Kielitoimioston ohjeissa sanotaan, että kun yhdyssanan tai sanaliiton ensimmäinen osa on genetiivisssä, sekä yhteen että erilleen kirjoittaminen on usein mahdollista. Yhteen kirjoitettuna kokonaisuus on voi olla termimäisempi, erilleen kirjoitettuna sanat luonnehtivat ilmiötä tekstiyhteydessä väljemmin. Kakun täytteen tapauksessa kuitenkin sanaliitto, siis erilleen kirjoitettuna lienee useimmissa tapauksissa perustellumpi ja luontevampi.
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/121
Kysymyksestä ei käy ilmi, millaisen "kirjan" kirjoittamisesta on kysymys. Jos kauno- tai tietokirjan voisi kirjoittaa "valmiille pohjalle", miten omaperäisiä niistä mahtaisi tulla? Suomessa on järjestetty aina silloin tällöin ns. kirjoittajankoulutusta, jossa käydään läpi kauno- ja tietokirjoittamisen perinteitä, tekniikoita ja huomioon otettavia asioita. Mistään "valmiista pohjista" en ole kuullut, eikä sellainen kuulosta erityisen uskottavalta edes teoriassa. Minkä tahansa kirjan kirjoittamisen edellytyksenä on kirjoittajalla oleva näkemys kokonaisuudesta ja ainakin alustava näkemys yksityiskohdista, joiden avulla kokonaisuus on tarkoitus rakentaa. Oma näkemykseni on, ettei mikään kirja ei ole niin yksinkertainen, että sellaisen voisi...
Korjattavissa olevien kirjojen korjaaminen kirjastossa tähtää aineiston käyttöiän pidentämiseen. Perinteisesti kaikki mikä oli korjattavissa, pyrittiin korjaamaan omassa kirjastossa. Tavallisimmin sitä ovat tehneet käsistään näppärimmät työntekijät, mutta isommissa kirjastoissa on ollut myös päätoimisia kirjankorjaajia. En osaa sanoa, vieläkö tällaisia vakansseja on olemassa, mutta ainakin 2010-luvun alussa esimerkiksi Tikkurilan kirjastossa kirjankorjaaja oli ja Helsingin kaupunginkirjastolla on 1990-luvulla ollut peräti yhdeksän sitojaa.
En ole kuullut, kirjojen korjaamisen ulkoistamisista, paremmin tietävät voivat korjata. Mitä kouluttautumiseen tulee, virallista kirjaston kirjankorjaajan "tutkintoa" ei ole, mutta ns. kirjansitojan...
Pikkuserkku kuudennessa polvessa on hyvin kaukainen sukulainen. Ilmaus lienee ironiseksi tarkoitettu. Alla tietoa serkuista Wikipediasta ja Kielikellosta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Serkku
https://www.kielikello.fi/-/sokeriserkku
Kuten arveletkin, Seinäjoen kaupunki on saanut nimensä sen läpi virtaavasta Seinäjoesta. Näin todetaan mm. Suomalaisessa paikannimikirjassa. Seinäjoki-nimi on ollut käytössä paikalla sijainneen kylän nimenä jo 1500-luvulla. 1500-luvun lopulla kylästä käytettiin myös nimeä Koskenala, mutta 1600-luvun alkuun mennessä nimi Seinäjoki vakiintui käyttöön.
Seinäjoen arvellaan saaneen nimensä sen syvää uomaa reunustavista seinistä. Alajuoksullaan joki on matalauomainen, kuten Pohjanmaan joet yleensä, mutta Seinäjoen kylän kohdalla jokea reunustavat molemmin puolin korkeat seinämät.
Keskustelua on käyty siitä, olisiko Seinäjoki saanut nimensä Virroilla sijaitsevasta Seinäjärvestä, joka on yksi joen alkulähteistä. Esko...
Alla on muutamia tanssiteoksia, joita on saatavilla Helle-kirjastoissa:
Horwood, Craig Revel: Tanssi. (kirjassa tietoa, historiaa ja tanssiohjeita perinteisistä vakiotansseista)
Seppänen, Sirke: Itämainen tanssi (itämaisen tanssin muotoja ja liikkeitä sekä historiaa)
Vihmanen, Liisa: Varpaille : balettia koko elämä
Kahila, Heikki: Kun Suomi sanoi saanko luvan (tanssien historiaa Suomessa)
Vornanen, Rauni: Opa! Kreikkalaisten tanssien maailma antiikista nykypäivään
Lindroos, Katja: Flamenco (flamencon historia, tyylilajit, jne.)
