Hakuteoksesta Nationalencyklopedin, osa 17, löytyy hiukan tietoa kirjailijasta. Tämä teos on useiden HelMet kirjastojen käsikirjastokokoelmassa.
Anne Sparren muistelmateos Alla mina hem on ilmestynyt 1993. 1985 ilmestynyt Vännen min on myös muistelmateos, se kertoo Anna Sparren ja Belgian kuningatar Astridin ystävyydestä. Molemmat kirjat löytyvät HelMet kirjastojen kokoelmista http://www.helmet.fi .
Internetistä tietoa kirjailijasta löytyy hyvin vähän, Wikipediasta osoitteesta http://sv.wikipedia.org/wiki/Anna_Sparre sekä kirjailijan teosluettelo Nordic authors tietokannasta http://runeberg.org/authors/adelswan.html .
Fennica - Suomen kansallisbibliografiasta https://finna.fi löytyy 81 viitettä, joissa on tekijänä Jalmari Sauli.
Löydät lisäksi tämän palvelun arkistosta lisää tietoa, kirjoita hakukenttään sauli,jalmari http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/arkisto.aspx
Saulin mahdolisesta muusta tuotannosta ei löytynyt paljon tietoa, mutta google-hakukone http://www.google.fi antaa jonkin verran lisätietoja hakusanoilla sauli,jalmari bibliografia.
Kyseisen päivän Helsingin Sanomat ja muitakin lehtiä saat mikrofilmeinä luettavaksi Nurmijärven pääkirjastoon tai Klaukkalan kirjastoon. Käy lähimmässä kirjastossasi tekemässä kaukolainapyyntö. Kaukolainan hinta on 5 euroa + mahdollisesti ottamiesi paperikopioiden maksut.
Varauksesi näyttää onnistuneen. Asiakastiedoistasi käy ilmi, että olet valinnut oletusnoutokirjastoksesi Pukinmäen. Eli jos et varausta tehdessäsi muuta noutokirjastoa, tulee varaamasi aineisto juuri Pukinmäen kirjastoon.
Ilmoitukset saapuneista varauksista voivat tulla joko sähköpostiin, postitse tai sitten tekstiviestinä kännykkään (ks. http://www.helmet.fi/screens/srchhelp_k_fin.html).
Sinun tapauksessasi ilmoitus saapuu sähköpostiviestinä.
Nähtävästi kirjan tiedot löytyvät jo, mutta yhtään kappaletta ei ole vielä järjestelmässä. Kun järjestelmään luetteloidaan ensimmäinen kappale, voi aineistoa varata. Näin tapahtuu usein, kun on kyseessä juuri ilmestynyt kirja.
Yleensä Koivisto sukunimenä perustuu asutusnimeen. Talo, joka on rakennettu koivuja kasvavalle paikalle, on saanut nimen Koivisto usein Länsi- ja Keski-Suomessa, joskus myös Savossa.
Lähde: Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala: Sukunimet. Otava 2000
Joensuusta on painettu opaskartta vuonna 1958. Siitä on olemassa kappale Kansalliskirjastossa, jossa sitä voi käydä tutkimassa lukusalissa.
Joensuusta on julkaistu myös erilaisia historiikkejä, joissa voi olla karttoja. Esimerkiksi Sukututkimusseuran kirjastosta (http://www.genealogia.fi/kirjasto.html) voi löytää kiinnostavaa tietoa toivomaltasi ajalta, kuten esimerkiksi teos "Joensuun historia. VI : Vuodet 1954-1980", tekijänä Pertti Elsinen.
Kovin runsaasti ei löytynyt teoksia lähiöiden rakentamisen vertailusta. Alueittaisesta rakentamisesta rakennustapana ei löytynyt yhtään teosta, aluerakentamissanaa käytettiin myös Helsingin rakentamiseen liittyen. Alla on joitakin kirjoja, joissa käsitellään lähiöitä ja rakentamista. Teokset löytyivät yliopistokirjastojen yhteistietokanta Lindan (http://finna.fi kautta.
- Lähiöt kaupungin rakentajina / toim. Liisa Häikiö (1997)
- Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta : suunnittelujärjestelmän läpimurto suomalaisten asun-toalueiden rakentumisessa 1960-luvulla / Johanna Honkanen (1994)
- Lähiöiden kehittämisen edellytykset ja strategiat Suomessa / Paavo Viirkorpi (1991)
- Rakennettu ympäristö : kaupunki rakentamisen modernina projektina /...
Elokuva kertoo Pertti Kurikan nimipäivät -punkyhtyeestä, ja sen nimi tulee bändin samannimisestä kappaleesta. (http://kovasikajuttu.fi/bandi-info/sanoitukset) Miksi nimeksi on valittu juuri kyseisen kappaleen nimi, siihen osannevat vastata vain elokuvan tekijät itse. Punk-musiikiin ja -kulttuuriin on perinteisesti kuulunut kapinallisuus, auktoriteetinvastaisuus ja provosoivuus, joten ehkäpä nimellä on tarkoituskin herättää ristiriitaisia tunteita?
Halutessasi voit tiedustella asiaa myös elokuvan tekijöiltä esim. sähköpostiosoiteella info@kovasikajuttu.fi.
Alla joitakin mielestäni hyviä lastenkirjoja, joissa eläimet ovat pääosassa. Monia muitakin löytyy.
