Lähetin kysymyksesi kirjastonhoitajien valtakunnalliselle sähköpostilistalle, josta ehdotettiin laulua "Puhelu joulupukille". Lauluyhtye Anki, Bosse ja Robert esitti laulua 1960-luvulla televisiossa. Kollegan muistin mukaan kappale alkaa sanoilla "Haloo, onko joulupukki? täällä puhuu Ulla". Voisiko kyseessä olla tämä samainen runo/laulu?
Äänitteen tarkemmat tiedot:
Tekijä: Saukki, säv.
Nimeke: Puhelu joulupukille [Äänite].
Esittäjät: Anki, Bosse ja Robert (lauluyhtye).
Tapahtuman aika ja paikka: Äänitetty 1965.
Tiivistelmä, arvostelu tms. teoksessa: Luettelo 1953 - 1969.
Aineisto: sisältyy äänitteeseen
Äänitteen kieli: fin
Muu(t) tekijä(t): Saukki, san.
Anki, Bosse & Robert, esitt.
Julkaisussa: Avainasemassa ; Puhelu joulupukille. -...
Helena Sinervo ei ole mitään sukua Elvi Sinervolle. Tämä selvisi sekä Helsingin Sanomien artikkelin kautta että Helena Sinervon entisen opiskelutoverin avustuksella. HS:ssa 22.6.1995 sanotaan seuraavasti: "Helena Sinervo ei ole sukua edesmenneelle Elvi Sinervolle - paitsi henkisesti: ..."
Kyllä linnuilla on polvet, mutta useinkaan ne eivät näy. Lasse j. Laineen Lintuharrastajan oppaan (951-1-18829-1) sivuilta 73-74 löytyy kuva linnun luustosta sekä tietoa jalan rakenteesta ja toiminnasta. Suomenluonto.fi :stä löytyy artikkeli linnun jalan rakenteesta: https://suomenluonto.fi/uutiset/polvi-onkin-nilkka/ .
Kielen näyttämisen paheksuttavuus ja epäkohteliaisuus liittyvät eleen "lapselliseen" alkuperään. Kieli työntyy ulos aina, kun pikkulapsi hylkää sille tarjotun ruoan. Tästä yksinkertaisesta alusta, jolla on täsmällinen kohde, se kehittyy yleiseksi hylkäyssignaaliksi ja sitä kautta loukkaukseksi, kun kielen näyttämiseen sisältyy ikään kuin ajatus eleen kohteena olevasta henkilöstä pikkulapsen tasolla olevana, jolle on kommunikoitava tällaisia infantiileja keinoja käyttäen. Sellaisiakin kulttuureja tosin on, joissa kielen näyttämiseen ei sisälly ajatusta loukkauksesta: esimerkiksi joissain Tiibetin osissa tervehditään kieltä näyttämällä.
Lähteet:
Roger E. Axtell, Gestures : the do's and taboos of body language around the world
Desmond...
Kirjastotyöstä on kysytty monesti ennenkin, tässä koottuna tietoa aiheesta.
Hyllytystyö on kirjaston avustavaa työtä, johon on mahdollisuus päästä tietyksi ajaksi työllistetyksi palkkatuella.
Kirjasto valitsee työllistettävät työntekijät yhteistyössä työvoimatoimiston kanssa. Työvoimatoimisto etsii kirjaston tarpeisiin sopivat työnhakijat. Työnhakijan on täytettävä tietyt työvoimahallinnon asettamat kriteerit. Työllistetyksi päästäksesi sinun on siis ensin oltava yhteydessä työvoimatoimistoon.
Oppisopimusopiskelijoiden ottaminen riippuu täysin kustakin kirjastosta.
Internetistä löydät aiheesta lisätietoa sivuilta http://www.mol.fi ja http://www.oppisopimus.net.
Lisäksi kirjastot ottavat työkokeilijoita https://toimistot...
Kirjailija on Anton Tsehov ja novellin nimi Sali 6.Novelli löytyy esim. Tsehovin Valittujen novellien 2.osasta.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2017625__Stsehov__Ff%3Afac…
Sanat narrata ja narrate eivät merkityksellisesti liity toisiinsa - ne perustuvat eri sanoihin.
