tapakulttuuri

39 osumaa haulle. Näytetään tulokset 1–20.
Kysymys Luettu Arvostelu Vastattu Avaa Vastaus
Miksi rannekelloa pidetään tavallisesti vasemmassa ranteessa? 88 28.7.2021 Se, että vasemmasta on tullut "oikea" käsi pitää rannekelloa, juontaa juurensa ihmisten oikeakätiseen enemmistöön (85-90%). Perinteiset mekaaniset rannekellot suunniteltiin oikeakätiselle käyttäjälle: vetonuppi oli kello kolmen kohdalla, ja kun kelloa piti vasemmassa kädessä, se oli helppo vetää ja asettaa oikeaan aikaan oikealla kädellä poistamatta kelloa ranteesta. Oikeassa kädessä olevan "oikeakätisen" kellon vetonupin käsittely vasemmalla kädellä on paljon hankalampaa. Jotkut luksuskellojen valmistajat ovat sittemmin tuoneet markkinoille myös vasenkätisiä malleja. Moni vasenkätinen rannekellon käyttäjä pitää kuitenkin kelloaan kaikesta huolimatta oikeassa kädessä, koska ei-hallitseva käsi saattaa tuntua luontevammalta paikalta...
Miksi juhlimiseen koodiin kuuluu kännissä hajoittaa lasitavaraa ja miksi siihen koodistoon kuulu myös se ettei niitä missä nimessä niitä siivota itse? 68 11.6.2021 Ehkä kysymyksessä kuvatun kaltaisessa toiminnassa on nähtävissä alkoholitutkimuksen mainitsemaa karnevalistista käyttäytymistä, jolla pyritään yhtäältä uhmaamaan alkoholinkäyttöön liittyvää kontrollia ja kulttuurisia käyttäytymiskoodeja yleisemminkin, toisaalta koettelemaan kollektiivisia käsityksiämme siitä, mitä humalassa saa tehdä. Ari Turunen nostaa kirjassaan Humalan henki esille hyvin rikkaiden kreikkalaisten oudon humalarituaalin ravintoloissa: "[heidän] on sallittua vetää kunnon kännit ja tarkan rituaalin mukaisesti rikkoa lautasia, huonekaluja ja kaataa juomaa lattialle". Toisaalta Turunen muistuttaa, että humalatörttöilyjä voidaan aina perustella humalalla: "Humala onkin yksi maailman vanhimpia tekosyitä huonolle käytökselle."...
Miksi Suomessa otetaan kengät pois jalasta sisälle tullessa? 160 29.3.2021 Kenkien ottaminen pois sisällä on Suomessakin kulttuurihistoriallisessa mielessä melko tuore tapa. Pari sataa vuotta sitten savutupien aikaan ei kenkiä otettu jalasta sisälläkään, jos sellaiset sattui omistamaan. Vielä 1900-luvun alkupuolellakin käytettiin yleisesti kenkiä sisällä ja tuolloin oli käytössä erilliset sisäkengät, jotka vaihdettiin eteisessä. Vasta, kun rakennukset Suomessa ryhdyttiin rakentamaan tiiviiksi ja sisälämpötila saatiin nostettua korkeammaksi talvella, pystyttiin siirtymään kengättömään kulttuuriin. Tämä tapahtui pääosin sotien jälkeen. Tämä varmastikin juontuu siitä, että 1950-luvulla ja 1960-luvulla Suomessa on korostettu siisteyttä ja puhtautta. Ja Suomen hyvin vaihteleva ilmasto on tuonut haasteensa kotien...
