Hei, äitini, nyt 86-vuotias, muistaa lapsuudestaan runonpätkän, mutta kenen kirjoittama se on ja mistä teoksesta se löytyisi?
Osa runosta kuuluu suunnilleen näin: Elin kuninkaan linnassa kukkana ja nautin parhainta onnea. Mut kerran kivellä heitin ma vanhaa, rumaa vaimoparkaa. Siksi minut rumaksi noiduttiin, sadaksi vuodeksi lumottiin. Opin läksyni kovan kyllä, vaik usein mielellä särjetyllä. Mua pakoon juoksivat lapsoset maan, rumuutta, muotoani peläten vaan. He eivät tiennehet tunteitani, eivät herkkää sydäntä povessani, mi sykki lempeä lapsille, sillä hekin katsoivat kuoreen. Oi te lapsiraukat mut pelastitte, kun noita-akkaakin rakastitte....
Vastaus
Kyseessä on runo Rafael Hertzbergin satunäytelmästä Noita-akka.
Satunäytelmän voi lukea teoksesta Lukutoveri. II : lisälukemisto kansakoulun III ja IV luokalle (Inkeri Laurinen, Antero Valtasaari ja Pirkko Varjo, 1954, s. 77 - 83).
Teosta on Helmet-kirjastojen Pasilan kirjavarastossa, joten voit tilata sen sieltä omaan lähikirjastoosi.
https://finna.fi/Record/helmet.1055290
Voi lukea runon myös Kansalliskirjaston digitoimasta Joulutervehdys-lehdestä vuodelta 1987. Runo löytyy tästä linkistä:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1354819?term=Kunink…
Kommentoi vastausta