Narraaminen tulee suomeen ruotsin verbistä narra, joka puolestaan on lainaa alasaksan verbistä narren, "pitää narrinaan, huiputtaa; käyttäytyä narrin tapaan". Sana on johdos hupsua tai ilveilijää merkitsevästä sanasta narre, joka on lainattu suomen kieleen ruotsin kautta asussa narri. Sanavartalon perimmäistä alkuperää ei tunneta.
Narrate taas pohjautuu latinan kertomista merkitsevään verbiin narrare. Sanaan ei sinänsä liity ajatusta puijaamisesta - olkoonkin, että kertomiseen voi toki liittyä petollisia taka-ajatuksia.
Lähteet:
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja
The Oxford English dictionary. X, Moul-Ovum
Silpa-nimi esiintyy Raamatussa. Raamatun Silpa oli Lean orjatar, jonka Lea antoi Jaakobille vaimoksi. Näin Silpa oli Raakelin ja Bilhan ohella yksi Jaakobin vaimoista. Hepreankielinen muoto nimestä on Zilpa tai Zilpah.
Kirjallisuudessa nimi Silpa esiintyy ainakin Anita Diamantin teoksessa Punainen teltta (1999). Myös Kaari Utrion romaanissa Kuukiven kevät (1995), joka tosin sijoittuu 1000-luvun Suomeen, on Silpa-niminen henkilö.
Suomessa nimi on ollut käytössä viimeisten reilun sadan vuoden aikana noin 130 henkilöllä.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Moos.30.html
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_11960#.VouOFU1dPcs
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_33087#.Vou07vM8Jok
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakob_(...
"Sotilas on kuollut" on novelli, ja WSOY on alun perin julkaissut sen vuonna 1930 teoksessa "Jättiläiset ovat kuolleet". Novellia ei ole käännetty saksaksi.
Heljä on Helenan suomalainen muunnos, eli nimen taustalta löytyy merkitys ”loistava”. Toisaalta Heljää voidaan pitää myös itsenäisenä nimenä, sillä yleiskielessä heljä merkitsee ”heleää”. Almanakkaan Heljä tuli vuonna 1950.
Toisin kuin monet muut Helenasta saadut naisennimet, Heljä ei ole koskaan saavuttanut kovin suurta suosiota. Viime vuosisadalla sen sai parituhatta suomalaista ja eniten sitä annettiin vuosisadan puolivälissä. 2000-luvun alussa Heljä oli harvinainen nimivalinta.
Saarikalle: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. 2007.
Säkeistö kuuluu kokonaisuudessaan näin:
"Yet each man kills the thing he loves
By each let this be heard,
Some do it with a bitter look,
Some with a flattering word,
The coward does it with a kiss,
The brave man with a sword!"
Yrjö Jylhä on suomentanut sen seuraavasti:
"Sillä rakkaimpansa surmaa mies
jok'ainoa päällä maan,
joku sanoin kavalin tekee sen,
joku myrkkyä katseessaan,
sen pelkuri tekee suudelmin,
mies uljas miekallaan."
Kalevalan runot keräsi Elias Lönnrot matkoillaan Karjalassa 1820-1830 -luvuilla ja hän muokkasi ne sitten runoelmaksi, jota juhlitaan Suomen kansalliseepoksena. Kalevalan merkitystä suomenkielisen kulttuurin kehitykselle pidetään käänteentekevänä. Tietoa Lönnrotista, hänen matkoistaan ja Kalevalasta löytyy Kansallisbiografiasta, https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2836. Suomalaisen kirjallisuuden seuran sivulla on Kalevalan teksti, http://nebu.finlit.fi/kalevala/.
Runebergin elämästä ja tuotannosta löydät tietoa Kansallisbiografiasta, https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2846 ja tuotantonsa digitaalisena Guteberg-projektista, https://www.gutenberg.org/ebooks/search/?query=johan+ludvig+runeberg&...
Yrjö Kivimiehen Näinkin voi sanoa : suomen kielen fraseologiaa (Tammi, 1964) määrittelee "maan hiljaiset" seuraavasti: vaatimattomat, itsestään meluapitämättömät ihmiset. Suomalainen fraasisanakirja (Otava, 1981) puhuu vaatimattomista ihmisistä, rauhanmiehistä, ja muistuttaa ilmauksen raamatullisesta alkuperästä: "Raamatussa viitataan niihin jotka 'miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan'. (Ps. 35:20)."
