Hei! Olen kävellyt paljon eri hautausmailla ja tutkinut siellä olevien hautakivien tekstejä. Monien vanhojen hautakivien tekstien mukaan ennenvanhaan on jouduttu kokemaan kovia aikoja, esimerkiksi kun perheestä on kuollut paljon lapsia. Eräästäkin perheestä kuoli 6 lasta 11 päivän aikana ja eräässä toisessa perheessä kuoli poikalapsi, 5 päivän päästä syntyi toinen poikalapsi, jonka isosisko kuoli heti vauvan syntymän jälkeisenä päivänä. Tuossakin perheessä kuoli yhteensä 6 lasta. Kuinka ennenvanhaan selvittiin näin vaikeista asioista? Eikö se ole henkisesti jo lähes kestämätön tilanne äidille menettää saman viikon aikana 2 lasta ja synnyttää näiden kahden lapsen kuolemien välissä uusi lapsi, joka myös kuoli pienenä?
Vastaus
Pirjo Hämäläinen-Forslund kiteyttää Maammon marjat -kirjansa kuolemaa käsittelevässä jaksossa oivallisesti sen, miksi lapsen kuolema ei ennen ollut yhtä vakava kriisi kuin nykymaailmassa: "Tietysti kuoleman kulkuun tottui, kun se tarpeeksi usein vieraili kotona ja naapurissa, suvussa ja kylässä."
Varhainen kuolema oli monelle lapselle yhtä todennäköinen kohtalo kuin aikuiseksi varttuminen. Kymmentä imeväistä kohti kuoli yleensä kaksi, vaikeina aikoina viisikin. 1750-luvulla alle vuoden ikäisten lasten kuolleisuus oli runsaat 22% ja vielä 1870-luvullakin lähes 14%. Ensimmäisestä elinvuodesta selviytyminen ei toki sekään merkinnyt lapsen pelastumista: alle 15-vuotiaista menehtyi 1750-luvulla suunnilleen 40% ja 1800-luvun lopullakin lähes joka kolmas.
Vastasyntyneiden toistuvat kuolemat olivat toki tuskallisia ja turhauttavia kokemuksia. Selviytymistä on todennäköisesti helpottanut se, että vanhemmat säilyttivät tietyn välimatkan lapsiinsa. Hyvä esimerkki on Hämäläinen-Forslundin mainitsema kansanmuusikko Kreeta Haapsalo: hänelle iäkkään äidin poismeno oli niin suuri järkytys, ettei hän kyennyt vuoteen lähtemään esiintymismatkoilleen, mutta lastensa menehtymiseen hän ei reagoinut alkuunkaan samalla tavalla.
Eniten lasten kuolema järkytti niitä, joiden toimeentulo oli turvattu. Kun kurjuus ylti äärimmilleen, lasten menehtyminen saattoi jopa pelastaa vanhemmat nälkäkuolemalta - tai ainakin helpottaa leivän saantia. Rankin kokemus todennäköisesti kuitenkin oli menettää kenties koko lapsiparvi johonkin kulkutautiin, mistä lienee kyse kysymyksessä mainitussa tapauksessa, jossa 11 päivän aikana perheestä kuoli 6 lasta.
Lähde:
Pirjo Hämäläinen-Forslund, Maammon marjat : entisaikain lasten elämää (WSOY, 1987)
Kommentoi vastausta