Turun Sanomien artikkeli 17.12. 2007 kertoo kustantamo ntamon toiminnasta
http://www.ts.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2007-12-17,104:5:50…:
Juri Nummelinin kirjoittamasta artikkelista selviää mm., että
ntamon kirjoja valmistetaan yksi tai useampia kappaleita sen mukaisesti kuin kirjaa Internetin kautta tilataan. Amerikkalainen digipaino Lulu.com painaa kirjan tilauksesta ja lähettää lukijalle. Edes tekijä ei saa ilmaiskappaleita. Kustantaja ei myöskään kierrä messuilla esittelemässä ja myymässä kirjoja eikä lähetä niistä mainoksia. Kyse on kulujen leikkaamisesta, ntamon verkkosivutkin on tehty ilmaisella blogipohjalla.
Kaunokirjallisuus luokitellaan periaatteessa kaunokirjallisuudeksi (YKL-luokituksen mukaan 84.2 suomenkielinen kertomakirjallisuus) ja sisältöä kuvataan asiasanojen avulla, esim. työelämä, projektityö, liike-elämä. YKL-luokitus löytyy netistä osoitteesta http://ykl.kirjastot.fi/ ja asiasanastoja http://onki.fi -palvelusta Ysa (Yleinen suomalainen asiasanasto) ja Yso (vastaava ontologia). Mikäli kuitenkin teos haluttaisiin luokitella tietokirjallisuuden luokkaan, se sijoittuisi varmaankin luokkaan 69.1 Liiketalouden hallinto, johon sisältyy myös projektityöskentely.
Vastaus kysymykseen, mistä sukunimi Tiirikainen on lähtöisin, löytyi Kirjasto fi:n arkistosta.
Tämän allaolevan linkin kun kopioi osoitekenttään,saa vastauksen kysymykseen.
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=9ea2b255-f69…
Paras tapa syventää omaa lukutaitoaan on varmasti juuri se, että lukee paljon ja monipuolisesti. Teoriatietoa lukemisesta, lukemisen merkityksestä ja erilaisista lukutavoista löytyy esimerkiksi näistä kirjoista:
Marika Helovuo: 100 syytä lukea: lukukipinän sytytyskirja. Avain, 2016.
Kalevi Kantele: Nopean lukemisen opas. Tammi, 2000.
Reijo Kauppila: Nopea lukeminen. Reijo Kauppila, 2018.
Merete Mazzarella: Silloin en koskaan ole yksin: lukemisen taidosta. Tammi, 1999.
Monilukutaitoa digiaikaan: lukemisen ja kirjoittamisen uudet haasteet ja mahdollisuudet. Äidinkielen opettajain liitto, 2016.
Katri Sarmavuori: Opi ja ohjaa lukemista. Avain, 2011.
Kannattaa perehtyä myös Lukukeskuksen kokoamaan tietopakettiin lukemisesta ja...
Byronin teosta Don Juan ei löydy Suomen kansallisbibliografiasta (FENNICA). Myöskään mistään kirjastotietokannasta ei löydy kokonaisteosta suomeksi. Lahden kaupunginkirjaston kotisivuilta löytyy ”Linkki maailmanrunouteen – tietokanta käännösrunoudesta” http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/ osoitteessa.
Tietokannan mukaan osia Don Juanista on suomennettuna seuraavissa teoksissa: Parnasso 1957 ; nro 4 ; s. 160-162. Yrjö Jylhän käännös on Don Juanin ensimmäisestä laulusta (säkeistöt 38-47). Käännöksen lopussa on seuraava teksti: ” Yrjö Jylhä alkoi v. 1932 kääntää lordi Byronin Don Juanin ensimmäistä laulua […]. Työ keskeytyi pian, sillä mikään kustantaja ei osoittautunut halukkaaksi julkaisemaan teosta. Hiukan keskeneräinen...
