Laajasalon nuorisotalosta kerrottiin, että tarkkaa aikaa ei ole vielä päätetty. Kurssi järjestetään kuitenkin todennäköisesti Laajasalon kirjastossa. Kurssi on tarkoitettu n. 9-13-vuotiaille.
Kurssiaika tarkentuu lähiviikkoina. Voit ottaa yhteyttä Laajasalon nuorisotaloon: laajasalon.nuorisotalo@hel.fi
Tiedustelin asiaa Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun valtakunnalliselta sähköpostilistalta, mutta vastausta kysymykseenne ei valitettavasti löytynyt. Toivottavasti joku tämän lukijoista tunnistaa runon.
Keräsin pienen listan omia ja kollegani suosituksia. Mukana on niin nuorten- kuin aikuistenosastolle sijoitettuja kirjoja, joiden voisi arvella sopivan tuollaiselle ikäryhmälle. Tässä siis lista:
– Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki (Gummerus, 2017), aavikkofantasiaa ja nuoret päähenkilöt
– Maria Carole: Tulen tyttäriä (Osuuskumma, 2014), kahden naisen välinen rakkaustarina fantasiamaailmassa
– Samuel Davidkin: Esikoisten lunastus (Johnny Kniga, 2016), dekkari
– Magdalena Hai: Haiseva käsi (Karisto, 2016), nuorille suunnattua kauhua.
– Kati Hiekkapelto: Kolibri (Otava, 2013), maahanmuuttajatemaattinen dekkari
– Juha Jyrkäs: Oivas Repänen : Kainoan musta linna (Kuoriaiskirjat, 2017), suomalaista barbaarifantasiaa
– Jari Järvelä: Metro-...
Lauri Pohjanpäältä on käännetty ruotsiksi yksi runokokoelma: Pilgrimerna : finsk lyrik. Siinä runoa ei ollut.
Runoa ei löytynyt myöskään näistä antologioista:
- Finsk dikt I svensk tolkning / Mörne, Kihlman (1933)
- Finsk lyrik 1 (1926)
- Finsk lyrik 2 (1932)
- Ung finsk lyrik / i tolkningar av Joel Rundt (1938)
- Modern finsk lyrik (1947)
Pohjanpään runoja on myös sävelletty, mutta niidenkään joukosta kysymääsi runoa ei löytynyt.
Lähteidemme avulla emme käännöstä löytäneet, mutta on mahdollista, että se on ilmestynyt jossakin antologiassa, tai esimerkiksi lehdessä.
Vuoden 1954 Kuka kukin on -aikalaiskirjassa on Tahvo Nikolai eli Niko Oksasesta pieni artikkeli. Se on luettavissa myös verkossa:
http://runeberg.org/kuka/1954/0594.html
Kirjastojen tietokanta Melindan kautta löytyy luetteloa hänen tuotannostaan:
http://melinda.kansalliskirjasto.fi/F/T26MPR4K64D38SD2TAXBV1IBKCVESXAJH…
Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen varastosta löytyy kirjoja, joita hän on kirjoittanut tai joita hän on ollut toimittamassa:
- Suomen kansakoulun työtä sanoin ja kuvin / toimituskunta L. Arvi P. Poijärvi .. [et al.] ; toimittaja Niko Oksanen ; [kirjoittajat A. Salmela .. et al.]
- Suomen suvun kirja / toimittaneet Helvi Katajavuori, Kerttu Mustonen, Niko Oksanen
- JOULUN ILOSANOMA / NIKO OKSANEN
- Nyt lähdemme ulos...
Tarkoitat varmaankin Suomen pitkäaikaista presidenttiä Urho Kaleva Kekkosta? Kansallisbibliografian artikkeli osoitteessa http://www.kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/632 kertoo, että hän syntyi 3.9.1900 Pielavedellä.
Olisikohan etsimäsi kirja Kate Atkinsonin Museon kuliseissa (Behind the scenes at the museum)? Teos julkaistiin suomeksi Leena Tammisen suomentamana vuonna 1997.
Lisää teoksesta voit lukea mm. alla olevista linkeistä. Linkeistä löytyy myös teoksen kansikuva.
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_7952#.WZaux032TIU
http://donnamobilenkirjat.blogspot.fi/2014/11/kateatkinson-museon-kulis…
Kalliokosken lasitehtaasta löytyy tietoa mm. näistä julkaisuista:
-Ankkapurha. Kymenlaakson osakunnan kotiseutujulkaisu 4 (1957). Julkaisua on lainattavissa useista Kymenlaakson kirjastoista.
