Päivitys 3.8.2026WSOY:n antamien lisätietojen mukaan tämä uusintapainos (2025) katsottiin parhaaksi merkitä ensimmäiseksi painokseksi, koska kirja (vuoden 1964 suomennosversio) oikoluettiin uudelleen ja siihen tehtiin joitakin korjauksia. Samalla sille määriteltiin myös uusi ISBN-tunnus. Joka tapauksessa itse sisältöön tehdyt muutokset eivät ole merkittäviä. Painoksella ja painoerällä on erilaisia määritelmiä:TEPA: "Kaikki ne kirjan kappaleet, jotka on painettu samalla ladelmalla tai painolaatoilla yhtäjaksoisesti yhdessä erässä. Esiintyy toisinaan myös muodossa painoerä."Kielitoimiston sanakirja: Yhdellä kertaa painettu erä jotakin painatetta tai yksi tällaisen erän kappale.Sekaannuksia voi syntyä siis siitäkin, että painos voidaan...
Kyseessä on varmaankin Wolfgang ja Heike Hohlbeinin nuortenkirja Pimeyden lapset 1 ja 2 (Unterland, suom. Marja Kyrö, 1994).Pimeyden lapset 1 SatakirjastoissaPimeydenlapset 2 SatakirjastoissaLastenkirjainstituutin Onnet-tietokannassa kirjojen sisällöstä kerrotaan näin:Ollessaan luokkaretkellä tuomiokirkon katakombeissa Michael törmää kirjailija Henry Wolfiin. Suojakaide pettää ja he putoavat sokkeloiseen labyrinttiin ja löytävät maanalaisen kaupungin. Jännittävä seikkailu alkaa, sillä kaupunkia varjostaa synkkä kirous. "
Suomalaisiin kansanuskoihin liittyvät teokset käsittelevät pitkälti taikaolentoja tai luontoon liittyviä taikauskoja. Selkeää yksittäistä lähdettä, joka keskittyisi juuri taikakaluihin ja niiden käyttötarkoituksiin Suomessa, ei tunnu löytyvän. Yksi syy tälle saattaa olla se, että tiedon kerääminen on ollut vaikeaa. Taikuudesta ja sen vaikutuksista ei ole haluttu puhua yhteisössä eikä sen ulkopuolella (Virtanen). Lähdeaineistoa on heikosti saatavilla ajalta ennen 1800-lukua (Klemettinen).Arkeologi Sonja Hukantaival on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan sekä väitöskirjassaan rakennuksiin tarkoituksellisesti kätkettyjä esineitä. Sittemmin Hukantaival on tutkinut museoista löytyviä taikaesineitä, joten hänen tutkimuksistaan voisi löytyä...
Etsin Finnasta Uuno Kailaksen tuotantoa ja laitoin kielivalinnaksi ruotsi.Kailaksen ruotsiksi käännettyjä runoja löytyy useasta antologiasta, mutta en löytänyt häneltä yhtään kokonaista runokokoelmaa käännettynä. Eräs analyysi -runon käännöstä en löytänyt.Ruotsiksi käännettyjä Kailaksen runoja löytyi kirjoista:1. Skapa den sol som inte finns: Hundra år av finsk lyrik i tolkning av Torsten Pettersson (Schildts & Söderströms 2012). Tuuli ja tähkä -kokoelmasta kirjassa ovat ainakin Finaali (Final) ja Kumpi? (Vilkendera?). Muita ruotsiksi käännettyjä Kailaksen runoja kirjassa ovat Ode för en vandrare, Lovtal til Livet, Människans mål, En främmande man, Huset, På bollplanen, Ensam, Min älskade, förlåt (enligt Anna Haapa), I ett litet land,...
Kommentissa saimme ehdotuksen kirjasta Kodin satuaarteet 2 -kirjassa vuodelta 1987, joka sisältää Rouva Holle sadun. Sen kansi on turkoosiin vivahtava. Finnasta Rouva Hollella etsimällä löytyy useita teoksia, joissa tämä Grimmin satu esiintyy, https://finna.fi/Search/Results?lookfor=Rouva+Holle&type=AllFields.
Einari Vuorelan runo Hämyn silmä on kokoelmasta Täältä kaukana (1927). Voit lukea runon myös esimerkiksi teoksista Einari Vuorela: Hiljaisuuden veräjille. Valitut runot 1919 - 1975.
