Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun kautta löytyvät väestötietojärjestelmään tallennettujen etu- ja sukunimien lukumäärät. Vanhimmat nimitiedot ovat 1800-luvulta. Tältä ajalta palvelusta ei löydy yhtään Carolin-sukunimistä henkilöä:
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
Kirjaston lähteistä tätä nimeä ei myöskään löytynyt.
Kielentutkija Pirjo Mikkonen kirjoittaa Suomen sukututkimusseuran sivuilla Suomen ruotusotamiesten lisänimistä. Ammatin nimi soldathan tarkoittaa sotilasta. Mikkosen mukaan Suomessa alettiin järjestää ruotujakolaitosta vuoden 1680 alussa. Tähän liittyen sotilaiden luetteloihin oli merkittävä ristimänimi, isän nimi ja liikanimi. Näitä liika- eli lisänimiä on sanottu sotilasnimiksi. Voisiko nimi Carolin...
MTV3:n sarjaa Helppo elämä on esitetty kolme tuotantokautta alunperin vuosina 2009, 2010 ja 2011. Uusintoina on estetty ensimmäinen tuotantokausi vuonna 2013 ja osa toisesta tänä vuonna, 2014:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helppo_el%C3%A4m%C3%A4
Jostakin syystä koko toista tuotantokautta ei kuitenkaan ole uusittu. Syytä tähän kannattaa kysyä MTV3:n palautesivun kautta:
http://www.mtv.fi/viihde/palaute?form_vo=ohjelmat-salkkarit2009
Sarja löytyy monista kirjastoista, mm. monista Pirkanmaan Piki-kirjastoista:
https://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena/search?p_p_state=normal&p_p_li…
Anton Tšehovin novelli ”Tolstyi i tonkii” (1883) ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1894 Uusi Suometar -lehden Juttu-Tuvassa. Novelli sai suomenkielisen nimen ”Lihava ja laiha”. Uusi Suometar ilmestyi Helsingissä. Ensimmäisen suomennoksen kääntäjä on tuntematon.
Santeri Grönberg suomensi novellin vuonna 1903. Novelli sai saman nimen kuin ensimmäisessä suomennoksessakin ja se julkaistiin teoksessa ”Poimintoja : valikoima venäläisten kirjailijain kertomuksia” (Hamina : Uusi Kansan-kirjapaino).
Vuonna 1913 novelli julkaistiin jälleen nimellä ”Lihava ja laiha” Reino Silvannon suomentamana teoksessa ”Naisia” (Helsinki : Kirja).
Juhani Konkka suomensi novellin vuonna 1959 ja antoi sille suomenkielisen nimen ”Paksukainen ja Ohukainen”....
Tammen Kultaisista kirjoista ei löytynyt tarinaa murmeleista. Voisikohan kyseessä olla kuvakirja Murmelityttö Ruusu. Kirja kertoo vuoristossa elelevästä murmeliperheestä. Kirja löytyy Lahden pääkirjaston lastenosaston varastosta (85.22 Muller, Gerda: Murmelityttö Ruusu, julkaisuvuosi 1977).
Kaikki nämä kirjat on hankittu Kauniaisten kirjastoon, mutta tällä hetkellä kaikki ovat lainassa. Helmet-sivuston kautta voi seurata tilannetta:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__SJussi%20Adler-Olsen__Ff%3Af…
Sekä haveri että haaveri pohjautuvat ruotsin sanaan haveri. Alunperin myös haaksirikkoa ja merellä tapahtunutta onnettomuutta nimitettiin haaveriksi (suomen kirjakielessä sana on ensi kertaa mainittu Albin Stjerncreutzin vuonna 1863 ilmestyneessä merisanakirjassa), mutta sanan alettua merkitä pikku onnettomuutta tai vahinkoa yleisemminkin on siirrytty käyttämään muotoa haveri.
Haveri-sana juontuu alasaksan ja ranskan kautta italian sanaan avaria, joka tarkoitti merimatkasta koituvia kaikenlaisia lisäkustannuksia, myöhemmin etenkin merillä tapahtuneesta onnettomuudesta aiheutuneita kuluja. Tämän sanan on selitetty perustuvan arabian vahinkoja merkitsevään sanaan 'awār'. 'Awārīja' tarkoitti vahingoittunutta omaisuutta.
Haverin alussa oleva h...
