Valitettavasti näistä kirjailijoista ei ole mainintaa Näytelmäkirjailijamatrikkelissa eikä suomalaisissa kirjailijaluetteloissa, ei myöskään Kansallisbiografiassa tai Kansallisbiografian lähteissä. Suomalaisen kirjallisuuden seuran matrikkelista löytyy Anna Jungista seuraavat tiedot: syntynyt 2.8.1876 Oulussa ja kuollut 19.7.1929 Helsingissä. Hän on kirjoittanut Kaksinpuhelua oulunkielellä 1921 ja Annlis och andra barn 1918.
Lauri Pohjolasta löytyy SKS:n Suomen kirjailijat pienoiselämäkerroista vain tiedot, että hän on julkaissut Jäijellähtö ja muita kuvvauksija vanhasta Oulusta, 1948. Lisäksi hän on julkaissut Kaltio lehdessä mm. Pyrstötähti 1957 ja Kulassiparooni 1948 sekä Elättivaras teoksessa Aakkosista alettiin Oulun kansakoulujen 75...
Suomu on mukailtu saamenkielestä mutta sen alkuperästä ei voi sanoa varmaa koska nimi viittaa unohtuneeseen Vuotson/Sompion saamenkieleen.
Kuitenkin cuomus = suomu ja cuoma = kalannahka. Suomalainen paikannimikirja (Karttakeskus 2007)toteaa että Suomu-alkuisten paikannimien alkuperää ei tiedetä mutta ne voivat olla saamelaislähtöisiä.
Vuonna 1943 syntynyt Liisa Hännikäinen on kirjoittanut pääosin aikuisten kirjallisuutta, mutta hänen tuotantoonsa sisältyy myös muutama lasten- ja nuortenkirjakin. Vuonna 1997 ilmestynyt Onneksi on toistaiseksi viimeinen Liisa Hännikäiseltä julkaistu teos.
Hännikäisen 1990-luvulla ilmestyneet teokset ovat aikuisten kirjallisuutta, lukuun ottamatta nuortenkirjaa Terhin kreikkalainen kesä.
Tässä koko Liisa Hännikäisen tuotanto:
Polkkapari (Otava, 1971)
Sinä olet nuori (Otava, 1972)
Tulva peittää jäljet (Otava, 1973)
Kaikilla joku ihminen (Otava, 1974)
Pieni pala onnea (Otava, 1975)
Doina (Otava, 1976)- lastenkirja
Sikne (Otava, 1977)
Irma (Otava, 1979)
Oma elämä (Otava, 1980)
Maisa ja Maisan rakkaus (Otava, 1983)
Kompassipuu (Otava, 1984)...
Vaikka Diane Guest on suosittu kirjailija, ja häneltä on julkaistu
suomeksikin useita kirjoja, en valitettavasti löytänyt hänestä
mitään tietoa. Tiedonhakuja tein artikkelitietokannoista (Aleksi,Kati,Arto) ja Internetin hakupalveluista, sekä katsoin kokoelmissamme olevista kirjallisuuden hakuteoksista ja Kirjallisuusarvosteluja-lehdestä.
Lähettämässäsi kuvassa näyttäisi olevan vanha hakkuri, lihanhienonnushakkuri tai hakkuurauta. Finnassa mainitaan myös salaattihakkuri. Esinettä on siis käytetty elintarvikkeiden hienontamiseen.
Finna-hakupalvelusta löytyi mm. tällaiset kuvat hakkureista:
https://finna.fi/Record/ilomantsi.knp-267749
https://finna.fi/Record/museovirasto.C9F4FCF49DDC566AC4CDB91F3DB1823B
Annalan talon vaiheissa http://www.kirjastovirma.net/pyhajoki/annala/annala3.html mainitaan, että "Kun kaikenlaisia sairaita tuppaantui taloon, niin piti huoneissa polttaa myrkkylamppu, että basillit kuolisivat." Kertomus käsittelee ilmeisesti 1930-lukua ennen sotaa. Myrkkylampusta ei löydy sen enempää meillä olevista kansanlääkintää ja terveydenhuollon historiaa koskevista kirjoista. Yritämme selvittää Annalan talon vaiheiden kirjoittajan Kerttu Ojanlatvan yhteystiedot ja lähetämme ne teille. Myös Pohjois-Pohjanmaan museossa (p. 08-558 47150) on luvattu selvittää asiaa, joten voisitte ottaa sinne sillä välin yhteyttä.