Kyselin vähän neuvoja alan kollegalta ja hän kehotti katsomaan ensin Pojat-elokuvan tietoja Elonetissä. Sivun vasemmasta laidasta pääsee katsomaan sekä mainos- että still-kuvia elokuvasta. Ties vaikka äiti jossakin kuvassa näkyisikin. Elonet on kaikin puolin oiva tietokanta eri elokuvien tietojen tarkasteluun.https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_112915Jos äidin kuvaa ei tuolta löydy, voit ottaa yhteyden myös Kuvin elokuva-arkistoon: https://kavi.fi/elokuva-arkisto/. He ovat kesätauolla heinäkuun loppuun, mutta vastaavat taas elokuussa.
Magnesium on elimistölle välttämätön kivennäisaine, joka tukee mm. lihaston ja hermoston toimintaa. Veren magnesiumpitoisuus voi kuitenkin nousta liiaksi, jolloin puhutaan hypermagnesiasta. Hypermagnesia on harvinainen tila, joka liittyy yleensä munuaisten vajaatoimintaan tai hyvin korkeaan ikään. Oireita voivat olla pahoinvointi, päänsärky ja väsymys ja vaikeissa tapauksissa halvausoireet ja sydämen toimintahäiriöt. Terveen ihmisen elimistöön ei magnesiumia kuitenkaan kerry ravinnon tai suun kautta nautituista magnesiumvalmisteista liikaa.Lisätietoa ja magnesiumin viitearvot löydät tältä sivustolta: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00818
Kirja on varmaankin Taru Mäkisen kirjoittama Ninnan musta pilvi vuodelta 1982. Kirjasampo kuvaa kirjaa näin:"12-vuotias Ninna asuu äidin ja isäpuolensa Aimon kanssa yksiössä koska heillä ei ole varaa isompaan asuntoon. Tinka ihailee ystäväänsä Sädettä, jolla kaikki tuntuu olevan paremmin. Kaiken lisäksi Säde moikkailee 16-vuotiaan Tikun ja koko nahkatakkijengin kanssa. Säteellä on diabetes, mutta koska hän näyttää punkkarilta, huumepoliisi kiinnostuu kun näkee Säteen piikittävän itseään. Ninni ja Säde näkevät ympärillään monenlaista ostarin touhua: huumeita, varastamista ja välinpitämättömyyttä."Kirja sai myös seuraavana vuonna jatko-osat Ninnan sininen kevät ja Ninna ja kultainen nuoruus.
Nykysuomen sanakirjan määritelmä perunakuopasta on "perunain ja juuri kasvien säilytykseen käytetty, katettu, us. ki vi- t. puuseinillä sisustettu kuoppa, jonka seinät on osaksi voitu rakentaa myös maan päälliset." (osa 2 J - K, S. 600)Pellervo-lehden vuoden 1932 numerossa 29 neuvotaan, kuinka perunakuoppa rakennetaan.Finna-tietokannasta löytyy kuvia perunakuopista.
Kyseessä on tosiaan norjalainen sarja Brøderne Dal og spekralsteinene vuodelta 1982. Se nähtiin Ylellä vuonna 1983 nimellä Kristallikivien salaisuus. Siinä Dalin veljekset Gaus, Roms ja Brumond matkustivat ajasta toiseen Tähtipossu-nimisellä aikakoneella.Lähteet:Kristallikivien salaisuus ja aikamatkailu | Muistikuvaputki | yle.fiBrødrene Dal og spektralsteinene – Wikipedia
Bill Wattersonin Lassi ja Leevi -sarjakuvat ovat julkaistu alunperin englanniksi nimellä Calvin and Hobbes. Englanniksi on julkaistu kahdeksan kokoelmateosta, jotka sisältävät kaikki julkaistut sarjakuvat järjestyksessä. Vaikka suomeksikin on julkaistu kahdeksan juhlakirjaa, niiden järjestys on hieman poikkeava. Esim. Juhlakirja 4 on julkaistu 10-vuotisjuhlakirjana, ja koostuu valikoidusta kokoelmasta sarjakuvia kymmenen vuoden ajalta. Kaikista vanhimmat sarjakuvat löytyvät vasta kolmannesta juhlakirjasta. Vaikuttaa siis siltä, että teokset olisi luettava seuraavassa järjestyksessä:Lassi ja Leevi: Juhlakirja 3Lassi ja Leevi: Juhlakirja 1Lassi ja Leevi: Juhlakirja 2---Kesäkuun 1990 ja huhtikuun 1991 välissä julkaistuja sarjoja ei ole...
