Mitä nimeä käytettiin 1800 luvulla "teinistä"

Kysytty
16.5.2017

mitä nimeä käytettiin 1800 luvulla "teinistä"

Vastaus

Vastattu
16.5.2017
Päivitetty
16.5.2017

Teini-sana on kuulunut kirjakieleemme jo Agricolan ajoista lähtien. Alun perin se merkitsi rahan- ja ruoankeruussa kiertänyttä koululaista tai ylioppilasta. Nykyisen merkityksensä ("teini-ikäinen, 13-19-vuotias", "toisella vuosikymmenellään oleva koulunuorison edustaja") se on saanut englannin kielen vaikutuksesta 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Voisi sanoa, että 1800-luvulla teini-ikää ei ollut vielä keksitty; sen aikaisissa oloissa ei vielä ollut käyttöä nykyisin ymmärretyn teini-iän kaltaiselle käsitteelle, eikä kielessämme varsinaisesti ollut sitä merkitsevää sanaakaan (talonpoikaisessa kulttuurissa nuoruus merkitsi lähinnä toisen ihmisen vallan alaisena elämistä). "Nuorisokin" kotiutuu suomen kirjakieleen vasta 1830-luvulla, kun Elias Lönnrot alkaa käyttää tätä itämerensuomalais-saamelaisesta nuori-sanasta muodostettua johdosta.

"Nuoren" ohella nuorista henkilöistä puhuttaessa Suomen vanhassa kirjakielessä on käytetty - ilmeisesti vieraiden kielten esikuvien mukaan - nuori-sanan johdosta nuoru(u)s. Toinen käytetty sana on ollut nuorukainen, joka on vanhassa kielessä tarkoittanut sekä nuorta naista että nuorta miestä. Sanat "nuori", "nuorukainen" ja "nuoruus" esiintyvät kaikki jo Agricolalla.

Myös nykyään itsestään selvältä tuntuva käsite "murrosikä" on suomen kielessä verrattain uusi. Sen on ilmeisesti luonut kasvatustieteilijä Aksel Rafael Rosenqvist (myöhemmin Kurki) vuonna 1915 ilmestyneeseen teokseensa Murrosikä ja kasvatus. Murrosiän varsinainen isä on amerikkalainen G. Stanley Hall, jonka Adolescence-teos (1907) oli yksi Rosenqvistin tärkeimmistä lähteistä. Murrosiän käsite ei kuitenkaan heti vakiintunut laajempaan käyttöön: vaikuttaa siltä, että murrosikäpuhe yleistyi Suomessa vasta 1970-luvulle tultaessa.

Lähteet:
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
Nuoruuden vuosisata : suomalaisen nuorison historia
Suomen kielen etymologinen sanakirja. 5
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 3, R-Ö

Kirjallisuutta:
Elina Waris, Tytöt, pojat ja yhteisö : perhe ja nuoriso 1800-luvun talonpoikaisessa Suomessa. - Teoksessa Nuoruuden vuosisata : suomalaisen nuorison historia

1 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.