimet säilyivät kotoisina päinvastoin kuin useissa muissa...
Helga on vastine vanhalle pohjoismaiselle miehen nimelle Helge. Muinaisskandinaavissa sana haelgi tarkoittaa pyhä tai onnellinen ja pohjoismaisissa kielissä helig tarkoittaa pyhää. Nykyisessä kielessä helatorstai (murteissa helkatorstai) viittaa samaan alkuperään. Vanhassa islantilaisessa tarustossa Helga on Pohjolan kaunein nainen. Suomessa ensimmäinen maininta nimestä on 1400-luvulta. Nimi yleistyi kuitenkin vasta 1800-luvulla. Helgan suurin suosio on ollut 1900-1930 -luvuilla.
Selja on suomalainen kansanomainen muoto nimestä Cecilia. Se pohjautuu muinaisroomalaiseen suvunnimeen Caecilius, joka on johdettu 'sokeaa' merkitsevästä sanasta caecus. Lisäksi Selja on kuusamakasveihin kuuluva pensas. Seljan rinnakkaisnimi on Silja. Selja on...
Hollolan maaperästä voi saada tietoja monesta lähteestä. Maanmittaushallituksen maaperäkartoista (1:20 000), joita on myös Hollolan alueelta (Hollolan kirkonseutu, 2134:10), näkee yksityiskohtaisesti maaperän koostumuksen. Yleistietoa Suomen maaperän muodostumisesta löytyy esimerkiksi Kalle Taipaleen kirjasta Tulivuorista jääkausiin (1991). Teoksessa Atomista Salpausselkään kerrotaan puolestaan Päijät-Hämeen maaperästä ja sen synnystä. Suomen kartasto: vihko 123-136 Geologia (1990) sisältää tietoa ja karttoja Suomen kallio- ja maaperästä ja sen kehityksestä. Salpausselän synnystä kerrotaan muun muassa teoksessa Salpausselkä ja jääkaudet (1994).
Internetistä osoitteesta http://www.geo.fi/ löytyy myös geologisia karttoja digitaalisessa...
Useassa eurooppalaisessa kielessä perhettä merkitsevä sana pohjautuu latinan sanaan "familia".
Familia oli alunperin huomattavasti nykyistä perhettä laajempi käsite: se tarkoitti päämiehen alaista taloutta kaikkine väkineen ja omaisuuksineen. Familiaan kuuluivat vaimon ja lasten lisäksi mahdolliset muut sukulaiset, suojatit, palvelijat, vapautetut ja orjat. Lähimmäksi perheentapaista yksikköä tuli se joukko, joka eli isännän kera domuksessa, isännän talossa.
Suomen perhe sitä vastoin on vanhaa itämerensuomalaista perua, mitä ilmeisimmin johdos ikivanhasta perä-sanasta. Johdoksen alkuperäinen asu on ollut *pereš, josta myöhemmin on syntynyt pereh. Tällaisena sana esiintyy vielä Agricolan kirjakielessä, joskin yleiskielessä sananloppuinen -h...
Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi -teoksen mukaan Eila on alkuperältään norjalainen Eili tai anglosaksiset Eileen, Aileen, Eily, jotka pohjautuvat nimiin Helene, Evelyn.
Helene puolestaan on kreikan loistava, säteilevä.
Ruotsalaisen tulkinnan mukaan Eila voisi olla muunnos Helgastakin, joka muinaisskandinaviassa tarkoitti pyhää, varottavaa.
Runo löytyy netitse monilta sivuilta, mm. alla olevalta:
http://varssyja.wordpress.com/juhannus-tervehdyksia/
Varsinaisissa muumikirjoissa runoa ei ole. Tove Jansson -seurasta arveltiin, että se saattaisi olla Tove Janssonin varhaisempaa tuotantoa johonkin Muumien oheistarkoitukseen. Se voisi olla myös sanoitus lauluun.
Mutta valitettavasti alkuperäistä runoa ei löydetty.
Sukunimi Pesonen liittyy Petrus-nimeen, jonka puhuttelumuodot (esimerkiksi Pesa, Pessa, Pessi ja Pesu) kiinnittyivät aikoinaan sukunimiin (esimerkiksi pessa Swttin). Varsinaista Pesonen-nimeä tiedetään käytettäneen 1500-luvun puolivälin tienoista lähtien.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja. 1988. Helsingissä: Otava.
Petrus-nimen alkuperä liittyy kreikan kielen kalliota tarkoittavaan sanaan.
Lähde: Vilkuna, K. 2005. Etunimet. Helsingissä: Otava.