Kuusisto, Sanna: Baila, baila : kuubalaisen tanssin käsikirja
Kalasataman alueesta käytettiin vielä 2000-luvun alkupuolella työnimiä Sörnäistenranta–Hermanninranta sekä Itäranta. Nimistötoimikunta esitti Kalasatama-nimeä vuonna 2007.
Nimen taustalla on alueella ollut laaja teollisuusalue, jossa rautatie ja satamaliikenne kohtasivat 1860-luvulla.
Tiedot perustuvat Heleingin kaupungin Uutta Helsinkiä - sivustoon, joista löytyy myös lisää tietoa:
https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/kalasatama/asuminen/capella-takkari-ja-vinsentti-kalasataman-nimistoa
https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/kalasatama/asuminen/historia
Tässä joitakin kirjavinkkejä.
Bauermeister, Erica: Elämän lempeät maut (Bazar 2011)
Lillian on tarkkanäköinen kokki, joka pitää ravintolassaan Lempeiden makujen kokkikoulua. Kurssille kokoontuu kerran kuussa kahdeksan sangen erilaista oppilasta, joilla on jokaisella oma tarinansa kerrottavanaan. Lillianin hellävaraisessa ohjauksessa kurssilaiset oppivat paitsi ruoanlaittoa myös paljon uutta itsestään ja muista oppilaista. Monet huomaavat löytäneensä sellaista, mitä he eivät edes olleet tienneet etsivänsä.
Gounelle, Laurent: Matka yli onnen esteiden (Gummerus 2018)
Julian on kyllästynyt elämäänsä ja työhönsä opettajana. Hän lähtee Balille etsimään muutosta ja hakeutuu hän maineikkaan paikallisen parantajan luo. Mestari Samtyangin...
Kustantajat ja kirjakaupat hoitavat tosiaan asian omalla tyylillään. Paljon kattavia selattavia esityksiä ei muuten ole tullut vastaan, mutta tälläinen on olemassa. https://www.tunturisusi.com/joulu/jouluntietokirjat.htm Toivoa sopii, että tämänkin vuoden osalta pian aukeaa uusia joulukirjaluukkuja tuolle sivustolle.
Vain kielteisissä yhteyksissä merkityksissä "(ei) vähällä, helpolla, (ei) kernaasti, (ei) juuri" käytetyn hevillä-sanan alkuperän selvittäminen on kieltämättä haastavaa. Sanan ensimmäinen kirjakielinen esiintymä on jo vuodelta 1758, Simon Achreniuksen kirjasta Academian aholla. Suomen sanojen alkuperä -teos yhdistää hevin "nopeutta, intoa, vauhtia, kiirettä ja kilpaa" tarkoittavaan murresanaan havi. Onkin mahdollista, että sana on alun perin ollut havilla: "(ei antanut) havilla", helposti. Tausta-ajatuksena tässä lienee se, että jonkin asiaintilan toteutuminen on edellyttänyt nopeaa toimintaa tai kilpailua, niin kuin Henrik Florinuksen vuonna 1702 julkaisemaan sananlaskukokoelmaan sisältyvässä lausahduksessa "...
Kirjallisten lähteiden mukaan Oulun kaupungin ensimmäinen kunnallinen synnytyslaitos toimi Sonnisaaressa 1903-1926. Tämän jälkeen samoissa rakennuksissa toimi Mannerheimin Liiton paikallisosaston lastenseimi, joka siirtyi kaupungin haltuun 1927. Vuoteen 1929 Sonnisaaressa toimi "Koteja kodittomille lapsille" -yhdistys (Nyk. Pelastakaa Lapset ry. Mistään ei löytynyt mainintaa, että Sonnisaaressa olisi ollut synnytyksiä vuoden 1926 jälkeen.
