Onko pakkosuomen tunteja viikoittain yhtä paljon kuin pakkoruotsin ja alkaako sen opiskelu yhtä varhain kuin suomea äidinkielenään puhuvilla? Olen kotoisin…

Kysytty
2.9.2014

Onko pakkosuomen tunteja viikoittain yhtä paljon kuin pakkoruotsin ja alkaako sen opiskelu yhtä varhain kuin suomea äidinkielenään puhuvilla? Olen kotoisin Lieksasta, ja opiskelin ruotsia ihan mielelläni. Sain siitä ylimmän arvosanan ylioppilaskirjoituksissa. En vain koskaan ole saanut ruotsin osaamisesta samaa hyötyä, minkä panostin sen oppimiseen. Olen asunut ja käynyt töissä Helsingissä yli 40 vuotta. Minulle on tullut tunne, että ruotsia äidinkielenään puhuvat henkilöt haluavat tarkoituksella puhua sitä erottuakseen suomea äidinkielenään puhuvista.

Vastaus

Vastattu
5.9.2014
Päivitetty
5.9.2014

Perusopetuslain mukaan toinen kotimainen kieli on kaikille pakollinen oppiaine. Termillä tarkoitetaan siis joko suomea tai ruotsia sen mukaan, mitä kieltä suomalainen puhuu äidinkielenään. Toista kotimaista kieltä täytyy opiskella joko A1-kielenä peruskoulun 3. luokalta, A2-kielenä peruskoulun 4. tai 5. luokalta tai viimeistään B1-kielenä 7. luokalta alkaen. Näistä A1- ja B1-kielet ovat pakollisia ja A2-kieli valinnainen. Näin ollen kaikki oppilaat opiskelevat toista kotimaista kieltä joko peruskoulun 3. tai 7. luokalta lähtien, ja osa saattaa valita sen näiden kahden lisäksi peruskoulun 4. tai 5. luokalla. Ylioppilastutkinnossa toisen kotimaisen kielen koe on nykyään vapaaehtoinen.

Opetushallituksen vuonna 1999 julkaiseman tutkimuksen mukaan suomea opiskellaan ruotsinkielisissä kouluissa pääsääntöisesti ala-asteelta alkavana pitkänä (A-) kielenä, useimmiten alusta alkaen pakollisena aineena (A1). Siksi sitä lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissakin opiskellaan pitkän oppimäärän mukaan. Myös korkeakoulujen yleisten opintojen suomen kielen vaatimukset ovat melko suuria. Suomen kielen opetus ruotsinkielisissä oppilaitoksissa on siis käytännössä laajempaa kuin ruotsin opetus suomenkielisissä oppilaitoksissa. Oppilaiden kielitaustassa on alkuvaiheessa suuria eroja: noin kolmasosa ruotsinkielisten ala-asteen koulujen oppilaista on kouluun tullessaan taustaltaan kaksikielisiä ja lisäksi noin viidesosa kuulee ja puhuu säännöllisesti suomea elinympäristössään, kun taas noin 45 % oppilaista on vailla kosketusta suomen kieleen koulun ulkopuolella.

Koulussa tai myöhemmin elämässä hankitusta kielitaidosta riippumatta äidinkielellä on ihmiselle aina erityisasema. Sillä on kiinteä yhteys ajatteluun, identiteettiin ja maailmankuvaan. Aiheesta kertovat esim. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielipoliittinen ohjelma (http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2064) ja Harri Mantilan artikkeli Äidinkieli, kansalliskieli ja lingua franca (http://www.suomikoulut.fi/uusi/images/aineistot/mantila.pdf).

Perusopetuslaki: (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628?search[type]=pika&s…)

Toisen kotimaisen kielen opetuksen kehittämisen suuntaviivoja Kieltenopetuksen monipuolistamis- ja kehittämishanke 1996–2000 Kimmoke 1999. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/49224_toisen_kotimaisen_kielen_opetuksen_keh…

Wikipedian artikkeli aiheesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Toinen_kotimainen_kieli

0 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä kysymyksesi täältä.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?