Voit tilata kaukolainaksi sellaista aineistoa, jota ei löydy pääkaupunkiseudun kirjastoista. Kaukolaina toimitetaan haluamaasi Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteeseen ja sen saapumisesta ilmoitetaan sinulle sähköpostitse.
Kaukopalvelupyyntölomake on Helmet –sivuilla:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaukopalvelu/Kaukopalv…
Helsingin kaupunginkirjaston kautta kaukolaina Suomesta ja Pohjoismaista maksaa 4 € / kpl.
Ilmoitit haluavasi kaukolainata jotakin Louna -kirjastoista. Pääsääntöisesti kaukolainoja tilataan Suomessa maakuntakirjastoista, joilla on kaukopalveluvelvoite. Jos etsittyä teosta ei löydy maakuntakirjastoista, niin kyllä niitä tilataan pienemmistäkin kirjastoista ja yleensä kirjastot antavat teoksiaan...
Ikävä kyllä runoja ei ole tunnistettu. Pekka Peitsihän oli mm. presidentti Urho Kekkosen salanimi. Tiedot Urho Kekkosen, myös nimimerkeillä kirjoitetusta, tuotannosta löytyvät Doriasta, joka on Kansalliskirjaston ylläpitämä julkaisuarkisto. Sieltäkään ei tällaista tekstiä löytynyt:
http://www.doria.fi/handle/10024/7353;jsessionid=70E8A2D916EBEE1B46D113…
Tunnistaisiko joku lukijoista runot?
Kuluttajaliiton sivustolta (http://www.kuluttajaliitto.fi/teemat/elintarvikkeet_ja_ravitsemus/tuote…) löytyy tällainen taulukko (kyse on tosin grillimakkaroista mutta tiedot ovat suuntaa-antavia):
Korkein lihapitoisuus
1. Kivikylän Bratwurst (97%)
2. Pajugrilli Provence Pajuniemi (95%)
3. UkkoPekka Saksalainen Olutmakkara (91%)
Alhaisin lihapitoisuus
1. Camping Juusto HK (10%)
2. Poprilli HK (11%)
2. Grillimakkara Pirkka (11%)
2. Grillimakkara X-tra (11%)
3. Hiillos Kevyt Atria (12%)
Toisin sanoen parhaimmillaan lihapitoisuus voi lähetä jopa 100%:ia, mutta ei voi tietysti ylittää sitä.
Laserosoitin saattaa hyvinkin tuottaa ääntä, jonka taajuus on sellainen, että vain eläin pystyy kuulemaan sen. Äänen lähde ei tosin ole silloin itse laser, vaan osoittimeen kuuluva sähköinen virta-ajuri. Ääni ei liioin liity osoittimen toimintaan, vaan syntyy sivutuotteena, ja jotkut osoittimet voivat olla täysin äänettömiäkin.
Tahattomia ääniä voivat tuottaa monet muutkin sähkölaitteet, esimerkiksi jotkut kuvaputkitelevisiot. Niiden tuottama ääni on yleensä sen verran korkea (16 kHz), että lapset ja eläimet kuulevat sen, mutta aikuiset välttämättä eivät, sillä kyky aistia korkeita ääniä heikkenee iän myötä.
Kissan kuuloalue ulottuu kaksi oktaavia korkeammalle kuin ihmisen, ja se kykeneekin kuulemaan esimerkiksi lepakoiden ultraääni-...
Hyvä asiakas
Jussi Adler- Olsenin kirjat kuuluvat Kauniaisten kirjaston kokoelmaan. Valitettavasti ovat kaikki tällä hetkellä lainassa.
Voitte tehdä varauksen haluamaanne kirjaan HelMet-kirjastotietokannan kautta tai sitten tulla kirjastoomme ,niin teemme Teille varauksen
Aino Kallas-seura järjestää näyttelyn "Aino elää" Rikhardinkadun kirjaston toisessa kerroksessa 9.-31.10.2014.
Näyttelyssä on ensi kertaa esillä Aino Kallas-keräilijän kokoelmaa.
Näyttelyn yhteydessä pidetään kaksi esitelmää: 16.10. klo 18, VTT Pirkko-Liisa Rauhala: Aino Kallaksen helsinki ja 23.10. klo 18, FT Maarit Leskelä-Kärki: Aino Kallaksen kirjailijuus. Tällöin myös keräilijä Soile Holstikko on paikalla. Tilaisuudet pidetään näyttelyn yhteydessä kirjaston toisessa kerroksessa.