- Kaiken maailman eläinsadut / toimittanut Katriina Kauppila ; kuvittanut Matti Pikkujämsä
- Suomen lasten eläinsadut / kuvittanut ja toimittanut Pirkko-Liisa Surojegin
- Satayksi dalmatiankoiraa / Dodie Smith
- Nalle Puh / A. A. Milne
- Ruohometsän kansa / Richard Adams
- Kaislikossa suhisee / Kenneth Grahame
- Korppi ja korven veikot / Jukka Parkkinen (ja muut Parkkisen Kalevi Korpista kertovat kirjat)
- Pekka Töpöhäntä -kirjat / Gösta Knutsson
- Rakastunut krokotiili / Hannu Hirvonen
Voisikohan kyseessä olla Siviä Heinämaan Risto Roopenpojan ihmeellinen elämä? Teoksesta on olemassa useita eri painoksia, mutta tämä, vuoden 1969 painos on ainakin vihertävä kanneltaan: http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1012811
Kartinki s vystavki = Kuvia eräästä näyttelystä/Näyttelykuvia (säv. Modest Musorgski, 1874)
Pianosarja sisältää oheiset 10 osaa sekä viisi kävelyä. Kävelyt (promenade) ovat sarjan väliosia, jotka kuvaavat näyttelyvierasta kulkemassa taululta toiselle.
1. Gnomus = Menninkäinen
2. Il vecchio castello = Vanha linna
3. Tuileries = Leikkivien lasten riita
4. Bydlo = (Puolalaiset) Härkävankkurit
5. Balet nevydupivšihsja ptentsov = Kuoriutumattomien kananpoikien tanssi
6. Samuel Goldenberg und Schmuÿle = Kaksi juutalaista: rikas ja köyhä
7. Limoges = Limoges'n tori (suuri uutinen)
8a. Catacombae = Katakombit
8b. Cum mortuis in lingua mortua = Kuolleiden kanssa kuolleiden kielellä
9. Izbuška na kurih nožkah = Kananjalkainen mökki (Baba Jaga) (...
The Man From Snowy River (Lumisen virran mies) Season 2 ja Season 4 on ollut Amazonin mukaan myytävänä dvd:nä katselualueelle Region 4 eli Australia ja Etelä-Amerikka eikä nekään tällä hetkellä saatavilla. Australiassa on julkaistu sarjasta dvd:nä ainakin neljä kautta. Ei siis katselumahdollisuutta Suomessa.
Saloppi on puolipitkä, hihaton, ohut ja kevyt muotipukua suojaava vierailuviitta, monesti hupullinen ja yleensä silkistä ommeltu kesäasuste. Nimitys on johdettu kietoutumista merkitsevästä ranskankielisestä verbistä s'envelopper.
Lähde:
Riitta Pylkkänen, Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1982
Vetypommituhoa kirjassa ei ole, mutta silti tekee mieleni ehdottaa Lilian Kallion romaania Ugudibuu, joka sijoittui kolmannelle sijalle Tammen ja Jaana-lehden suuressa viihderomaanikilpailussa vuonna 1975.
"Ugudibuu on vanhan leikin taikasana, jolla esineet muka loihdittiin olemattomiin. Viisi tamperelaistyttöä muisti häkeltyneenä tämän leikin ja tämän sanan, kun he kertasivat sen mielikuvituksellisen päivän tapahtumia, jolloin muut ihmiset lakkasivat olemasta, yksinkertaisesti vain katosivat, vaatteineen kaikkineen, silmälaseineen, hattuineen, kravatteineen. Heitä ei enää ollut. Oli vain helteinen elokuun päivä, palavia murskaantuneita autoja joiden kuljettajan paikalla ei ollut ketään, tyhjiä kauppoja, autioita katuja joilla irtipäässeet...
”Suomen murteiden sanakirjan” julkaistut osat eivät valitettavasti vielä yllä L-kirjaimeen asti, mutta Elias Lönnrotin ”Suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta” (3. painos; WSOY, 1958) löytyy hakusana ”leke”. Sen merkitykseksi kerrotaan ’verktyg’ eli ’työkalu, työväline’. Monikoksi mainitaan ”lekkeet”, jonka merkitys on sanakirjan mukaan ’instumenter, effekter, saker, leksaker’, ja Lönnrot antaa suomenkielisiksi synonyymeiksi sellaiset sanat kuin ”värkit”, ”kalut”, ”roskat”, ”tavarat”. Luultavasti kirjoitusmuodot ”lekkeet” ja ”lekeet” ovat vain murrevaihteluita, ja kyseessä on sama sana.
Käytöstä esimerkkeinä tarjotaan ”kahvi- ja teelekkeet” ja ”ajolekkeet”, jonka merkitys olisi ’körredskap’ eli ’ajovälineet’ (luonnollisesti hevosella...
Tässä on pari harmonikkaa käsittelevää teosta:
Kymäläinen, Helka: Harmonikka taidemusiikissa--ohjelmiston kehitys ja soittimelliset erityispiirteet. Sibelius-Akatemia, Helsinki, 1994
Juvonen, Antti: Harmonikka, sen kehitys, rakenne ja sormittamisen periaatteet. Ikaalinen, 1984.
Nordström, Sixten: Kaikki musiikista. WSOY, Porvoo, 1997
Näiden kirjojen saatavuuta pääkaupunkiseudun kirjastoista voit katsoa PLUSSA-tietokannasta osoitteesta http://www.libplussa.fi/
Netistä on jokunen suomenkielinen harmonikkalinkki Sibelius-Akatemian sivuilla osoitteessa:
http://www.siba.fi/kulttuuripalvelut/soittimet.html#accordion
50-60 -luvun koulukirjoista tuo runo löytyy nimellä Pääskynen visertää (s. 185) Laurisen ja Valtasaaren Kolmas lukukirjani -teoksesta (1. p.1953, 7. p. 1965).
Runo löytyy myös nimellä Pääskysen laulu mm. Teuvo Pakkalan Aapisesta vuodelta 1908.