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (2013) kerrotaan, että sanan hallita sanavartalo on vanha germaaninen laina. Tätä vanhaa kantamuotoa edustaa nykyisissä germaanisissa kielissä esimerkiksi saksan halten ja ruotsin hålla. Kirjassa mainitaan, että suomen kirjakielessä hallita on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Veijo Meren teoksessa Sanojen synty (1991) hallita-sanan taustalla oleva, vanha germaaninen laina on rekonstruoitu muotoon halthan-. Indoeurooppalainen sanavartalo oli Meren mukaan qel-, panna nopeaan liikkeeseen. Alkumerkitykseltään tämä tarkoitti karjan ajamista. Erkki Itkosen toimittamassa teoksessa Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja (1992) ...
Suomen murteiden sanakirjan mukaan sana "jeere" on lähtöisin Sauvon alueelta, mutta sen tarkempaa tarkoitusta en löytänyt. Sitä on käytetty yleisesti päiviteltäessä ja harmitusta ilmaistaessa esim. "Voi jeere sentään kun harmittaa!".
Lähteet:
Vilppula, Matti: Suomen murteiden sanakirja. 5. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: Edita 1997
Nukentekijä Geppetto tunnetaan henkilöhahmona italialaisen Carlo Collodin saturomaanissa Pinokkion seikkailut.
Geppetto on italiankielisestä miehen etunimestä Giuseppe johdettu diminutiivinen kutsumanimi, "pikku-Giuseppe", ei siis virallinen ristimänimi.
Giuseppe on yleisimpiä italialaisia miesten etunimiä. Tavallisia Giuseppen kutsumanimiä ovat Giuseppino, Geppino, Beppe, Peppo ja Pippo. Sen sijaan leimallisesti satuun liittyvä Geppetto näyttää jääneen pois käytöstä. Yritysten nimissä kuitenkin Geppettoa näkyy eri puolilla maailmaa.
Nimitietoa italiankieliseltä sivulta.
Asia on juuri näin. Kun Joel Rundtin kuolemasta ei ole kulunut 70 vuotta (hän kuoli 1971 eli hänen käännöksensä vapautuu vasta vuonna 2042, jos laki pysyy nykyisellään), hänen tekstinsä julkaisemiseen täytyy saada lupa Rundtin perillisiltä. Siinä ei valitettavasti auta, että tilaisuus on "voittoa tuottamaton". Kun alkuteksti (Eino Leino) on tekijänoikeudellisesti vapaa, kuka tahansa saa tehdä siitä uuden ruotsinnoksen tai kuvailla omin sanoin, mitä tekstissä sanotaan millä kielellä tahansa, kunhan se ei ole liikaa julkaistun käännöksen mukainen (samat ilmaisut).
Heikki Poroila
Ehdotamme että kyselet asiasta (Espoon kirjastoihin liittyen) Sellon kirjaston esimieheltä Hans Swahnilta.
Hansin sähköpostiosoite on Hans.Swahn@espoo.fi
Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa ei ole ääntä tai liikkuvaa kuvaa Saima Harmajasta.
Ylen radioarkistossa ei ole tallella Saima Harmajan ääntä. Ei ole täysin poissuljettua, etteikö hän olisi esiintynyt radiossa, mutta sellaisesta ei ole säilynyt tallellentta.
Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa on biografica-aineistoa, kirjeenvaihtoa, käsikirjoituksia sekä valokuvia, muttei Saima Harmajan ääntä.
Arkiston nimi: Saima Harmajan arkisto ; Määrä (hm): 0,51
Tietosisältö: Arkisto sisältää biografica-aineistoa, kirjeenvaihtoa, käsikirjoituksia sekä valokuvia.
Hakemisto: Pääkortisto ja arkistoluettelot.
Käyttöehto: Aineistossa ei ole käyttörajoituksia
Käyttökopiot:...
Vanha virsi Taalainmaalta eli Gammal fäbodpsalm från Dalarna löytyy mm. Ostinato-nuottikaupasta, joka on yksi Suomen suurimmista nuottikaupoista (ostinato.fi). Ostinato toimittaa nuotteja myös postimyyntinä. Paikallisista musiikkiliikkeistäkin voi kysellä nuotteja. Myös kirjastoista löytyy lukuisia sovituksia kappaleesta, ja omaan käyttöön on luvallista ottaa kopio.
Kolmannen naisen äänityksellä Pauli Hanhiniemi tarkkaan kuunnellen laulaa "yhden hepon kotona". Tällä tavoin teksti on painettu myös nuottikokoelmassa Ura (1999, ISMN M-55001-026-0). Toisaalta yhtyettä käsittelevällä nettisivulla sana on "hepun".