Näyttelyn kaikille avoimet avajaiset pidetään torstaina 9.10. klo 17.
Näyttelystä ei ole vielä tiedotettu kirjaston verkkosivuilla, koska näyttelyn virallinen tiedote on vasta julkistettu.
Aivan täysin hakuasi vastaavia kirjoja ei löytynyt. Terveysalan historiaa käsitteleviä kirjoja voit hakea asiasanoilla terveydenhuolto, sairaanhoito tai hoitotyö ja historia. Voit myös kysyä apua Helsingin yliopiston Meilahden kampuskirjastosta Terkosta, joka on erikoistunut terveydenhoitoalan kirjallisuuteen.
http://www.helsinki.fi/kirjasto/fi/toimipaikat/terkko/
Terveydenhuollon historia -kirjassa on Onni Vauhkosen artikkeli Yleiskatsaus Suomen lääkintälaitoksen ja terveydenhuollon kehitysvaiheisiin 1600-luvulta 1970-luvulle, joten ajalle 1970-1980 siitä ei löydy tietoa.
Joitain hakutuloksia:
- Taina Rintala: Medikalisaatio ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän rakentuminen 1946-1991
- Pertti Kekki: Neljäkymmentä vuotta...
Tästä perinnesävelmästä, jonka alkuperäinen nimi lienee Krinitsa, on paljon erilaisia nuotinnoksia, mutta ilmeisesti vain yksi sovitettuna sekakuorolle.
Tämä sovitus löytyy Urpo Rauhalan toimittamasta Harri Nemlanderin kokoelmasta "Sävellyksiä ja sovituksia sekakuorolle" (Nurmijärven musiikkiopisto, 1998) nimellä Krinjitsa. Tämä nuotti löytyy ainakin Nurmijärven pääkirjaston kotiseutukokoelmasta, mutta koska sitä ei lainata, täytyy käydä paikan päällä tai pyytää kopiota. Kirjaston puhelinnumero on 040 317 2500 ja sähköpostiosoite kirjasto@nurmijarvi.fi.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Tästä Toivo Kärjen sovittamasta perinnesävelmästä on useita levytyksiä (mm. Markus Allan kokoelmassa 20 suosikkia: Sokeripala), mutta vain yksi nuottijulkaisu.
Tämä vain kolmen laulun sanat ja nuotit sisältävä julkaisu (X-Sävel, 1964) on luultavasti aika hankalasti löydettävissä, joten kannattaa ottaa suoraan yhteyttä Jazz Pop Arkistoon (info@jazzpoparkisto.net, puhelin 09-757 0040), jonka kokoelmissa se ainakin on.
Fiktiivisessä taiteessa lähtökohtaisesti "kaikki" on sallittua, mitä ei ole laissa kriminalisoitu. Keksityt viitteet ovat esimerkiksi tulevaisuuteen sijoittuvassa tieteiskirjallisuudessa yleinen tapa.
Jos fiktiiviseen kirjoitukseen sijoittaa todellisen viitteen, mutta muutettuna, asia monimutkaistuu tavalla, johon on mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta.
Jos lähteen tekstiä on muutettu vain stilistisesti eli lauserakennetta tai yksittäisiä sanoja vaihtamalla, mutta lainatun kohdan ajatus ja tarkoitus säilyttäen, kirjailija tuskin syyllistyy mihinkään "luvattomaan".
Jos kuitenkin tällainen täsmällinen lainaus on selkeästi vääristelty tarkoituksenmukaisella tavalla (tukemaan kirjoittajan tarkoitusta tms.), voisi alkuperäisellä,...
Olisiko kyseessä Veikko Juntusen kappale RENTUKKA-OJAN AATU (En syntynyt vauraaseen avaraan taloon)? Sen on levyttänyt useampikin artisti, nimekkäimpinä Eero Avén (Miljoona ruusua : juhlalevy, 2006). CD:llä kappale löytyy myös Seppo Kumpulaisen vuonna 2001 julkaistulta levyltä Penan parhaat 2, joka voi olla kyllä vaikea tavoittaa. Muut levytykset löytyvät vain vanhoilta LP-levyiltä ja kaseteilta. Tuo Avénin levytys löytyy ainakin Helsingin Itäkeskuksen kirjastosta.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
