En löytänyt Suomen kansallisbibliografiasta yhtään suomenkielistä pahkatöitä käsittelevää kirjaa joten vaikuttaa siltä, ettei nimenomaan niistä kertovia kirjoja ole olemassa. Joissain puutöitä käsittelevissä kirjoissa on tietoa pahkatöistä. Puutyöt onkin käyttökelpoinen asiasana. Esim Stephen Corbettin Suuressa puutyökirjassa on jonkin verran pahkatietoutta samoin Valittujen Palojen Kotinikkarin niksikirjassa. Lehtiartikkeleiden tietokannasta Aleksista löytyy joitain viitteitä. Sinne pääset kirjaston kotisivulta http://www.lib.hel.fi linkistä Tiedonhaku klikkaamalla Digitaalinen aineisto ja tietokannat ja valitsemalla sieltä tietokannan Aleksi. Kirjoita hakukenttään esim Pahkat. Myös sanalla Kuksat löytyy joitain viitteitä.
Kysymyksesi tavoittaa paremmin lastenkirjastotyötä tekevät ihmiset, jos esität kysymyksen Kirjastot.fi -sivujen Lasten-keskustelulistalla. Ensin sinun pitää rekisteröityä foorumien rekisteröityneeksi käyttäjäksi. Osoitteessa http://www.kirjastot.fi/kirjastoala/keskustelut/foorumiohje/saat tietoa rekisteröityneeksi käyttäjäksi liittymisestä. Sivulta löytyy myös linkki rekisteröitymissivulle. Sen jälkeen voit valita itse, mille keskustelulistoille haluat liittyä.
Rakkauden jälkeen löytyy monesta eri nuottikokoelmasta:
• Suomipopin helmiä, 2003
• Uusi kultainen laulukirja, 2000
• Suomalaisen laulukirja, 1997
• Kauneimmat rakkauslaulut, 1993 (3.p. 2004)
• Hyvin menee kuitenkin,1990
• Suuri toivelaukirja 9 , 1991
Kustannusosakeyhtiö Tammen tietojen mukaan Sinikka Nopola on syntynyt Helsingissä. Hänen julkaisemiensa kirjojen joukosta en löytänyt omaelämäkertaa. Mutta elämäkertaluonteisia artikkeleja hänestä on toki tehty, esim. seuraava lehtiartikkeli:
Tekijät: Saari, Kirsikka
Nimeke: Kirjailija Sinikka Nopola : mitä meistä tuli isona
Julkaisussa: Ylioppilaslehti 87 (2001) : 18, s.
Pentti Lempiäisen suuren nimipäiväkirjan mukaan Kaisa -nimi on lyhentymä Katarinasta. Suomen almanakassa se on ollut vuodesta 1952 rinnakkaisnimenä Katarina Aleksandrialaisen päivän kohdalla 25.11.
Katarina (kreikan katharós=puhdas, siveä) on kristikunnan suosituimpia nimiä. Katolisessa kirkossa on 15 tämännimistä pyhimystä. Suosituin on edellämainittu Katarina Aleksandrialainen, joka surmattiin kidutuspyörässä noin v. 310. Kirkkotaiteessa hänen tunnuksensa on nk. Katarinan pyörä. Suomessa häntä kunnioitettiin jo keskiajalla, hänelle omistettiin kirkkoja ja hänen kuviaan löytyy keskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksissa.
Katarina -nimestä on paljon muunnoksia. Suomenkielisessä almanakassa niistä ovat Kaarina-Kaija-Kaisa- Kaisu, Kata-Kati-...
Pentti Lempiäisen Suuren nimipäiväkirjan mukaan Melisa (Melissa, Melita, Melitta) pohjautuu kreikan kielen hunajaa tarkoittavaan sanaan méli. Melissa on myös feminiinimuoto kreikan sanasta mélissos, mehiläinen.
Jo Kreetan muinaisella kuninkaalla Melissoksella kerrotaan olleen Melissa-niminen tytär.
Kalenteriin Melissa -nimi tuli Melitta -nimisen marttyyrin mukaan, joka legendan mukaan surmattiin Traakiassa (nyk. Bulgaria) 100-luvun puolivälissä. Muistopäivä on 15.9.
Kirjastojen aineistorekistereistä löytyivät vuosilta 1970-1989 nämä lastenlaulukirjat:
Tenkku, Liisa: Vihreä viserryskone, 1972.
