Haluaisin tietää nimen Ella- Maria Lilja Hannele nimen merkityksen ja alkuperän

Elina, Elna, Ellen, ELLA 10.2. Kustaa Vilkuna tarkisti nimipäiväkalenterin v 1950 almanakkaa varten. Silloin lisättiin nimet Elna ja Ella, jotka olivat siihen aikaan kuitenkin jo vanhoja nimiä.
Ella tunnetaan monien eri nimien lyhennettynä muotona. Tällaisia ovat Elina tai Eleonoora, jonka Englannissa tulkitaan tarkoittavan kaunista keijukaista. Eleonooran alkuperä on arabian sanassa Ellinor = Jumala on valoni. Ella voi olla muunnos myös Helenasta (kreikan ’loistava, säteilevä’) tai Elisabetista (hepr. ’Jumala antaa avun’, ’Jumala on valani’). Alkuperä voi olla myös germaaninen Alia tai Alja (suom. ’kaikki’).

MARIA, Maija, Mari 2.7. Maria, Jeesuksen äidin nimi, on Suomen yleisin naisennimi, koko maailmassa toiseksi yleisin (tilastoa on noin sadalta vuodelta). Keskiajalla Ruotsi-Suomessa nimeä pidettiin niin pyhänä, ettei sitä voinut antaa lapselle nimeksi lainkaan. Alkuaan heprean Miriam ja kreikan Mariam. Merkityksestä on olemassa useita tulkintoja, kuten: toivottu lapsi, jalo, surullinen, vastahakoinen, katkera, ylistetty herratar, näkijätär.

LILJA 20.5. Kukan nimi, otettiin almanakkaan v. 1929, vaikka olikin käytössä jo ennen sitä. Lilly ja Lily ovat englanninkielisiä ja Lillian ruotsalainen lyhentymä Elisabetista ja Karolinasta (latinan ’Carolukselle kuuluva’, Kaarlen sisarnimi), joista Lilja on suomalainen muunnos. Suomessa Lilja on kuitenkin mielletty nimenomaan luontoaiheiseksi nimeksi.

Hanna, Hanne, HANNELE 21.7., Almanakkaan Hannele tuli vasta 1973. Johannan muunnos, tulee hepreasta. ’armo’, ’Jumalan armo’, ’onnellinen’, ’Jumala on armollisesti antanut minulle lapsen’; Johanneksen sisarnimi.

Lähteet: Eeva Riihonen: Mikä lapselle nimeksi? (Tammi 1992); Eero Kiviniemi: Iita Linta Maria : etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen (SKS, 1993); Eero Kiviniemi: Suomalaisen etunimet (SKS, 2006); Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja (Werner Söderström, 1999).