Kotimaisten kielten keskuksen Suomalaisessa paikannimikirjassa Huittisen alkuperästä sanotaan näin: Yleensä Huittinen on yhdistetty skandinaaviseen ’valkoista’ merkitsevään sanaan hwit tai eri-ikäisiin germaanisiin henkilönnimiin, esim. Hvide, Huide, Hvite, Witte. Kielellisesti sopiva henkilönnimi olisi luonnollinen tausta asutusnimelle, mutta Huittinen-nimen asiataustaksi sopiva henkilö tai hänen perustamansa talo jää arvailujen varaan. Toinen mahdollisuus on lähteä luontonimestä ja yhdistää Huittinen skandinaavisiin hvit-sanaan pohjautuviin koskennimiin, esim. Norjan Hvittingen (< *Hvítingr), joiden on selitetty johtuvan kosken kuohuvasta valkoisesta vaahdosta. Tätä taustaa vasten nimi olisi alkuaan voinut olla skandinaaveilta...
Osoitteessa Helsinginkatu 1 (Vaasanhallin yläkerta) toimi Kappahalli-niminen tehtaanmyymälä ainakin 1970-luvulla. Yritys mainosti turkkeja Helsingin Sanomissa useasti ilmoituksillaan. Myös nahkatakkeja ja turkislakkeja oli kaupan. Ilmeisesti valikoimaan kuului kyllä muutakin vaatetavaraa.
Olisiko tämä sitten ollut muistelemasi yritys? Ilmoitusten perusteella ei selviä valmistettiinko turkikset paikan päällä vai oliko varsinainen tuotantotoiminta jossakin muualla.
Lähde: Helsingin Sanomat aikakoneen haku.
Jaakko Löytyn ensimmäiset laulut syntyivät samoihin aikoihin, kun hän kävi rippikoulun. Yksi niistä oli ”Tahdon kiittää Herraa”, jonka varhaisin versio on vuodelta 1971. Kesällä 1972 hän tapasi tulevan vaimonsa Kaija Pispan, joka on sittemmin sanoittanut monia hänen lauluistaan yksin tai yhteistyössä hänen kanssaan. Jaakko Löytyn uran kannalta tärkeä oli hänen esiintymisensä Kirkon nuorisopäivillä Vammalassa vuonna 1974. Siellä hän esitti neljä omaa kappalettaan, joista yksi oli ”Kala-Pekka”. Yleisö piti kuulemastaan, keikkapyyntöjä sateli ja Nuorten keskus ehdotti levyn tekoa.
Jaakko Löytyn ensilevy ”Asioita, joista vaietaan” ilmestyi vuonna 1974. Se sai huomiota osakseen ja poiki lisää keikkoja eri puolilla Suomea. Seuraavana vuonna...
Sibelius sai natsi-Saksassa ulkomaalaiseksi säveltäjäksi suorastaan hellää kohtelua: sotavuonna 1941–42 Joseph Goebbels määräsi perustettavaksi Saksan Sibelius-seuran. Siitä huolimatta Härön musiikkivalinnassa saattaa olla kyse enemmänkin valitusta sävellyksestä ja siihen liittyvistä mielleyhtymistä kuin säveltäjästä itsestään. Kirjassaan Aika velikultia Pasi Heikura kirjoittaa Valse tristesta seuraavasti: "Jean Sibeliuksen Valse Triste (suomeksi: surullinen valssi) on suomalaisten keskuudessa yksi suosituimpia Sibeliuksen kappaleista. Ei ihme, että se vetoaa iloluontoisiin suomalaisiin, sävelsihän Sibelius sen Arvid Järnefeltin näytelmään Kuolema vuonna 1903.[Tuntemattoman sotilaan] Kariluodollekin tulevat klassikon alkutahdit...
Matti Riippi (nimi näin kirjoitettuna) Sodankylän Unarinkylästä oli valtiopäivillä Tukholmassa Lapin talonpoikana (bofast lappbonde) vuosina 1760 - 1762 ja 1765 - 1766. Tarkastin vielä muutkin kirjoitusasut, mutta muita Riipi tai Riippi -nimisiä valtiopäiväedustajia ei ole ollut Tukholmassa. Nämä tiedot perustuvat Toivo Paloposken julkaisuun Luettelo Suomen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajista säätyvaltiopäivillä (1962) sekä hänen väitöskirjaansa Suomen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustus vapaudenajalla (1961). Talonpoikaissäädyllä ei ollut Tukholmassa omia vakituisia tiloja vaan ne vuokrattiin aina erikseen valtiopäiviä varten. Vanha Synagoga oli yksi paikoista. Vuonna 1755 tilanne muuttui ja sääty sai...
