Sossua kutsutaan, tai on ainakin joskus kutsuttu, myös 'fattaksi'. Mistä nimi tulee? Onko se stadin slangia? Ilmeisesti 'fatta' on ollut käytössä joskus 80-luvulla, onko näin? Onko sossulle joitain muitakin lempinimiä? Helsingissä ehkä eri lempnimet käytössä kuin landella? Mikä on tämän hetken suosituin käytössä oleva nimi, onko se 'sossu'?
Vastaus
”Fatta” on tosiaan Stadin slangia. Kaarina Karttusen ”Nykyslangin sanakirja” (WSOY, 1980) yhdistää sen ruotsin kielen sanaan ”fattig” (’köyhä’, ’vaivainen’). Heikki Paunosen slangisanakirja ”Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii” (WSOY, 2005) paljastaa, että ”fatta” on itse asiassa esiintynyt Stadin slangissa jo 1910-luvulta alkaen, jolloin se on viitannut köyhäintaloon tai köyhäinhoitolaitokseen ennen modernia sosiaalitoimistoa, johon sillä lienee viitattu 1980-luvulla.
”Fatta” on siis epäilemättä kotiutunut Helsinkiin ruotsin kielen kautta. Vanhaan slangiin omaksuttiin paljon sanoja ruotsin kielestä, joka oli Helsingissä aikoinaan paljon vahvempi kieli kuin nykyään. Osoitteesta http://kaino.kotus.fi/fo/?p=main löytyvä ”Ordbok över Finlands svenska folkmål”, että suomenruotsissa on käytetty sanoja ”fattighem”, ”fattiggård” (’köyhäintalo’, ’vaivaistalo’) ja ”fattighjälp” (’köyhäinapu’), jotka ovat saattaneet vaikuttaa myös sanan lainautumiseen Stadin slangiin.
”Sossu” saattaa olla nykyään yleisesti ottaen suositumpi termi kuin ”fatta”, mutta sanalla ”sossu” viitataan myös sosiaalityöntekijään. Urbaani sanakirja osoitteessa https://www.urbaanisanakirja.com antaa sosiaalitoimistolle myös nimitykset ”köyhien kasino”, ”luukulla” (= sosiaalitoimiston kassalla), ”fattis”, ”jakokeskus” ja ”sosku” (mainitaan käytettävän Lahden suunnalla). Luulisin kuitenkin, että nuo muut ovat vähemmän käytettyjä nimityksiä.
Kommentit
Jos ei ole rahaa, voi "luukuttaa fattaa" (ainakin 1970-luvulla käytössä ollut sanonta), siis mennä sosiaalitoimiston 'luukulle' avustusta anomaan.
Miero-sanasta: Talot vastasivat omista vaivaisistaan, eli sukulaisista ja taloon muuten kuuluvista joiden työpanos ei tuottanut riittävää elantoa. Milloin vaivainen ei kuulunut mihinkään taloon jolla olisi ollut velvollisuus häntä auttaa, toissijaisena vaivaishoidon asteena vastuu siirtyi pitäjälle. Yksi muoto pitäjän vaivaishoitoa oli määrätä tarvitsija kiertämään hänelle osoitetun tilojen ryhmää eli ruotua niin että vaivainen oleskeli määräpäivät kussakin talossa sen armoilla, minkä jälkeen hän siirtyi ruodun lähimpään seuraavaan taloon. Tätä virallistettua keruuta kutsuttiin mieron käymiseksi ja henkilöä mierulaiseksi; hän oli joutunut mieron tielle.
käydä mieroo jne tarkoitti pitäjän köyhäinhoidon yhtä osajärjestelmää jossa jalkaisin vielä liikkumaan kykenevät vaivaiset pantiin kiertämään heitä ylläpitävien talonpoikaistalojen eli tilojen ryhmää. Mieron tielle joutunut oli
Kommentoi vastausta