Olen yrittänyt googlata tarkempia tietoja vuonna 1870 annetusta huomenlahjasta, huonolla menestyksellä. Mitä hämäläinen muonatorppari yleensä antoi…

Huomenlahja palautuu germaaniseen oikeuteen, ja sen peritarkoituksena oli luultavasti joko korvata vaimon pesään tuomia myötäjäisiä tai  – ehkä vielä uskottavammin –  taata vaimolle turva sen mahdollisuuden varalta, että hän jäisi lapsettomana leskeksi. Keskiaikaisen maanlain määräysten mukaan miehen oli säätyyn katsottama annettava lahja vaimolleen, minkä voi katsoa jonkinlaiseksi yhteiskunnan vaalimaksi sosiaaliturvan luonteiseksi toimeksi. Huomenlahjan arvo on ollut sidoksissa aviomiehen säätyyn ja varallisuuteen, samoin aikakauteen ja lainsäädäntöön. Kansan keskuudessa lahjat olivat pääasiallisesti eläimiä, vaatetta tai rahaa. Vuoden 1734 laissa rajoitettiin huomenlahjan rahallista arvoa ja kiinteän omaisuuden lahjoittaminen kiellettiin kokonaan. Laillisesti instituutio lakkautettiin vuonna 1878.

Vaikka huomenlahjan antaminen sinnitteli maanlaissa vuoden 1878 keisarilliseen asetukseen saakka, se oli 1700- ja 1800-luvuilla sekä sisällöltään että merkitykseltään varsin erilainen instituutio kuin keskiajalla ja uuden ajan alussa. Vielä 1600-luvulla huomenlahja oli tärkeä statussymboli ja sosiaalisen aseman osoittaja, mutta vähitellen sen anti kuitenkin kasvoi sellaisiin mittoihin, että sen määrään oli lainsäädännöllisesti puututtava, ja lahjalle asetettiin yläraja. Laissa kuitenkin tehtiin myönnytys lahjan statussymbolin luonteelle ja porrastettiin maksimin suuruus antajan säätyaseman mukaan siten, että ritareilla oli lupa antaa eniten, korkeintaan 40 markan arvosta, ja irtolaismiehellä vähiten, korkeintaan 1 markan arvosta. Talonpojille yläraja oli 3 markkaa.

Oivallisen tiivistelmän huomenlahjan olemuksesta ja sen muutoksesta tarjoaa Ilmar Talve kirjoituksessaan Morsiamesta nuorikoksi: "Suomalaisissa häätavoissa huomenlahja tunnetaan vain maan länsiosissa, kun taas keski- ja itäosissa siitä on heijastumana vain joitakin maljojen juontiin liittyviä nimityksiä kuten huomenlahja, -tuoppi, -kuppi, joiden kaakkoissuomalainen vastine oli kerranjuonti. Huomenlahjan esiintymisestä länsisuomalaisissa talonpoikaishäissä keskiajalla sekä 1500- ja 1600-luvuilla on tietoja Varsinais-Suomesta, Ala-Satakunnasta ja Etelä-Hämeestä. Nämä esimerkit osoittavat, ettei huomenlahja ollut vakiintunut maan länsiosissakaan ja nimitys saattoi tarkoittaa erilaisia muita nuorelleparille annettuja lahjoja; tähän taustaan liittyvät äsken mainitut nimitykset Keski- ja Itä-Suomesta. 1700- ja 1800-luvulla huomenlahja merkitsi oikeudellisesti leskivaimolle miehensä kuoleman jälkeen perinnöstä erotettua osaa (kolmen markan huomenlahja), joka lakkautettiin asetuksella v. 1878."

Lähteet ja kirjallisuutta: 
Maija-Liisa Heikinmäki, Suomalaiset häätavat 
Häät = Bröllop 
Naimiskaari. – Ruotsin valtakunnan laki, hyväksytty ja vahvistettu Valtiopäivillä vuonna 1734
Ilmar Talve, Morsiamesta nuorikoksi : häiden rakenne itämerensuomalaisilla. – Sananjalka 29
Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri 
Heikki Ylikangas, Huomenlahja Ruotsin keskiaikaisten lakien valossa. – Historiallinen aikakauskirja 1967