Internetistä löytyi seuraava selitys: "Sacred or spiritual marriage, union of archetypal figures
in the rebirth mysteries of antiquity and also in alchemy. Typical examples are the representation of Christ and the Church as bridegroom and bride
(sponsus et sponsa) and the alchemical conjunction of sun and moon."
Suomeksi suunnilleen: "Pyhä tai hengellinen avioliitto, esikuvallisten hahmojen liitto antiikin jälleensyntymisen salaisuuksissa sekä alkemiassa.
Tyypillisiä esimerkkejä ovat Kristus ja kirkko sulhasena ja morsiamena sekä auringon ja kuun alkemistinen yhteys."
Nina Hurma oli kirjailijanimi, jonka takaa paljastuu Niina Niskanen. Häneltä ilmestyy nyt syyskuussa 2022 uusi teos Rihkama (Gummerus). Sen kerrotaan olevan itsenäinen päätösosa näille kahdelle aiemmalle romaanille.
Lähde: https://issuu.com/gummerus/docs/220325_gummerus_luettelo_koko_kes_syksy…
Yleiset kirjastot Suomessa hankkivat suurimman osan kirja-aineistoistaan hankintapalveluyritysten kautta. Tällaisia ovat esimerkiksi Suomen Kirjastopalvelu oy ja Storia oy (ent. Kirjavälitys). Ohjeet aineiston tarjoamiseksi löytyvät välittäjien verkkosivustoilta.Oman paikkakunnan tai lähialueen kirjastoihin kannattaa olla suoraan yhteydessä henkilökohtaisesti ja antaa näytekappale hankinnasta vastaavalle henkilölle. Omakustanteita hankitaan kirjaston kokoelmalinjausten mukaisesti aivan kuten kustantajien tarjoamaa aineistoakin. Esimerkiksi Vaski-kirjastojen kokoelmalinjauksessa keskeistä on kirjallisuuden monipuolinen tarjonta eri aihealueista, laatu ja menekin arviointi. Kaikkea tarjottua kirjallisuutta ei hankita kirjastoihin. Usean...
Nokkahuilu on satoja vuosia vanha soitin, jonka suosio alkoi kuitenkin hiipua 1700-luvun lopulla, kun poikkihuilu syrjäytti sen. 1900-luvun alussa vanhasta musiikista ja vanhoista soittimista kiinnostuttiin uudelleen. Myös Arnold Dolmetsch kiinnostui vanhoista soittimista ja rakensi vuonna 1919 ensimmäisen kopion vanhasta nokkahuilusta.
Saksassa vaikutti 1920-1930-luvuilla nuorisoliike, joka pyrki edistämään musiikin harrastamista kodeissa ja kouluissa. Säveltäjä ja musiikkipedagogi Carl Orff (1895-1982) kehitti koulusoittimiston, jota käytetään suomalaisissakin kouluissa. Hän otti nokkahuilun soittimistoonsa ystävänsä Curt Sachsin suosituksesta.
Suomeen nokkahuiluinnostus tuli Saksan ja Ruotsin kautta. Suomessa nokkahuilua on käytetty...
Aale Tynnin runon Kaarisilta ovat sävelittäneet Viola-tietokannan mukaan tunnetuista tekijöistä vain Kai Chydenius (levyllä Aale Tynni - Kaarisilta (Texicalli Records 2013). Vähemmän tunnettuja ja hankalammin tavoitettavia (käytännössä useimpia mentävä kuunteleemaan Kansalliskirjaston musiikkikirjastoon) ovat:Kari Hämäläinen -> (kokoelma) Kaiken keskellä Jumala (Päivä Osakeyhtiö 2013)Petri Kaivanto -> Petri Kaivanto: N, love (Finnlevy 1992) on HelMet-kirjaston kokoelmassaSirkka-Liisa Ripatti -> Ari Jänkälä: Kaarisilta (Päivä 1991, C-kasetti)Juha Sormunen -> Mirja Poikkeus: Kaarisilta (Sinisävel 2011)Juhani Antintalo -> Ami Varjotie: Kaarisilta (Adoramusic 2005)Aleksei Seljer -> Teuvo Eskelinen: Elämän lahja (Teuvo...