Kyllä oli. Ouluun sijoitettiin väliaikainen opettajakorkeakoulu v. 1953. Kolme vuotta myöhemmin opettajakorkeakoulu Oulussa vakinaistettiin.
Kajaanin opettajankoulutusyksikön toiminta päättyi heinäkuussa 2013, jolloin opetus keskitettiin Ouluun.
Lähteet: Oulusa koulusa (ouka.fi)
Seminaarin historiaa (auranet.fi)
Jussia koskevaa "myöhemmin"-jahkailua esiintyy parissakin kohdassa Täällä Pohjantähden alla -romaania, mutta molemmat niistä liittyvät hänen raivaamaansa torpan vuokrasopimukseen. Ensin Jussia hillitsee vanha rovasti Valleen (osa 1, s. 9):
- Saanko minä vaikka koko suon? Ja ne ojan varret...
Rovasti hymähti suopeasti toisen innolle, ja sanoi:
- Ota ota... Niin paljon kuin jaksat. Mutta kunhan nyt saat edes yhden syrjän.
- Kuinkas sitten vuokrasopimuksen laita on?
- Myöhemmin... myöhemmin... En minä sinua kiristä... He, he...
Asia tulee uudelleen esille uuden kirkkoherran kanssa Valleenin kuoltua (osa 1, s. 67):
- -- Mutta jos kirkkoherra jatkas niin se olis meitille... kun ei muutakan... ja on siinä mielessä asuttu.
- Älkää olko...
Lauseiden väliin ei tule pilkkua, sillä lauseet ovat rinnasteisia eli niitä yhdistää rinnastuskonjunktio ja niillä on yhteinen jäsen eli verbi osata. Jälkimmäisessä lauseessahan merkitys on ’kuka ei osaa koskaan’, mutta verbiä ei vain toisteta, jolloin se yhdistää molempia lauseita.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta osoitteesta http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/pilkku/ohje/86 löytyvät tiiviit pilkkusäännöt ja linkkejä vielä yksityiskohtaisempiin ohjeisiin.
Kunnonpaikka kertoo Facebook-sivullaa 16.9.2014 :"Pitkän historiamme yksi rajapyykki saavutettiin taas tänään. Urho Kekkonen vihki Kunnonpaikan käyttöön tasan 40 vuotta sitten: 16.9.1974!" Facebook Hotelli on siis 47-vuotias.
Ilmeisesti hampaisiin liittyvien terveysongelmien vuoksi kutsunnoissa 1939 on myönnetty vuosi lykkäystä. Asevelvollisuuslain 1939 (A.L.) 18 § käsittelee eri tilanteita, joissa asevelvolliselle voidaan myöntää vapautusta tai lykkäystä asevelvollisuuden suorittamisesta.Lääkärintarkastusohjesäännön (LTO) 1935 mukaan luokka 67 viittaa hammasvikoihin (Morbi dentium: Caries etc.).E-palveluskelpoisuusluokka puolestaan merkitsee lykkäyksen myöntämistä. E1 ei kuitenkaan luokituksessa esiinny. Olisikohan siinä epäselvästi kirjattu jotain muuta?
Virhe juontaa juurensa Suomen kansallisbibliografia Fennicaan. Ministerin lomapäivissä - kuten muissakin Verner Rekolan teoksissa - tekijäksi on merkitty V. Rekola, ja jostakin syystä joku on tulkinnut tämän samaksi henkilöksi kuin Valborg Rekola (o.s. Liljeström). Pyrkimys yhtenäistää henkilöiden nimet tietokannoissa hakujen yksinkertaistamiseksi on tässä valitettavalla tavalla kääntynyt itseään vastaan, kun kaksi kiistatta eri henkilöä on erheellisesti niputettu yhteen.
Kaivattu kirja saattaisi olla Scoular Andersonin Pulmallinen päivä (Otava, 1994). Siinä Essi ja Jussi ratkovat pulmia vierailullaan Yli-Pelikaanien sukulinnaan.