Seesjärvi, Irma: Pikku juttu : 20 laulua isoäidin laulukirjasta, 1980.
-julkaisija Helsingin lastentarhaopettajaopisto.
Krokfors, Maisa: Soittaminen, 1981.
Krokfors, Maisa: Laulaminen, 1985.
-kuuluvat projektiin Päiväkoti kunnan kulttuuri-
toiminnassa
Kapo, Kapo, karhunpoika…: musiikki päiväkodissa, 1984.
Ollaranta, Ritva: Musiikkimaan matkaopas, 1986.
Ollaranta, Ritva: Laulan lasten lailla: musiikin varhaiskasvatuksen opas, 1989.
Kirjat kuuluvat yleisten kirjastojen kokoelmiin.
Paras lähde tutkimukseesi on Suomen Sukututkimusseura ja etenkin sen HisKi-tietokanta, johon on tallennettu Suomen seurakuntien väestötietoja, kts.
http://www.genealogia.fi/historia/
Tietokanta ei ole vielä kattava, mutta sitä täydennetään jatkuvasti. Mikäli et löydä etsimiäsi tietoja sieltä, kannattaa myös käydä läpi Sukututkimusseuran sivuille koottuja yhteystietoja tutkijoista, joilla voisi olla käytössä tarvitsemaasi aineistoa.
Voit etsiä kirjallisuutta etu- ja sukunimistä Turun kaupunginkirjaston kokoelmista osoitteessa www.turku.fi/aino
Käytä asiasanoina esim. etunimet, nimet, tai sukunimet.
Uuden suomalaisen nimikirjan mukaan Keijo on mahdollisesti käännös ruotsinkielisestä Alf-nimestä, toisin sanoen sanasta keijukainen.
Meiltä löytyy useita kuvankäsittelyyn liittyviä kirjoja, joista kuitenkin moni on tällä hetkellä lainassa (mm.Kelbyn kirja). Hyllystä löytyisi mm. seuraavat kirjat: Daly, Tim: Digikuvaajan tietokirja, Linford, Chris: The complete guide to digital color, McClelland, Deke: Digikuvaus & kuvankäsittely, kaikki luokasta 75.72.
Kokonaisia romaaneja ei taida Internetin kautta voida lukea, novelleja ja runoja kylläkin. Monet suomalaiset kirjallisuuslehdet julkaisevat verkkolehdissään runoja ja osia novelleista ja kokonaisia novellejakin. Esimerkiksi näistä löytyy:
http://www.usvazine.net/
http://www.saunalahti.fi/venluska/
http://www.aikakone.org/index2.htm
Monet kirjailijat julkaisevat kotisivuillaan runoja ja novelleja ja esim. kirjailija Leena Krohnin sivuilta löytyy mm. kolme lukua romaanista:
http://www.kaapeli.fi/krohn/
Helsingin kaupunginkirjastossa tehtävästä, suomalaisia nykykirjailijoita esittelevästä Sanojen aika -sivustosta löytyy myös runoja ja pätkiä proosateksteistä, ja sitä kautta pääsee kirjailijoiden kotisivuille:
http://kirjailijat.kirjastot.fi/?...
Laila Hirvisaaren (ent.Hietamies) elämää koskeviin kysymyksiin on vastattu tällä palstalla ennekin. Voit katsoa vanhoja vastauksia kun menet Kysy kirjastonhoitajalta vastausten arkistoon. Kirjoita hakukenttään Hietamies Laila ja saat linkkejä ja tietoja Laila Hietamiehestä.
Hyvät tiedot Lailasta on Lappeenrannan maakuntakirjaston sivuilla (http://www.lappeenranta.fi/?deptid=12960) kohdassa Etelä-Karjala -aineisto -> Eteläkarjalaisia kirjailijoita. Samoin sinun kannattaa etsiä käsiisi Salme Sauren tekemä elämäkertakirja: Laila Hietamies läheltä, 1998.
Runo löytyy Paavo Haavikon runokokoelmasta Puut, kaikki heidän vihreytensä (Otava 1966) sivulta 122.
Se löytyy myös kokoelmasta Paavo Haavikko: Kirjainmerkit mustat - runot 1949-1966 sivulta 402.
Uuden suomalaisen nimikirjan mukaan Lotta, Lotten on lyhenne nimestä Charlotta.
Charlotta on italialais-ranskalainen nimi, syntynyt Carlon ja Charlesin deminutiivia vastaavaksi sisarnimeksi (Charlot 'pikku Kaarlo'; Charlotta 'pikku Karla).