Kyseessä on varmaankin useista blogeista löytyvä Kaunis nainen runo/loru/meemi. Tekijää ei tälle kuitenkaan mistään tunnu löytyvän. Eeva Kilven runokirjoja selailin ja ei ole Kilvenkään tuotantoa. Runoa on jaettu ketjukirjemäisesti blogeissa. Tässä linkki Punaruusut blogiin, mistä runo myös löytyy.
https://punaruusut.vuodatus.net/lue/2010/01/kaunis-nainen
Kysymykseen vastasi Henna Makkonen-Craig Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) Kielitoimistosta. Vastaus kokonaisuudessaan seuraavassa:
Sanaa ei tietääkseni ole kuvattu vielä sanakirjoissa, eikä se ollut tuttu meille Kielitoimiston väellekään. Tiedossamme kuitenkin on, että sanaa on käytetty Tampereen seudulla ainakin jo 1980-luvulla, tähän tapaan:
”Se Matti (keksitty nimi) on kyllä niin pahantuulinen ja tosikkomainen tyyppi, että aina on naama vinossa vaikka sille tekis minkälaisia kevätjuhlaliikkeitä.”
Tässä kyse on siis myönteisestä yrityksestä viihdyttää tai huvittaa jotakuta.
Nykyään sana esiintyy harvakseltaan mutta aika monenlaisissa verkkoteksteissä. Media-arkistosta löytyi kaksi osumaa:
1. Aamulehti 30.11.2017 [AL ilmestyy...
Amurin aallot on valssi, jonka on säveltänyt venäläinen Max Kjuss (näkee myös kirjoitusasussa Kyuss). Hän eli vuosina 1874-1942, ja kappale on sävelletty vuonna 1909, jolloin Kjuss työskenteli 11. rykmentin kapelimestarina Itä-Siperiassa Vladivostokissa. Sen alkuperäinen venäjänkielinen nimi on Амурские волны (Amurskije volny) ja siitä tuli hyvin kuuluisa ympäri Neuvostoliittoa 1920-30-lukujen aikana. Valssia esitettiin usein ilman tekijätietoja, usein kansanmusiikkimaisena sovituksena ja myös Neuvostoarmeijan tunnusmarssina. Lauluun kirjoitti sanat 1900-luvun puolivälissä näyttelijä Serafim Popov.
Lähteet:
Englanninkielinen Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Amur_Waves...
Suomen ruokaviraston sivuilla kerrotaan ravitsemussuosituksista näin: "Ravitsemussuosituksia laaditaan niin maailmanlaajuiseen käyttöön kuin kansallisestikin. Ne perustuvat tutkimuksiin eri ravintoaineiden tarpeesta koko elinkaaren aikana. Lisäksi niissä on otettu huomioon laaja tutkimustieto ravintoaineiden vaikutuksesta sairauksien ehkäisyssä ja terveyden edistämisessä. Ravitsemussuositukset eivät ole pysyvästi samanlaisia, vaan muuttuvat elintapojen ja kansanterveystilanteen muuttuessa sekä uuden tutkimustiedon karttuessa."
Leena Putkonen ja Mari Koistinen toteavat kirjassa Ruokamysteerit, että eri maiden ravitsemussuositukset vaihtelevat maittain melko vähän. Ruokaviraston sivuilla on suomalaisten ravitsemussuositusten lisäksi...
Kustaa Vilkunan Etunimet-teoksen mukaan nimen Ossi arvellaan yleisesti olevan lyhentymämuoto nimestä Ossian. Gaelin kielen Oisin/Ossin pohjautuu hirveä merkitsevään sanaan 'oss'. Muinaisiiriläinen Ossin on perimätiedon mukaan taruhenkilö, joka eli 200-luvulla Irlannissa. Vielä 1700-luvullakin hänen tarunsa levisi Skotlannin ylämaassa suullisena perimätietona, ja siihen perustuen James Macpherson kirjoitti kuuluisan teoksensa Ossianin laulut (1760-63).
Nimi Ossi voi kuitenkin olla lyhentymämuoto myös Osvaldista, Oskarista tai Osmosta.
