Suomalaisen spekulatiivisen fiktion joukosta löytyy runsaasti dystopia-kirjallisuutta, mutta hyvin vähän kirjallisuutta mikä olisi samanlaista kuin Orwellin 1984. 1984 sijoittuu totalitaristiseen valvonta-yhteiskuntaan, jossa valtio kontrolloi ihmisten elämää ja määrittää tarkasti heidän asemansa. Suomessa dystopiakirjallisuutta on alettu kirjoittamaan verraten myöhemmin ja sen vuoksi myös pohdiskeltavat aiheet ovat muuttuneet. Eniten esiintyy esim. ilmastonmuutosta käsittelevää dystopiaa.
Lähinnä tätä teosta on kenties Maarit Verrosen "Karsintavaihe" kirja, jonka kuvaamassa yhteiskunnassa työnteko on pakollista ja pitkälle kontrolloitua. Työ määrittelee asuinpaikan ja aseman yhteiskunnassa, minkä vuoksi monet käyttävät psyykenlääkkeitä...
Chigozie Obioma on nigerialainen kirjailija, jonka uusi kirja "An Orchestra of Minorities" on kaupunginkirjaston kokoelmissa olemassa ruotsinkielisenä ja englanninkielisenä. Todennäköisesti kirja tullaan suomentamaan, sillä se on voittanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, ja on tällä hetkellä Booker Prize 2019 -ehdokas. Obioman aiemmin ilmestynyt kirja, "Kalamiehet", on Atena Kustannus Oy:n julkaisema, mutta kevään 2020 julkaisuluettelossa kirjaa ei mainita.
Niilo Rauhalan runo Saarnamatka on kokoelmasta Lähellä pyhää aamua (1979). Runo on luettavissa myös antologiasta Tämän runon haluaisin kuulla, 3 (toim. Satu Koskimies ja Juha Virkkunen, Tammi, 2000).
Tavua sinänsä ei ehkä ole kyetty määrittelemään tyhjentävästi siten, että määritelmä olisi universaali eli kaikkiin kieliin soveltuva, mutta siitä huolimatta tavu on puheen prosodisten ominaisuuksien kuvauksessa kutakuinkin välttämätön äännerakenteen yksikkö - kielestä ja kielen kirjoitusjärjestelmästä riippumatta.
Joissain kielissä kirjoitusjärjestelmät ovat kehittyneet sellaisiksi, että niissä yksittäiset kirjoitusmerkit jo sinänsä vastaavat yksittäisiä tavuja. Esimerkiksi kiinan kieli on tällainen: kukin kirjoitusmerkki vastaa yhtä tavua. Kiinan tavarataloa merkitsevä sana 百货商店 (bǎihuòshāngdiàn, kirjaimellisesti "paljon tavaran kauppapaikka") koostuu siis neljästä tavusta, joilla kullakin on oma merkkinsä: 百 (bǎi), 货 (huò), 商...
Emme onnistuneet kirjastossa löytämään ääninäytettä tai kuvausta äänestä jonka aiheutuu ainoastaan pyrokplastinen tuhkapilvi ja joka erottuisi muusta tulivuoren purkautumisen aiheuttamasta paukkeesta ja jylinästä. Internetistä löytyy kuitenkin videonäytteitä, joista näkyy ja kuulee pyrokplastisen tuhkapilven vyöryminen. Voit hakea näitä esim. hakusanoilla pyroclastic flow sound.
Geofyysikot ovat kuitenkin kyenneet erottamaan vulkaanisen ukkosen äänen tulivuoren muusta jylinästä. Kyseessä oli Alaskassa sijaitsevan Bogoslof tulivuori. Tutkijat julkaisivat tutkimustuloksensa vuonna 2018 Geophysical Research Letters lehdessä. Viite:
Haney, M. M., Van Eaton, A. R., Lyons, J. J., Kramer, R. L., Fee, D., & Iezzi, A. M. ( 2018). Volcanic...