-Tiilikka, Lasse Erik: Lassen lastuja. Teos on lainattavissa Virolahden ja Miehikkälän kirjastoista.
Yleisesti Miehikkälän historiaa käsitellään esim. näissä teoksissa:
Yrjö Varpio: vanhaa Miehikkälää (1974). Teos on lainattavissa useista kymenlaakson kirjastoista.
Tuovi Husu ja työryhmä: Muistojen Miehikkälää (2014. Teos on lainattavissa Miehikkälän ja Virolahden kirjastoista.
Kaikki em. julkaisut ovat myös luettavissa paikan päällä Kouvolan pääkirjastossa maakuntakokoelmassa.
Jos asut Kymenlaakson ulkopuolella, voit tilata julkaisut...
Kellomies-sivustolla on lyhyt maininta rannekellojen suomalaisista nimistä. Yhtenä nimenä mainitaan Kowe, josta kerrotaan näin:
"Kelloseppä-lehti mainostaa 1930-luvun puolivälissä ”hyvä rannekello – sopivalla hinnalla, double – hopea tai kromikuorissa.” Kelloa mainosti kelloalan tukkuliike Konrad Wolf, josta nimestä kellomerkki on lyhenne. Tukkuliike toimi tuolloin Helsingissä Heikinkatu 16:ssa."
http://www.kellomies.fi/?p=6120
Valitettavasti juuri muuta emme hänestä onnistuneet löytämään. Hän oli ilmeisesti tosiaan kellojen ja korujen tukkukauppias.
Konrad Wolfia ei mainita ainakaan Jouko Kokkosen kirjassa Sata vuotta ajan tasalla : Suomen kelloseppäliitto 1906-2006 (2006) eikä Kellomiesten kirjassa (Suomen kelloseppäliiton 25-...
Uusia e-kirjoja tulee tarjolle ympäri vuoden, kuten painettujakin kirjoja. Eli e-kirjastoon tulee jatkuvasti uusia teoksia luettavaksi.
Kirjojen lisenssit ovat voimassa yleensä vuoden kerrallaan, ja siten ne pysyvät valikoimissa vuoden. Jos kirja on ollut erittäin suosittu, lisenssi voidaan uusia. Vuoden voimassa oleva lisenssi on yleisin e-kirjalle myönnettävä lisenssi, mutta joillakin teoksilla lisenssi määritellään lukukertojen mukaan. Tällöin kirja säilyy e-kirjastossa esimerkiksi niin kauan, kunnes sitä on luettu 100 kertaa.
E-kirjakokoelmat vaihtelevat kirjastoittain kuten tavallisetkin kirjakokoelmat, mutta suuri osa Suomen kunnista on liittynyt (tai tulee liittymään) yhtenäiseen valtakunnalliseen e-kirjastoon.
Kirja voisi olla tämä: Laura Fitinghoff: Hallatunturin lapset. Siinä seitsemän sisarusta jää orvoiksi Ruotsissa 1860-luvun katovuosina. Heidän äitinsä pelkää kuolinvuoteellaan sitä, että lapset huutokaupataan. Näin ei kuitenkaan käy, koska lapset pakenevat ja lähtevät vaeltamaan ennen huutokauppaa. Vuohen he ottavat mukaansa.
On talvi ja kaikialla on ankeat ajat. Myös lapset näkevät nälkää. Yksi kerrallaan he kuitenkin löytävät uuden kodin.
Kirja ilmestyi alun perin ruotsiksi vuonna 1907. Se suomennettiin vuonna 1911, ja siitä on ilmestynyt useita eri painoksia, useilla erilaisilla kansikuvilla. Suomeksi se on ilmestynyt mm. Nuorten toivekirjasto -sarjassa WSOY:n kustantamana.
Tässä kirjan esittely Kirjasammossa:
http://www.kirjasampo.fi/...
Useimmissa kunnissa on kilpailutettu sopimustoimittaja tai -toimittajia, jotka tarjoavat aineistoa kirjastoille. Myös asiakkaiden hankintatoiveina ostetaan aineistoa kokoelmiin.
Näiltä valintalistoilta kirjastot valitsevat hankintansa määrärahojen puitteissa. Valitsijoita on kunnan koosta ja kirjastojen lukumäärästä riippuen muutamasta hyvinkin moneen. Käytännöt vaihtelevat paljonkin kunnittain. Tuskin missään kunnassa valitsijoita on vain yksi.