Ensimmäisenä voisi mainita Hämeenlinnan Taidemuseon edessä olevan veistoksen Vasikanjuottaja (https://www.hameenlinnantaidemuseo.fi/kohdekortit/aukusti-veuro-vasikan…). Lisäksi kollegani muisteli, että Miina Äkkijyrkän peltilehmiä on ilmeisesti ollut jossain kohtaa esillä Riihimäen-Janakkalan seuduilla lähellä 130-tietä ja yksi hänen veistoksensa oli Farmari 2002-messuilla ja sen jälkeen Hämeenlinnan Fingridin pihassa. Toinen kollegani ehdotti, että jonkinlaisia lehmäveistoksia olisi ollut Hämeenlinnan Osuusmeijerin tai meijerialan oppilaitoksen pihalla, mutta näistä en löytänyt tietoa. 2000-luvulla Hämeenlinnassa on myös liikuteltu oransseja luonnollisen kokoisia lehmiä 8956118.jpg (1440×960) ja Hämeen Sanomat 2.12.2025.
Suomen etymologisen sanakirjan mukaan vauva-sana (ehkäpä alun perin vav-va tms.) on alkujaan lastenkielinen. Sana ei ole siis varsinaisesti tullut mistään – ainakaan lainasanana kaukaisemmista kielistä – vaan on todennäköisemmin onomatopoeettinen, jokeltelun ääntä muistuttava sana.
Sanontaa ei löydy käsiini saamista idiomisanakirjoista tai murresanakirjoista. Myöskään Raamatusta täysin vastaavaa ilmausta ei löydy. Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista löytyy kaksi viittausta sanontaan. Vuonna 1935 Vaasa-lehdessä on julkaistu listaus kurikkalaisista sanonnoista, ja joukossa on "Herra mun vereni ja hopiasta huusholli". Vuonna 1939 ilmausta on käytetty Savo-lehdessä tällaisessa yhteydessä: "Ja katso, herra mun vereni: Puolustusministerin selitys vahvistikin Uuden Suomen tiedon".Marttusen sukuseuran verkkosivuilta sanonta löytyy eteläpohjalaisten päivittelyilmaisten joukosta. Siten sanonta saattaisi olla lähtöisin tuolta seudulta, mihin viittaisi myös Vaasa-lehden osuma.Verkkohaun tulosten perusteella...
Pölyttäjät ovat tosiaan melko lailla välttämättömiä mustikan pölyttymiselle: vaikka mustikat ovat sekä hyönteispölyttyviä että itsepölyttyviä, niiden itsepölytys onnistuu harvoin ja tuottaa vain vähän marjoja. Kuitenkaan hyvinäkään kesinä kaikista kukista ei kypsy marjaa. Kasvupaikkakin vaikuttaa paljon. Tärkeimmät mustikan pölyttäjät ovat pistiäiset ja etenkin kimalaiset, sekä runsauslukuisuutensa että tehokkuutensa tähden. Erään arvion mukaan yksittäinen kimalainen voi käydä useilla tuhansilla kukilla päivässä. Satunnaisia pölyttäjiä ovat esimerkiksi myös perhoset. Sinänsä pölyttäjät käyvät kukissa keräämässä ravintoa, eli omaa hyötyä tavoitellen. Esimerkiksi mustikat ja puolukat ovat kimalaisille...
Suomen sukulaisuussanastossa suhde menee näin:Sinä ja siskosi olette sisaruksia.Teidän lapsenne ovat keskenään serkkuja.Sinun lapsenlapsesi ovat siskosi lapselle pikkuserkkuja.Siten siskosi lapsen ja sinun lapsenlapsesi välinen sukulaisuussuhde voidaan ilmaista niin, että he ovat keskenään pikkuserkkuja, vaikka kuuluvatkin eri sukupolveen. Suomen kielessä ei ole yleisessä käytössä erityistä, täsmällistä nimitystä juuri tälle eri sukupolvien väliselle serkkuussuhteelle.Käytännössä voi siis sanoa, että siskosi lapsi on lapsenlapsillesi pikkuserkku ja vastaavasti lapsenlapsesi ovat siskosi lapsen pikkuserkkuja. Arkikielessä tällaisia suhteita kuvataan usein väljemmin vain sukulaisiksi tai serkuiksi.Lisätietoja sukulaisuussanastosta löytyy...