Varsin usein ja melkein aina kiitokseen vastataan kiitoksella. Kuten: kiitos haastattelusta johon haastateltava vastaa kiitos. Onko tämä tapaetiketin mukaista… 272 1.12.2020 On ihan sopivaa vastata kiitokseen kiitoksella. Tällöin kiitoksensaaja kiittää kiitoksenantajaa kauniista eleestä eli kiitoksesta. https://www.lily.fi/blogit/halo/ota-vastaan-kiitos/
Osaisitteko vinkata tietokirjaa/-kirjoja Tanskasta? Minua kiinnostaisi yhteiskunta, historia pähkinänkuoressa, tapakulttuuri, jne.; ylipäänsä "tanskalainen… 49 27.10.2020 Tässä vinkki muutamaan kirjaan. Ne ovat lainattavissa Helmet-kirjastoista: https://www.helmet.fi/fi-FI  - Hygge : hyvän elämän kirja / Meik Wiking - Culture shock! Denmark : a survival guide to customs and etiquette / Morten Strange  - The key to happiness : how to find purpose by unlocking the secrets of the world's happiest people / Meik Wiking - Luon katseen luoteeseen / Hannu Niklander (esseitä Tanskasta ja  muista Pohjoismaista)
Miksi sanotaan, että "hyvät naiset ja herrat"? Miksei "hyvät naiset ja miehet"? 386 4.6.2019 Sanonta on käännös englannin kielen ilmaisusta "Ladies and gentlemen". Sanalle "lady" ei ole suomessa suoraa vastinetta, joka ilmaisisi saman asian kuin "gentleman", herrasmies. Sanaa "herrasrouva" ei meillä ole. Jos tervehdys haluttaisiin esittää mahdollisimman neutraalisti, käytettäisiin ehkä sanoja "hyvät naiset ja miehet". Nykyään tunnustetaan, etteivät kaikki ole naisia tai miehiä, joten ainoa täysin korrekti ja neutraali ilmaisu olisi "hyvät ihmiset", jota harvemmin kuitenkaan käytetään rituaalisissa tervehdyksissä käytetään. Sen sijaan kiertoilmaisuja "hyvät läsnäolijat" tai "arvoisat vieraat" käytetään yleisesti. Heikki Poroila
Koska berrliininmunkki keksittiin 220 26.8.2018 Ainakaan leivonnaismunkkeja käsittelevä Wikipedian artikkeli ei anna mitään vuosilukuja, mikä onkin tavallista ruokalajien kohdalla. Tällaisia arkisia "keksintöjä" harvemmin kukaan on merkinnyt muistiin, eikä ole helppoa ylipäätään selvittää, kuka, milloin ja missä on jonkin nopeasti yleistyneen ruokaidean keksinyt ensimmäisenä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla nimellä berliininmunkki (vaaleanpunainen pomada päällään) hyvin tunnettu munkki on Turun suunnalla usein kuorrutettu valkoisella pomadalla ja tunnetaan siellä nimellä piispanmunkki. Todennäköisesti tällaiset herkut liittyvät ruotsalaisen tai venäläisen yläluokan tapakulttuuriin ja saattavat olla 1800-luvulta asti. Tavallisen kansan suuhun tällaiset makeat herkut ovat ehkä päässeet...
Miksi useimmilla ihmisillä on ainakin täällä Suomessa 2 tai jopa 3 etunimeä sukunimen lisäksi, kun yleensä kuitenkin käytetään vain sitä ensimmäistä nimeä tai… 1990 6.7.2017 Kahden tai kolmen etunimen antaminen on tapa, jolle ei oikeastaan ole mitään varsinaista syytä. "Nykyisin lapsille annetaan vähintään kaksi etunimeä. Tämä on meistä aivan luonnollista, sillä vanha yksinimisyys on käynyt yllättävän harvinaiseksi. Moninimisyys on kuitenkin aiemman käytännön näkökulmasta kummallista. Ihmisille on nimittäin kaikissa kulttuureissa aiemmin annettu seremoniallisesti vain yksi nimi. -- Perinteiseen yksinimisyyteen tottuneista on varmaan aluksi tuntunutkin aika oudolta, että yksi ihminen saa kaksi nimeä", nimistöntutkija Eero Kiviniemi kiteyttää tämän asian kirjassaan Suomalaisten etunimet (SKS, 2006). Kiviniemi jäljittää usean etunimen antamisen ylempiin yhteiskuntaluokkiin ja barokin tyyli-ihanteisiin. Uusi...
