Otsikko

Mitä eri merkityksiä eri murteissa on sanalle taniainen? Ainakin sillä viitataan lapsiin ja jonkinlaisiin kenkiin tai sukkiin, onko muita merkityksiä vielä…

Käytettävissäni olleista lähteistä onnistuin löytämään neljä erilaista merkitystä sanalle taniainen.

Itä-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä tuohivirsua on nimitetty taniaiseksi:

"Muistatteko että olis piretty tuahisia jalkineita?
- No kyllä minä hiukan muistan. Täälä oli semmonen vanha miäs joka niitä teki, sanottiin Kontti-Jussiksi. Se teki tanijaisia ja konttia."

Tässä merkityksessä taniainen on johdannainen sanasta tano, tuohitöihin käytettävä tasaleveä tuohisuikale.

Helsingin slangissa taniainen tarkoittaa tyhmää tai typerää. Tässäkin merkityksessä sana saattaa juontaa juurensa samaiseen tanoon - lounaismurteissa tunnetaan tomppelia merkitsevä sana "tanopää":

"...ja konnettei tääl semmosii tanopäit lainkaa käykkää, et luakalles jätettäis."

Lasta merkitsevä taniainen on niin ikään lounaismurteista peräisin oleva sana. Kiikoisten murteen sanakirja antaa sanalle "taniaine" kaksi selitystä: leikki-ikäinen lapsi, telmivä, nahisteleva pikkupoika ("On toi teijjäm poika vaan aikas taniaine."); lyhytkasvuinen ("Ton kukkasem piti kasvaa oikeen kommeeks, mutta se on tommonen taniaine."). Sana on johdettu verbistä "tanistaa" (vastustaa, olla hankala; telmiä, nahistella; kasvaa heikosti).

Lähteet:
Granfors, Henry, Porilaist prohtaamist. Satakunnan kirjateollisuus, 1991
Paunonen, Heikki, Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii : Stadin slangin suursanakirja. WSOY, 2000
Suomen kielen etymologinen sanakirja [III]. Suomalais-ugrilainen seura, 1962
Suomen sanojen alkuperä [3]. SKS, 2000
Tammi, Jari, Suuri solvaussanakirja : haukkumasanat. Pikku-idis, 2003
Virtaranta, Pertti, Tampereen murrekirja. SKS, 1987
Yli-Nokari, Timo (toim.), Kuijja kuistekki : Kiikoisten murteen sanakirja. Timo Yli-Nokari, 2007