Suomalainen Lotta on lähtöisin Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden Lotta Svärd -runosta.
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa on kysytty jo useita kertoja R. L. Stinestä. Vastaukset kannattaa katsoa palvelun arkistosta
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/arkisto.aspx. Hakusanaksi voi kirjoittaa "stine".
R. L. Stinestä löytyy tietoa mm. Mervi Kosken kirjasta Ulkomaisia nuortenkertojia 1.Tietoa löytyy myös WSOY:n sivuilta
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=authors&auth_cat=2&id=333&lastname=Stin...
'Wikipediassa' kerrotaan, että Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) on saanut lukuisia arvostettuja kirjallisuuspalkintoja; P. E. Svinhufvudin muistosäätiön taidepalkinnon 1973, Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinnon 1979 ja 1983, Kirjapöllö-palkinnon 1987, Kirjallisuuden valtionpalkinnon 1988 kirjasta Maan kämmenellä, Kirjallisuuden Karjala-palkinnon 1988 kirjasta Valamon yksinäinen, Lukijan Finlandia -palkinnon 1993 kirjasta Sonja, Pro Finlandia -mitalin 1993, Infon kirjailijastipendin 1997 ja Pro Carelia -ansiomerkin vuonna 2000. Hirvisaari sai professorin arvonimen 2002
En kuitenkaan uskalla mennä laittamaan palkintoja mihinkään järjestykseen.
Lisää tietoa Laila Hirvisaaresta löytyy kirjasta 'Kotimaisia nykykertojia', joka...
Kysymys tarkoittanee Euroopan perinteisen taidemusiikin
kolmea suurta B:tä (Johann Sebastian Bach, Ludwig van Beet-
hoven ja Johannes Brahms). Puhutaan myös Klassisen musii-
kin suuresta seitsentähdestä, wieniläisklassikoista, joihin Beethovenin lisäksi lasketaan ainakin Joseph Haydn ja Wolfgang Amadeus Mozart.
Ankarimmatkin kriteerit täyttäviä hyviä säveltäjiä on toki kymmeniä, joten kysymys neljästä suurimmasta ei tee oikeutta Euroopan taidemusiikin monipuolisuudelle. Kuitenkin kolme suurta B:tä viitoittavat taidemusiikkimme kehitystien päälinjan 1600-luvulta 1900-luvulle.
Yleisten kirjastojen Frank-monihaulla sekä tieteellisten kirjastojen Linda- ja Fennica-haulla löytyvät ainakin nämä lastentarhoille tarkoitetut musikkikirjat:
Lauluja pienokaisille : kotien ja alkeiskoulujen tarpeeksi, 1921.
Saarelainen, Aino: Laulu ja leikki : laulu- ja liikuntaleikkejä sekä voiimisteluohjelmia pienokaisille, 1932.
Korppi, Kaarina: Laulu- ja laululeikkikirja kouluja ja lastentarhoja varten, 1933.
Porko, Aarne: Lasten oma laulukirja : sata laulua kotien ja lastentarhojen pienokaisille 1 (ilm. 1951), 2 (ilm. 1954)
Kodaly, Zoltan: Musiikki lastentarhassa, 1957.
Kaikki löytyvät yleisistä kirjastoista tai Varastokirjastosta, joten tarvittaessa voitte tilata ne lähikirjastoonne käukolainaksi.
Asiaa kannattaisi ehkä tiedustella...
Paavi Johannasta on suomen kielellä kirjoittanut Tuomas Heikkilä artikkelissa Paavi Johanna: mistä hän tuli? : mihin hän joutui? . Tiede, (5), 42-46 (2004), .Jaakko Tahkolahti käsittelee naispaavin tarinaa kirja-arvostelussa Paavittaren myytti Alain Boureaun kirjasta "The Myth of Pope Joan" (2001) "Ennen & nyt", numerossa 3/2003, https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108224/63245.
Boureaun kirja on käännetty englanniksi, mutta suomeksi sitä ei ole saatavilla. Myös Jacques Le Goff: Heroes and marvels of the Middle Ages. Reaktion Books Ltd 2020 löytyy englannin kielellä ja sisältää kappaleen naispaavista.
Naispaavin kertomuksen varhaisimmat kirjalliset lähteet ovat 1200-luvulta. Ellei mitään yllättäviä, uusia lähteitä löydetä,...