Kyseessä on luultavasti Tommy Tabermannin runoteos Yksinäinen tyttö ja yksisarvinen. Kirjan on julkaissut Gummerus vuonna 2003. Kuvat on tehnyt taidegraafikko Mirka Johansson. Runokokoelma löytyy Helmet-kirjastoista https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1611936. Jos kirjan haluaa ostaa itselleen kannattaa kysellä antikvariaateista.
Venäläistä kirjallisuutta hyvin tunteva kollegani selittää nimiasiaa näin:
"Venäläiselle nimikäytännölle on ominaista, että ihmisellä on virallinen nimi – esim. Aleksandr – jota käytetään nimenomaan virallisissa yhteyksissä. Arkielämässä ihminen käyttää itsestään jotain virallisen nimensä kevyempää varianttia. Nimet Saša ja Šura ovat tällaisia nimen Aleksandr jokapäiväisiä versioita.
Aleksandr Živagon kutsumanimi vaihtuu todella aika yllättävästi. Aluksi pikkuista Aleksandria kutsutaan nimen Saša hellyttelymuodolla Šašenka. Mutta kun perhe sitten lähtee pitkälle junamatkalle romaanin seitsemännessä osassa, Šašenkasta onkin tullut Šurotška (hellyttelymuoto nimestä Šura). Nimi Šurotška säilyy jatkossa. Aivan romaanin lopussa teini-...
Laulun suomenkielinen nimi vaihtelee eri julkaisuissa, mutta yleisin nimi on "Tango ruohikolla". Laulusta käytetään myös nimeä "Virtanen" tai kumpaakin nimeä yhdessä. Laulun alkuperäinen nimi on "Tango i det gröna" ja sen on säveltänyt Stig Anderson, joka on tehnyt myös ruotsinkielisen sanoituksen. Ruotsinkielisessä versiossa lauletaan Petterssonista. Suomenkieliset sanat on tehnyt Erkki Ainamo salanimellä Era. Laulu alkaa: "Ihanaa, lapset taisi nukahtaa, Virtanen".
Suomeksi laulun ovat levyttäneet Rauni Pekkala ja Ragni Malmstén. Laulun nuotti (kosketinsoitin, sointumerkit) ja suomenkieliset sanat sisältyvät esimerkiksi "Suureen toivelaulukirjaan", osaan 11.
Laulu on nimeltään "Tulis jo joulu" ja sen on säveltänyt ja sanoittanut Maija-Liisa Könönen. Laulussa lapsi ja äiti laulavat vuorotellen. Laulu alkaa: "Äiti kerro miten pitkä aika jouluun on... äiti monta yötä jouluun vielä on". Äiti laulaa: "...piparkakut voimme alkaa vaikka heti huomenna. Joulu joutuu kyllä kunhan aika on."
Laulusta ei ole julkaistu nuottia. Sen ovat levyttäneet Mai-Lis Könönen (äiti), Nina Lehtimäki (lapsi) ja Lasse Könösen studio-orkesteri. Tämä esitys löytyy seuraavilta C-kaseteilta:
Joulun aikaan : uusia ja vanhoja joululauluja (Minimusic, [1981])
Hyvää joulua! : 16 kauneinta joululaulua (Minimusic, [1983], Minimusic MIC132)
Tonttumetsän superjoulu : joulun ajan musiikkia (Minimusic, [1988])
Hyvää joulua! : 16...
Hei,
Kaikki painokset näyttäisivät olevan samalla ISBN-tunnuksella, mikä pitäisi tarkoittaa, että sisältö on identtinen. Samasta syystä kirjan tiedoissa on lisäpainokset, ja ne on kirjastoissa samassa tietueessa, koska siinä ei näin ollen pitäisi olla muutoksia.
Koska kirja ei ole rutinoituneen ja vakiintuneen kustantamon julkaisema, tästä ei voi olla täysin varma, koska silloin tällöin kirjalle ei ole muistettu hakea uutta ISBN-tunnusta, mikä erottelisi kirjan muista painoksista. Kirjassa pitäisi silloin olla maininta, että kyseessä on uudisatettu painos. Meillä ei ole kirjoja paikalla, että voisin tarkistaa, mutta lähtökohtaisesti painokset lienevät samansisältöisiä.
