Sain Viipurin arkistossa käteeni alkuperäisen v 1773 olevan kartan, ryppyisen, epämääräisen pyöreän, käsin tehdylle paperille käsin maalatun. (halkaisija noin 50 - 70 cm). Kotikyläni Johanneksen Karhulan kohdalle oli merkitty Watericko Lapeicko tai Waterikon Lapeicko. Nimi kuvaa aluetta, jossa 1773 on ollut alavaa metsää, ei raivattua peltoa. Sekä Watericko että Lapeicko tarkoittavan jotain suomeksi, ne eivät voi olla varsinaisia "nimiä". Mistäköhän tuon tapaisten sanojen merkitys voisi löytyä?
Vastaus
Olisivatko kyseessä aikansa uudissanat?
1770-luvulla suomessa puhuttiin suomea, ruotsia, venäjää ja latinaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kielipolitiikka
Latina oli suosittu tieteen kieli, kunnes 1800-luvulla ranska valtasi sen aseman.
Kenties kartan kieli son suomalaistunutta latinaa tai englantia? Lapis on latinaksi kivi ja water englanniksi vesi. https://www.sanakirja.org/search.php?id=69899&l2=17
Voisiko paikan nimi tarkoittaa vetistä kivikkoa?
Kannattaa kuitenkin kääntyä Kotimaisten kielten laitoksen puoleen. He osaavat varmasti pätevämmin ratkoa suomen kielen historiaan liittyyviä arvoituksia.
Sivustolta löytyy myös sanakirjoja: https://www.kotus.fi/sanakirjat
Kommentoi vastausta