Mistä tulee sana alakuloinen? Eli liittyykö jotenkin sanaan kulo?
Vastaus
SKS:n ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen etymologinen sanakirja Suomen sanojen alkuperä on sitä mieltä, että 'alakuloisen' jälkiosan alkuperä on epäselvä. Kirjassaan Aasinsilta ajan hermolla : 500 sanontaa ja niiden alkuperä kirjailija Jukka Parkkinen puolestaan yhdistää sen 'kulo'-sanaan: "Kulo on menneen vuoden kuiva heinä. Se riiputtaa yleensä jo valmiiksi päätään, mutta alamaissa oleva kulo on entistä surullisempi."
'Alakuloinen' saattaa siis hyvinkin liittyä sanaan 'kulo', mutta ehdottoman varmaa se ei ole.
Kommentit
Legendaarinen lukion äidinkielenopettajani Kerttu sanoi, että alakuloinen on alun perin kulon alainen. Eli mieli on todella maassa.
https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/?p=article&etym_id=E… ei kerro sitä mitään.
Näin meillekin kerrottiin jo keskikoulun äidinkielentunnilla, melkein vuosisata sitten.
Tai oppikouluhan se silloin vielä oli.
Keskikoulu oli oppikoulun osa, yleensä viisi ensimmäistä luokkaa.
Taisi olla alakoulu, yläkoulu (myöh.kansakoulua molemmat), oppikoulu (myöh.keskikoulu, myöh. peruskoulua edellisten kanssa), gymnasium (myöh. lukio). On niin pitkä aika ettei oikein muista enää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kymnaasi sentään osui oikein.
Mutta kymnaasi-nimestä luovuttiin jo 1872, kun perustettiin lyseot, alkuun 7-vuotisina (kansakoulua käytiin enemmän kuin 4 luokkaa). Lyseoita alettiin myöhemmin nimittää oppikouluiksi (ja oppikoulu jossa oli sekä tyttöjä että poikia oli yhteiskoulu).
1910-luvulla syntyneille sukulaisilleni oli tarjolla nelivuotinen kansakoulu, ei enempää eikä kaikkialla sitäkään.
Kansakoulu rakennettiin koko väestön kattavaksi vasta sotien jälkeen.
Toinen mummoni on 1920-luvulla päässyt käymään vain ns. kiertokoulua, joka tarkoitti että opettaja kiersi paikkakunnalta toiselle ja opetti kussakin paikassa vain lyhyen ajan. Toinen mummo tasasi puntit käymällä Sortavalan seminaarin, ja työskenteli opettajana eläkkeelle asti.
Ainiin, kiertokoulun unohdinkin. Tosin, en itse ehtinyt käymään, kuten vanhempani, vaan menin suoraan alakouluun ja yläkouluun, sitten oppikouluun (eli myöh. keskikoulu) ja sieltä gymnasiumiin (eli myöh. lukio). .
Ei, oppikoulu ei ole muuttunut keskikouluksi, vaan keskikoulu on alusta asti ollut osa oppikoulua, samoin lukio. Niitä ei ehkä ole ihan alussa nimitetty niin, mutta siitä asti kun keskikoulusta on puhuttu, se on ollut oppikoulun osa, samoin lukio.
"Gymnasium" eli suomeksi kymnaasi ei ole virallisesti ollut olemassa enää 1900-luvulla. Puhekielessä siitä on saatettu puhua lukion sijaan aika pitkään. Ihan alussa valtion oppikoulut olivat lyseoita, yksityiset oppikouluja. Myöhemmin nimityksiä on käytetty sikin sokin, mutta virallisessa koulujärjestyksessä lyseotkin olivat lopulta oppikouluja.
Esimerkki vielä elossa olevan sukupolven koulukokemuksesta käytettyine termeineen. Mummon sisko meni kansakoulun ensimmäiselle luokalle syksyllä 1958, samana vuonna kun täytti seitsemän vuotta. Neljän kansakouluvuoden jälkeen hän osallistui "oppikoulun pääsykokeeseen" lähialueen yhteislyseossa (= valtion oppikoulu, jossa oli sekä poika- että tyttöoppilaita ja joka sisälsi viisivuotisen keskikoulun ja kolmivuotisen lukion). Hänen serkkunsa kävi viidennenkin kansakoululuokan ja meni sen jälkeen kotiaan lähempänä sijaitsevan yksityisen yhteiskoulun pääsykokeeseen.
Viiden vuoden kuluttua mummon sisko sai todistuksen: "XXXn yhteislyseo. Päästötodistus keskikouluasteelta. V luokan oppilas N.N. on saanut edistymisestään - - seuraavat arvosanat:" Viidennen luokan suorittaneiden piti ilmoittaa jo lukukauden aikana, halusivatko jatkaa saman oppikoulun lukioluokilla, mutta tämä valinta ei käy ilmi päästötodistuksesta. Keskikoululuokat ja saman koulun lukioluokat olivat kuitenkin yhtenäisessä numeroinnissa, joten lukion juuri aloittaneet olivat oppikoulun kuudennella luokalla.
Jep, sotien jälkeen juuri näin. Nimityksissä oli enemmän hajontaa 1900-luvun ensivuosikymmeninä, eivätkä kaikki lapset silloin vielä päässeet tai joutuneet kouluun, ainakaan sellaiseen jossa oli täydet lukukaudet.
EI ollutkaan kyse valtion oppikoulkuista, eikä lyseoista. Kunnallisia ja yksityisiä olivat, vasta myöhemmin tuli valtio mukaan. Kansakoulukin oli silloin jaettu alakouluun ja yläkouluun, jotka saattoivat olla samassa koulurakennuksessa tai jopa eri puolella kylää, kuten kotiseudullanikin oli. Mutta, kuten sanoin, on niin pitkä aika, etten tarkkaan enää muista. Mitään peruskouluja ei ollut ja keskikoulu nimityskin tuli vasta myöhemmin, jolloin ei ilmeisesti enää ollut pääsykokeitakaan? Kansalaiskoulunkin kyllä muistan, sinne meni ne, jotka eivät pääseet oppikouluun.
Oppikouluun pyrittiin kyllä loppuun asti. Vasta ne, jotka olivat kansakoulua aloittaessaan jo opiskelleet peruskoulun oppimäärää, eivät joutuneet pyrkimään, koska tiedettin että jo seuraavana vuonna keskikoulu vaihtuu peruskouluksi (ja lukio muuttui erilliseksi kouluksi).
Mutta loppuiko kansalaiskoulu samanaikaisesti, kun keskikouluun ei tarvinnut enää pääsykoetta käydä? Mutta muistaakseni senkin jälkeen vielä osa meni kansalaiskouluun, joten oliko keskikouluun sitten joku pääsyraja`?
Kuten juuri edellisessä viestissä kerroin, viimeiset ikäluokat (ilmeisesti viimeiset neljä ikäluokkaa) aloittivat kansakoulussa opiskelemalla peruskoulun oppimäärää, koska tiedettiin jo että he tulevat lopulta ulos peruskoulusta, riippumatta siitä valitsivatko oppikoulun vai jatkoivatko kansa/kansalaiskoulussa. Ainakin pääkaupunkiseudulla vain yksi ikäluokka pääsi oppikouluun ilman pääsykoetta.
Kommentoi vastausta