Mistä sana Jumala on peräisin?
Vastaus
Teoksessa Suomen sanojen alkuperä 1 todetaan, että sanaa jumala on erheellisesti arveltu vanhaksi arjalaiseksi lainaksi. Samassa teoksessa kerrotaan myös, että vanhin kirjallinen tieto tästä itämerensuomalaisesta sanasta on muinaisnorjalaisessa matkakuvauksessa vuodelta 1026. Siinä mainitaan, että bjarmien eli karjalaisten maassa oli pyhässä lehdossa Jómalin kuvapatsas. Jumala-sanan rinnakkaismuotoina suomessa esiintyvät joma ja jomala.
Teoksessa Iso Raamatun tietosanakirja 2 todetaan, että suomen kielen Jumala-sanan alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Alkuperästä on useampia selityksiä. Yhden mukaan Jumala-sana on johdannainen sanasta, joka merkitsi ’valoisa, kirkas’. Toisen mukaan kantasanalla juma on ollut merkitys taivas ja kolmannen mukaan taustalla olisi eestin sana jume.
Lähteet: Suomen sanojen alkuperä 1: A-K, Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ; Iso Raamatun tietosanakirja. Osa 2: H-J, Vantaa, Raamatun tietokirja, 1989.
Kommentit
Jumala-sanan etymologinen tausta on muinaisessa hindien Dyuman-jumalassa. Eli kyseessä on laina sanskritista. Suomensukuiset kansat asuttivat pari tuhatta vuotta sitten laajoja alueita nykyistä Venäjää ja kansat olivat kosketuksissa indoeurooppalaisiin kansoihin Aasiassa.
Sanan etymologisen taustan tekee mielenkiintoiseksi se seikka, että indoeurooppalaiset toivat sen aikanaan myös Eurooppaan ja se tunnetaan kreikassa dievs latinassa dio ja ranskassa dieu. Indoeurooppalaisilla balteilla sana oli dievas, josta itämerensuomalaiset kansat lainasivat sanan taivas.
Jumalalla ja taivaalla on siis sama tausta.
Vastaus vaikuttaa enemmän mielikuvitusrikkaalta arvelulta. Perusteett puuttuvat. Tiedoksi selitystä on vaikea kutsua.
Eestin jume? Virossa puhutaan viroa eikä eestiä.
Noin vanhan ja merkittävän sanan alkuperästä eivät eri aikojen tutkijat ole päässeet yksimielisyyteen, yhteen selitykseen. Esimerkit johdantoineen ovat kiinnostavia.
https://sanat.csc.fi/wiki/EVE:jumala
https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/?p=article&etym_id=E…
https://kotus.fi/sana/jumala/
Voi taivas, sanotaan vieläkin - dievas, balttien jumalaa siinä muistellaan, eikä taivasta.
Voisit poimia tiedolle lähteenkin
https://kotus.fi/sana/jumala/
https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/?p=article&etym_id=E…
Uusin tutkimustieto selventää sitä, milloin arjalaista sanastoa lainattiin. Artikkelissa https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kulttuuri/vaestomullistus-pakotti-ur… kerrotaan tuloksista valitettavan lyhyesti, mutta siinä on llinkki varsinaiseen tutkimusartikkeliin, joka on kirjoitettu englanniksi.
Etymologisen sanakirjan kohta "matkakuvauksessa v:lta 1026: bjarmien (= karjalaisten) maassa" on kummallinen. Siinä viitataan Ottar Haalogalantilaisen kertomukseen tutkimusretkestään, jonka englantilaiset tallettivat kirjalliseen muotoon, tosin vasta myöhemmin. Ottar oli viikinki, joka lähti seuraamaan (nykyisen Norjan) rannikkoa pohjoiseen, ja päätyi Vienanmeren rannalle, jolla hän tapasi bjarmialaisia. Ottar kertoi näiden puhuvan kieltä, joka oli niin lähellä saamea, että hän pystyi hieman keskustelemaankin (Ottarin koti oli Norjan rannikolla saamelaisten naapurina, ja hänellä oli itselläänkin poroja).
Myöhemmin kun islantilaiset kirjoittivat perimätietoa saagoiksi, bjarmialaiset mainitaan parissakymmenessä eri saagassa. Yksi saagoista kertoo miten karjalaiset valtasivat bjarmian ja ajoivat bjarmialaiset pois.
Bjarmian alueella ei siis asunut karjalaisia vielä silloin, kun Ottar siellä vieraili.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bjarmia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ottar_Haalogalantilainen
Kommentoi vastausta