Mistä on tullut tapa kunnioittaa esim. kuolleen ihmisen poismenoa pitämällä esimerkiksi työtoverien kesken niin sanottu hiljainen hetki, entä miten määritetään… 4162 31.3.2015 Hiljainen hetki on yhteisesti sovittu tuokio, jonka aikana pysähdytään kunnioittamaan sodan tai yleisesti koskettaneen tragedian uhreja. Hiljaista hetkeä voidaan viettää maanlaajuisesti, mutta se voi myös olla tietyn yhteisön sisällä sovittu muistotapa (esim. työpaikalla työtoverin kuoleman jälkeen). Hiljaisen hetken pituudelle ei ole olemassa virallista määritelmää, vaan se sovitaan samalla, kun hetken vietosta päätetään. Usein hetken pituus on minuutti, mutta se voi olla pidempikin. Kun muistohetki vietetään hiljaisuudessa, se ylittää esimerkiksi uskonnolliset ja kielelliset rajat. Hiljaisten hetkien alkuperästä puhuttaessa viitataan usein ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivään. Kuningas Yrjö V pyysi kansalaisia viettämään...
Olen ensi kesällä lähdössä yksin vaellukselle pohjois-Englantiin. Vaatetuksenani on puolustusvoimien m/91 maastopuku (ei arvomerkkejä), maavoimien baretti… 936 13.4.2013 Tapiolan kirjaston kollega Mikko Airaksinen selvitti asiaa Puolustusvoimista. Puolustusvoimista vastattiin näin: - ei missään tapauksessa kiellettyä - ei kuitenkaan suositeltavaa, varsinkaan arvomerkkien kanssa (paitsi esimerkiksi osallistuessa sotilaallisiin hautajaisiin) - pelkkä maastopuvun käyttö ilman arvomerkkejä saattaa herättää huomiota. Suomen suurlähetystöstä Lontoosta vastattiin, että Britannia noudattaa kansainvälisiä säädöksiä, joista keskeinen on niin sanottu Geneven sopimus. Sopimuksessa on otettu kantaa sotilaan määrittelyyn seuraavasti: " Members of other militias and members of other volunteer corps, including those of organized resistance movements, belonging to a Party to the conflict and operating in or outside their...
Haluaisin tietää seuraavia asioita Liechtensteinin tapakulttuurista: Kohteliaisuus Tervehtiminen Ajankäyttö, aikakäsitys Small talk Liikelahjat Kukat Tabut,… 754 1.3.2013 Monestakin maasta on kirjoitettu tapakulttuuria käsitteleviä oppaita, mutta Liechtensteinista ei sellaista löydy. Siksi täytyykin turvautua nettisivustoihin. Joillakin matkailusivustoilla luonnehditaan, että Liechtensteinin tapakulttuuri on hyvin sveitsiläinen/keskieurooppalainen, mutta erityislaatuista maalle on suhteellisen vahva, samalla kuitenkin realistinen kansallistunne: http://www.pallontallaajat.net/maat/liechtenstein Suomenkielisiä nettisivustoja Liechtensteinin tapakulttuurista ei juuri löydy, mutta englanninkielisiä löytyy jotakin (Googleen hakusanat 'Liechtenstein' ja 'etiquette'): http://www.safaritheglobe.com/food_liechtenstein.aspx http://www.foreigntranslations.com/languages/german-translation/german-… Koska...
Olen lukenut Kalle Päätalon kirjoittamia kirjoja, joissa hän kertoo lapsuudestaan. Hänen mukaansa ainakin hänen kotiseudullaan ja hänen lapsuudessaan 1920… 1132 7.1.2013 Korttipelien "synnillisyys" juontaa juurensa jo 1600-luvulle, jolloin kirkko kiinnitti suurta huomiota yleisen järjestyksen luomiseen ja kristillisen elämän parantamiseen. Vuoden 1686 kirkkolaki antoi tarkkoja ohjeita sapatin pyhittämisestä. Jokaisen oli osallistuttava säännöllisesti jumalanpalveluksiin, ja kaikkinainen työnteko oli pyhäpäivisin kielletty. Vapaa-aikaan eli lähinnä sunnuntai- ja juhlapäiviin sijoittuvana ajanvietteenä kortinpeluu näyttäytyi kirkon silmissä piittaamattomuutena kirkollista järjestystä kohtaan, kun sapatin pyhittämisen asemesta pelattiin korttia. Tämän vuoksi pelaaminen sunnuntai- ja juhlapäivinä kiellettiin sakkorangaistuksen uhalla, ja kansalaisten ohjaamiseksi pois tämän paheellisen ajanvietteen parista...