Valintaan osallistuvia ei liene listattu mihinkään.
Jos haluaa oman kirjansa kirjastojen kokoelmiin, yksi tapa on tarjota sitä esim. Kirjavälityksen, Bookyn tai Btj:n listoille, joilta kirjastot saavat sen valittavakseen. Alla linkit kotisivuille:
https://www.kirjavalitys.fi/
https://www.booky.fi...
Anja Aallon toimittaman kirjan "Nummesta Kaarinaksi: paikallisnimien historiaa" (2006) mukaan paikannimet juontuvat usein talonnimistä, sijainnista tai maisemasta. Myös Eero Kiviniemi (1990) kirjoittaa, että paikannimet viittaavat usein joko sijaintiin tai henkilöön, joka paikan omistaa. Näin voisi olla myös tässä tapauksessa, sillä Aallon kirjassa kerrotaan, että Pisu on ollut maatila Kaarinassa ensin vuonna 1699 ja taas vuonna 1767. Pisu on ollut myös Turun maistraatin maatila vuonna 1794. Samoin Kaarinassa on ollut useampikin Kackarais-niminen tila tai talo: vuonna 1699 maatila, vuonna 1790 virkatalo ja vuonna 1792 rygmentin välskärinvirkatalo.
Aallon toimittamassa kirjassa ei kerrota, mistä tilojen ja talojen nimet ovat peräisin,...
Lähettämänne runonpätkän tekijää on tiedusteltu palvelussamme aikaisemminkin. Runoa on tuolloin etsitty ja sitä on kyselty myös mm. valtakunnallisella kirjastonhoitajien tietolistalla, mutta valitettavasti tuloksetta.
Mahtaisiko joku palvelumme seuraajista tunnistaa runon, josta kyseinen katkelma on?
http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?id=a5564585-08…
Hei,
Kotimaiset Ellibs-palvelun kautta saatavilla olevat e-äänikirjat toimivat selaimessa, eli vaativat siis verkkoyhteyden, eivätkä ole näin ollen ladattavissa.
Sen sijaan Celia-palvelun (https://www.celia.fi/) äänikirjoja voi ladata eri laitteille, kuten esimerkiksi tabletille tai älypuhelimelle. Celia-palvelu on tarkoitettu henkilöille, joille vamman, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi lukeminen on hankalaa. Celia-palvelun tunnukset ja käyttöohjeet, sekä opastukset palvelun käyttöön saa kirjastosta. Celianet-verkkopalvelussa on tarjolla yli 40 000 äänikirjaa.
Hyvä perusteos on Anja Nysténin kirjoittama Kemikaalikimara (Teos 2008), joka kertoo erilaisista arkielämässä kohdattavissa kemikaaleista ja niiden vaikutuksista. Kirja käsittelee kosmetiikan lisäksi mm. elintarvikkeita, pesu- ja puhdistusaineita ja lääkkeitä. Nystén on koulutukseltaan kemiantekniikan diplomi-insinööri. Hänellä on myös aiheeseen liittyvä blogi (http://kemikaalikimara.blogspot.fi/).
Kosmeettisia tuotteita koskevasta lainsäädönnöstä löytyy tietoa Tukesin sivuilta: http://www.tukes.fi/kosmetiikka.
Valitettavasti ePressiä voi käyttää vain kirjaston tiloissa. Etäkäyttö ei ole mahdollista.
Ohessa kopio Helmetin sivuilta: ePress tarjoaa yli 200 kotimaista paikallis- ja maakuntalehteä näköislehtinä luettaviksi heti niiden ilmestyttyä painosta. Palvelua voi käyttää kirjaston asiakaskoneilla tai langattomasti omilta tai kirjaston mobiililaitteilta kirjaston langattomassa verkossa. Palvelussa voi kerrallaan olla rajallinen määrä yhtäaikaisia käyttäjiä.
Kirjastossamme ei ole kattavaa perinnetiedon arkistoa, mutta sellainen löytyy Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkistosta. Seuraavan linkin avaamien yhteystietojen ja tietopalvelulomakkeen avulla voisitte kysyä asiaa sieltä.
https://www.finlit.fi/tietoa-meista/kysy-skslta/
Kappaleeseen ei löydy nuottia minkään kirjaston kokoelmista Frank-monihaulla (monihaku.kirjastot.fi), eikä sitä ole myöskään Suomen kansallisdiskografiassa Violassa (finna.fi). Todennäköisesti kappaletta ei ole koskaan julkaistu nuottina.