Tällä hetkellä Joensuun seutukirjaston alueen kirjastojen asiakkailla Joensuussa, Kontiolahdella, Liperissä, Outokummussa ja Polvijärvellä on yksi kirjastokortti, joka käy kaikissa Joensuun seutukirjaston kirjastoissa. Jokaisella kirjastolla ei ole omaa.
Suomessa on useita tällaisia seudullisia tai maakunnallisia kirjastojen yhteenliittymiä, joissa yksittäisillä kunnilla ei ole omaa korttia. Oma kortti kirjastolla tietysti on siinä tapauksessa, että ei ole mukana sellaisessa yhteenliittymässä, jossa yhteinen kortti olisi asiakkaille käytössä.
Mutta sellaista käytäntöä ei vielä ole, että yksi kortti kävisi Suomen jokaiseen kirjastoon.
Nykysuomen sanakirjan määritelmä käsikirjastosta: jonkin alan keskeistä kirjallisuutta käsittävä kirjakokoelma, joka on tarkoitettu käytettäväksi vain sen sijoituspaikassa.
Käsikirjastotyötä käsitellään lyhyesti ainakin kirjoissa Kirjastotyön perusteet / toimituskunta: Vuokko Blinnikka... (s. 71), Kirjastotieto / Marja-Liisa Vilkko-Hämäläinen... (s. 201) ja Tietopalvelu yrityksissä / toim. Ulla Hirvensalo (s. 21). Käsikirjasto mielletään neuvonnan ja tietopalvelun apuneuvoksi, joten käsikirjastosta pitäisi löytyä ajantasainen ja luotettava tieto asiakkaan kysymyksiin.
Käsikirjaston kokoelman pitäisi sisältää siis tiedonhaun apuneuvoja. Kokoelmaan kuuluvat esim. tietosanakirjat, sanakirjat, lait, asetukset, bibliografiat, tilastot,...
Sirkumfleksiä eli ^-merkkiä käytetään ranskan kielessä useissa eri tapauksissa, joista yksi on juuri mainittu "kadonneen" kirjaimen korvaaminen. Useimmiten kyseessä on s-kirjain, mutta poikkeuksiakin on.
Muita sirkumfleksin käyttöyhteyksiä ovat mm. eri asioita tarkoittavien sanojen kirjoitusasujen erottaminen toisistaan (sûr/sur, dû/du), -aître ja -oître -loppuiset verbit ja jotkut verbitaivutukset. Sirkumfleksiä käytetään myös tapauksissa, joille ei löydy selvää sääntöä tai syytä, eikä sen käyttö ole aina johdonmukaista (jeûner/ déjeuner, côte/coteau).
Flûte-sanasta on kirjattu erilaisia kirjoitusmuotoja vuosisatojen varrelta, esim. fläute, fleuste ja flutte. Ilmeisesti sirkumfleksi on siis siinäkin korvaamassa poisjääneitä kirjaimia....
Eeva Riihosen kirjan Mikä lapselle nimeksi? mukaan Miitta
on Armida nimen lyhennys. Armida tulee latinan aseistettua
tarkoittavasta sanasta ja sen merkitys nimen yhteydessä on
"lumousvoimalla aseistettu".
Alla on listaa cozy crime -sarjoista, toivottavasti niistä löytyy uutta luettavaa.
Louise Penny: Three Pines -sarja
Virpi Hämeen-Anttila: Karl-Axel Björk -sarja
Richard Osman: Torstain murhakerho -sarja
Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe tutkii -sarja
Sari Rainio: Mortui non silent -sarja
Anders de la Motte ja Måns Nilsson: Kesäparatiisin murhat -sarja
Robert Thorogood: Thamesjoen murhat -sarja
Marianne Cedervall: Mullvaldsin murhat -sarja
Lynn Messina: Beatrice Hyde-Clare ratkaisee -sarja
Richard Coles: Kirkkoherra Clementin tutkimuksia -sarja
S. J. Bennett: Hänen majesteettinsa tutkimuksia -sarja
Nita Prose: Huonesiivooja
Valentina Morelli: Luostari, murha...