Olisikohan kysymäsi kirja tämäTEOS Lemminkäisen lapset : kuvakertomus isoäidin ajalta / toim. Satu Aaltonen..[et al.]Julkaisutiedot Helsinki : Tammi, 1980ULKOASU 127, [1] sivua : kuvitettu, nuotteja ; 30 cmULKOASU teksti txt rdacontentULKOASU käytettävissä ilman laitetta n rdamediaULKOASU nide nc rdacarrierStandard no 9513047466 kovakantinen
Hei alkuun on todettava, että tämänkaltaisiin kysymyksiin valitettavasti harvoin löytyy nopeata ja helppoa apua. Soittimien historiaa ei Suomessa ole juurikaan tutkittu, ei varsinkaan tuuban kaltaisen harvinaisemman. Kun sen soittajiakin on vähän, tiedonlähteet ovat harvassa. Satavuotiaan soittimen vaiheista ei välttämättä myöskään ole säilynyt julkisissa lähteissä mitään tietoja, vaan mahdollisesti tallessa oleva informaatio voi olla arkistojen kätköissä tutkijaansa odottamassa.
Itse lähtisin liikkeelle elävistä tuuban soittajista, joilla varmasti on laajin yleistietämys soittimensa historiasta ja ehkä lähteistäkin. Toki kaikki eivät ole historiasta kiinnostuneita, mutta kannattaisi ottaa yhteyttää Sibelius-Akatemiassa tuubansoittoa...
Suomeksi käytetään suoraa käännöstä voimaballadi.Sosiomusikologi Simon Frith on määritellyt voimaballadin seuraavasti: soulmusiikin tunneilmaisusta inspiroitunut hidastempoinen kappale, jossa on voimakas ja tunteikas kertosäe ja jota säestää esim. rummut, sähkökitara, joskus myös kuoro. Musiikkitoimittaja Charles Aaronin mukaan voimaballadin synty on 1970-luvun hard rock -bändeissä, jotka halusivat esittää tunteikkaita kappaleita, mutta silti pitää yllä rokkikukkoimagoaan. Niinpä hitaampien ja sentimentaalisten kappaleiden taustalle laitettiin sähkökitaraa ja "voimasointuja". Joskus näitä kutsutaan myös rockballadeiksi. Esimerkkejä löytyy paljon 70-, 80- ja 90-luvuilta bändeiltä kuten Guns 'n Roses, Judas Priest ja Aerosmith.Usein sana...
Kyseessä on laulu Samaa rataa sateessa, joka on julkaistu äänitteellä Eskariin! Laulut on sovittanut Ismo Koskela. Tarkempaa tietoa laulujen tekijöistä ei teosviitteissä kerrota.
Etsimääsi laulua ei valitettavasti ole julkaistu nuottina. Eskariin! -äänitettä on lainattavissa joissakin Suomen kirjastoissa ja se näyttää löytyvän myös oman kirjastoalueesi kokoelmista.
Kansallisdiskografia Viola https://finna.fi
Finna https://vaski.finna.fi/
Frank-monihaku http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
Olisikohan etsimäsi kirja Lucinda Rileyn Enkelipuu (The Angel tree, suom. Hilkka Pekkanen, Bazar, 2018).
Voit lukea kuvauksen kirjasta esimerkiksi Kirjasammosta.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.f…
Kirjoilla on kustantajansa, jotka eri syistä valitsevat suomeksi julkaistavat teokset ja päättävät käännösmääristä. Asiaa kannattaa siksi tiedustella suoraan kustannusyhtiö Otavasta: http://www.otava.fi/palaute/?n=1, joka on kustantanut McNaughtin neljä suomennosta: Hellä ja katkera yö, Kun rakkaus kutsuu, Kunnes sinut kohtasin, Oma rakkaani. Fennican (=Suomen kansallisbibliografia) mukaan Judith McNaughtin tuotannosta on julkaistu myös Harlekin Temptation -sarjassa kirja Vakoilijan ansa vuonna 1985.
Tarkkaa syntymäaikaa voi astrologi Raimo Nikulan mukaan tiedustella ainakin kahdesta lähteestä. Jos sinulla on tiedossa sairaala, jossa synnyit, voit sinne suoraan yhteyttä ottamalla yrittää selvittää mihin kellonaikaan olet syntynyt. Syntymäsairaalassasi pitäisi olla arkistoituna synnytyskertomus, josta myös täsmällinen syntymäaikasi käy ilmi. Jos kyseessä on ollut kotisynnytys, tehdään tietopyyntö Kansallisarkistoon: https://arkisto.fi/index.php/palvelut/tietopyyntopalvelu?page=fi/palvel…. Tämä edellyttää kuitenkin, että synnytyksessä on ollut mukana kätilö, joka on laatinut synnytyskertomuksen.
http://www.raimonikula.net/syntymat.htm