Jos vaimo kuoli lapsivuoteeseen ja lapsi syntyi kuolleena, haudattiinko heidat ei-siunattuun maahan 1800-luvulla? Jos kuoli talvella, voitiinko haudata maahan… 1848 5.11.2012 "Kirkottamattomana" kuollut lapsensynnyttäjä, kuten kastamaton lapsikin voitiin haudata kirkkomaalle muista erilleen, "pohjoisen puolen paikoille" (pohjoinen oli kristityille pimeyden ja paholaisen ilmansuunta). Ajatus naisesta saastaisena lapsen syntymän jälkeen ja synnytyskulttuuriin kuulunut synnyttäjän puhdistautuminen kirkottamalla alkoi vähitellen hiipua 1800-luvun loppua lähestyttäessä. Murrosvaihe oli vuosisadan vaihteen kahden puolen. Helsinkiläisissä sivistyneistöpiireissä käytäntö oli tuntematon jo 1880-luvulla. Pisimpään tapa eli puhtaalla maaseudulla. 1920-luvulla kirkotus alettiin yleisesti yhdistää kastetilaisuuteen, kun se aikaisemmin oli ollut selkeästi erillinen toimitus. Talvisaikaan kuolleita varten oli vainajien...
Tarvitsisin tietoa morsiuskimppujen historiasta. Löytyykö sitä teiltä? 1421 22.3.2012 Näistä kirjoista saattaa löytyä tietoa kyseisestä aiheesta: TEKIJÄ Heikinmäki, Maija-Liisa TEOS Suomalaiset häätavat : talonpoikaiset avioliiton solmintaperinteet Kirjassa on tietoa mm. hääparin pukeutumisesta ja koristautumisesta. Sivulta 267 löytyy esim. tällainen tieto: "Kädessä kannettava morsiusvihko on ensi kertoja nähty tämän vuosisadan alussa, mutta yleiseksi se pääsi vasta 1930-luvulla. Vielä tuolloin monet morsiamet taittoivat kimppunsa kotipihan kukkasista." TEKIJÄ Fogg, Marnie TEOS Vintage weddings : one hundred years of bridal fashion and style TEKIJÄ Kaunisto, Tiina-Emilia TEOS Siksi tahdot : hääkirja / Tiina-Emilia Kaunisto & Erika Voutilainen TEOS Häät = Bröllop / [toimittaja = redaktör: Irma Savolainen] ; [valokuvat...
Mitä merkitsee japanilaisessa kulttuurissa ajan käsitys, tuttavallisuus, ikä ja tupakointi? 1659 10.3.2012 Japanilaisen kulttuurin aikakäsitystä voi ehkä parhaiten kuvata sanalla "täsmällinen": sovituista ajoista on erittäin tärkeää pitää kiinni, oli sitten kyse tapaamisista tai tavarantoimituksista. Japanissa ollaan pidättyväisempiä kuin länsimaissa. Liiallista tuttavallisuutta on hyvä välttää. Etunimiä ei tule käyttää, ennen kuin saa luvan. Japanilainen voi tuntea itsensä nolatuksi, jos häntä pyytää kutsumaan toista etunimeltä heti ensitapaamisella. Japanissa iäkkäitä ihmisiä pidetään suuressa arvossa ja heitä tulee kohdella sen mukaisesti. Tupakointi on Japanissa hyvin yleistä. Siellä on huomattavasti enemmän tupakoitsijoita kuin Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Tästä huolimatta Japanissakin on erilaisin säännöksin rajoitettu tupakointia...
Kun vaaditaan, että "maassa maan tavalla", niin mikä voisi olla se "maan tapa" - nimenomaan Suomessa? Jos voisitte muutaman asian listata, niin tietäisin,… 926 11.11.2011 Kysymys on niin laaja, että vain muutamien seikkojen poimiminen olisi kovin umpimähkäistä. Siksi suosittelen sinua tutustumaan joihinkin suomalaisia käytös- ja käyttäytymistapoja käsitteleviin teoksiin, jotka on kirjoitettu erityisesti ulkomaalaisia varten tai ulkomaalaisen näkökulmasta. Näiden kautta saat parhaiten selville, mitkä tavat vaikuttavat erityisen suomalaisilta tai poikkeavat muualla noudatetuista tavoista. Hyvin perusteellinen tämäntyyppinen opas on Deborah Swallow'n kirjoittama Culture shock! Finland : a survival guide to customs and etiquette: http://www.helmet.fi/search~S9*fin?/Xculture+shock+finland&searchscope=… Suomalaisten tapojen vertailua muiden maiden vastaaviin on varmaan myös useissa näistä teoksista, jotka...
