Näin Minna Canthin ja tasa-arvon päivän aamukahvilla pohditaan mistä juontuu sanonta "olla kanttia" johonkin, Minnallahan sitä oli. Särmää.
Vastaus
Kielitoimiston sanakirjan mukaan kantti-sanalla on useita merkityksiä: (1.) särmä, syrjä, reuna, (2). puoli, taho ja (3.) henkiset voimat, rohkeus, uskallus, itseluottamus, ”särmä”, ”rahkeet”:
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kantti?searchMode=all
Tuo viimeinen merkitys liittyy "olla kanttia" -sanontaan. Ja hyvin se sopii myös Minna Canthiin.
Kommentit
Kielitoimiston sanakirjan selitys 3 esimerkkeineen oli täsmälleen sama jo Suomen kielen perussanakirjassa (1990), mutta 1950-luvulla ilmestyneessä Nykysuomen sanakirjassa ei tuota merkitystä mainita lainkaan. Sen seuraajiin se näyttää päätyneen slangisanakirjan kautta.
Kaarina Karttusen laatimassa Nykyslangin sanakirjassa (1979; WSOY julkaissut myös Nykysuomen sanakirja -sarjan "jatko-osassa" 1980): "(henkiset) voimavarat, itseluottamus, itsekuri, sisu, rohkeus tms., särmä". Esimerkkilauseet ovat 1970-luvulla ilmestyneistä sanoma- ja aikakauslehdistä. Sanojen alkuperää ei tässä teoksessa käsitellä.
Murresanakirja erittelee kantti-sanalle kahdeksan merkitysaluetta eri puolilta Suomea, mutta ei nyt puheena olevaa. https://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&sms_id=SMS_f7d30dd53c773a2a81d8a9…
Kommentoi vastausta