Nimet Suni ja Sunikka pohjautuvat germaanisiin miehennimiin Sune, Sunneke, jotka sisältyvät niin skandinaaviseen kuin alasaksalaiseenkin henkilönnimistöön. Meille ne ovat voineet kulkeutua kauppavaikutusten myötä molemmita tahoilta ja siirtyä sukunimiimme isännimen tai talonnimen välityksellä. Vanhoja tietoja sukunimen tapaan käytetystä Suni -nimistä on Etelä-Karjalasta, Lounais-Suomesta ja Pohjanmaalta, ja samoilla seuduilla nimi on nykyisin käytössä sukunimenä. Esim. Hans Suni 1545 Jääski, Anders Sunj 1646. Vehmaan kihlakunnan tuomarina toimi 1423 Sone Sonson, Jääskelässä Sunila kylännimenä 1543 (vanhin talo nimeltään Suninen). Hailuodossa on tallennettu tieto nimestä Las Sunin 1562.
Lähde: Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala:...
Kirjastosta lähteviä ja kirjastoon palautuvia kirjoja ei aina heti tarkisteta. Kirjoista löytyneitä lippuja, valokuvia jne. säilytetään jonkin aikaa kirjaston löytötavaroiden joukossa.
Ota yhteys kirjastoon ja tarkista ensin, onko kirja palautunut. Kirjaston käyttösäännöt koskien laina-aikoja ja maksuja löytyvät kirjaston kotisivulta, osoite on www.helmet.fi. Sivun yläpalkista Info -kohdan takaa löytyvästä Asiakkaana kirjastossa -linkistä valitaan Laina-ajat ja maksut (https://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Lainaajat_ja_ma…).
Kanadalaisen Mazo de la Rochen (1879-1961) Jalna-sarja kertoo Whiteoakin suvun vaiheista noin vuodesta 1854 vuoteen 1954. Adeline ja Philip Whiteoak muuttavat sarjan alussa Kanadaan ja ostavat sieltä suuren maatilan. Jo ensimmäisessä kirjassa mainitaan Viuluniekan mökki, joka sijaitsee Whiteoakien ostamalla maalla. Nimetön viuluniekka on paikallinen soittaja, jonka Whiteoakit antavat jäädä asumaan mökkiinsä. Adeline sanoo, että viuluniekka voisi soittaa heidänkin juhlissaan, mutta naapuri toteaa, että Whiteoakien tasoisissa juhlissa viuluniekka ei voi soittaa, hän kuuluu rahvaan juhliin.
Myöhemmissä kirjoissa Viuluniekka mainitaan kerrottaessa suvun ja maatilan historiaa. Adelinen vanhin poika, Nick-setä, oli lapsena ollut...
Yksi kirja löytyi, tosin jo melko vanha: Ametikirjade koostamine ja vormistamine (Võlanõudja : Estada Kirjastusgrupp, 1998). Kirja on ainoastaan Helsingin yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa.
https://www.helsinki.fi/fi/helsingin-yliopiston-kirjasto/toimipaikat/paakirjasto-kaisa-talossa
Olisiko allaolevasta sivustosta apua? Se on Haapsalu Kultseharituskeskus -oppilaitoksen sivuilla, mutta vähäisillä vironkielen taidoillani en saa sen sisällöstä tarkemmin selkoa::
https://sites.google.com/hkhk.edu.ee/vikeettevtte-dokumendit/ametikiri-ja-selle-elemendid
Hei,
Hämeenlinnan kirjastoihin on tulossa lainattavaksi lähiviikkojen aikana urheiluun ja kulttuuriin liittyviä kausikortteja/pääsylippuja. Kannattaa seurata uutisointia vanamokirjastot.fi-sivustolla ja kirjaston sosiaalisen median kanavissa.