Olen lähdössä elämäni ensimmäisen kerran Egyptiin 7.11. muslimihäihin, jotka pidetään Kairossa. Mietin mitä kannattaisi lukea ennen reissua/reissussa… 1312 26.10.2011 Pääkaupunkiseudun yhteisluettelotietokannasta Helmetistä löytyy teos Susan L. Wilsonin teos Culture shock! Egypt : a survival guide to customs and etiquette (Tarrytown, NY : Marshall Cavendish, 2011. Kirjaa on tällä hetkellä hyllyssä ainakin Kirjasto10:ssä ja Itäkeskuksen kirjastossa: http://www.helmet.fi/record=b2003782~S9*fin Berlitzin Egypti-oppaasta löytyy päivitetty suomenkielinen versio vuodelta 2010 http://www.helmet.fi/record=b1948402~S9*fin ja uusin Kairo-opas on Eyewitness travel top 10 travel guides -sarjan vuoden 2011 painos http://www.helmet.fi/record=b2015252~S9*fin Voit tehdä varaukset kirjoihin suoraan yllä olevien linkkien kautta, mikäli sinulle on voimassa oleva kirjastokortti ja pin-koodi. Kirjastojen yhteystiedot: http...
Onko olemassa kirjoja liikelahjoista ja liikelahjakulttuurista, jotka olisi tehty vähintään 2000-luvulla? 826 11.9.2010 Katariina Krabben teos Suhdetoiminnan käsikirja (Perhemediat, 2004) käsittelee yritysten suhdetoimintaa, tapakulttuuria ja myös liikelahjoja.
Mistä löytäisin tietoa kustavilaisesta ajasta, hiuksista, meikeistä, pukeutumisesta, hygieniasta, jne? 1696 14.5.2010 Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun arkistossa on vastaus samaa aihetta koskevaan kysymykseen: http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=a8e897e5-00f… Pukeutumista kustavilaisella ajalla käsittelevät seuraavat teokset: Kopisto, Sirkka: Puku Suomessa 1750-1900 = Costume in Finland 1750-1900, 1996 Kuitunen, Arja-Liisa: Länsimaisen muodin historia : antiikista nykyaikaan, 1998 Pylkkänen, Riitta: Kaksi pukuhistoriallista tutkielmaa, 1984 Pylkkänen, Riitta: Säätyläisnaisten pukeutuminen Suomessa 1700-luvulla = Dress of gentlewomen in Finland in the 18th century, 1982 Koskimies, Lilli: Pukeutumisen historia : kietaisuasuista empiretyyliin, 1984. Tietoa kampauksista ja ehostuksesta kustavilaisella ajalla on seuraavissa teoksissa...
Onko romaania, joka kertoo 1700-luvun herrasväen elämästä? 1536 7.1.2010 Kotimaisesta 1700-luvun elämästä kertovia romaaneja ovat mm. Pirjo Tuomisen Kuningasväylä (Tammi 1997) sekä Leila Tuuren Kauppamiesten sukua (Karisto 2001) ja Kauppamiehen tytär (Karisto 2003). Maailmalta vastaavia teoksia voisivat olla esim. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo (WSOY, 17. painos 2007) ja Per Olov Enquistin Henkilääkäri (Gummerus, 3. painos 2003). Tietokirjallisuuden puolelta löytyy myös sopivia teoksia aikakauden tapakulttuuriin ja herrasväen elämään tutustumiseen. Näitä ovat esim. Kirsi Vainio-Kohosen Sophie Creutzin aika: aateliselämää 1700-luvun Suomessa (SKS 2008) ja Riitta Koskisen Säätyläiskoti Suomessa: sisustuksia, historiaa ja tapakulttuuria 1700-luvulta.