Otsikko

Mikä on kilta ja miten se toimii?

”Suomen kielen perussanakirjan” (osa 1; Valtion painatuskeskus, 1990) mukaan killat ovat ”keskiajalla keskinäistä apua ja seurustelua varten perustettuja, tav. jnk ammattikunnan piirissä toimineita yhdistyksiä”. Varhaisimmat killat olivat uskonnollisia, usein suojeluspyhimyksiin liittyviä yhdistyksiä, jotka järjestivät erilaisia sosiaalisia tapahtumia. Tällaiset katolilaisuuteen kytkeytyneet killat kuitenkin kiellettiin Ruotsissa Vesteråsin valtiopäivillä 1547 osana uskonpuhdistusta.

Yleisemmin kiltoihin viitattaneen kuitenkin nimenomaan ammattikuntina, joita alkoi syntyä Euroopassa vuoden 1100 tienoissa; antiikin Roomassakin niitä tosin oli jo ollut. Tällaisia ammattikuntia saattoivat olla esimerkiksi kultasepät, suutarit, räätälit tai puusepät. Suurissa Euroopan kaupungeissa saattoi olla jopa 200 tällaista tarkasti rajatun ammattiryhmän muodostamaa kiltaa. Suomessa määrä oli paljon vähäisempi, ja ensimmäinen suomalainen käsityöläiskilta oli luultavasti 1500-luvulla kultaseppien Turussa perustama.

Käsityöläiskilloista muodostui eräänlainen ammattikunnan edunvalvontajärjestelmä. Sen jäsenet olivat käsityöläismestareita, jotka nykyisestä ammattiyhdistysliikkeestä poiketen olivat yksityisiä yrityksiä. Heillä oli tai he pyrkivät saamaan kaupungissa ja sen lähiympäristössä monopoliaseman ammatilleen. Ulkopuolisia yrittäjiä ei katsottu hyvällä, ja laissa saatettiin jopa kieltää kiltaan kuulumattomien käsityöläisten toiminta. Viranomaisten näkökulmasta killan kautta oli helppo valvoa elinkeinoa ja kerätä veroja.

Mestarien palveluksessa oli kisällejä ja oppipoikia, jotka olivat työntekijän asemassa. Kisälleillä oli periaatteessa mahdollisuus nousta mestareiksi, kun he olivat oppineet ammattinsa riittävän hyvin. Jos kilta katsoi heidän läpäisseen ammattitaitoa edellyttävät kokeet ja olevan maineeltaan tarpeeksi nuhteettomia, kisälli saattoi päästä killan jäseneksi ja saada luvan pitää omia kisällejä ja oppipoikia. Luonnollisesti mestarien ja näiden alaisten määrää säädeltiin tiukasti, jotta markkinoille ei olisi tullut ylitarjontaa. Siksi taitavakaan kisälli ei välttämättä koskaan päässyt mestariksi. Mestariksi pääseminen saattoi edellyttää myös korkeaa jäsenmaksua, ja hyvillä sukulaisuussuhteilla saattoi olla myös merkitystä.

Ammattikuntajärjestelmä piti useita satoja vuosia pintansa, mutta talouden liberalisoiminen ja teollisuuden läpimurto alkoivat heikentää sitä. Esimerkiksi Ranskassa ammattikunnat lakkautettiin vallankumouksen seurauksena vuonna 1791. Suomessa käsityöläiskillat pitivät pintansa pitkälle 1800-luvun puolelle, kunnes vuoden 1869 elinkeinolaki lopetti ne ja vuoden 1879 lain takaama elinkeinovapaus avasi ammattialat vapaalle kilpailulle.

Ammattikuntalaitoksesta löytyy tietoa suomenkielisen Wikipedian artikkeleista osoitteista http://fi.wikipedia.org/wiki/Ammattikuntalaitos ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiltalaitos. Englanninkielisen Wikipedian artikkeli osoitteessa http://en.wikipedia.org/wiki/Guild tarjoaa paljon laajemman ja yksityiskohtaisemman katsauksen. Kiltojen historiasta ja organisaatiosta löytyy luultavasti tietoa myös useimmista tietosanakirjoista. Tätä selostusta varten on käytetty ”Suuren tietokirjan” (osa 1; WSOY, 1959) artikkelia ”Entisajan ammattiyhdistykset”.