Yhdistävä tekijä on keisarillisen Venäjän 1600-luvun lopulla käyttöön ottama valtiolippu. Sen väriyhdistelmän tulkitaan symboloivan itäslaavilaisia kansoja: punainen edusti Venäjää, sininen Ukrainaa ja valkoinen Valko-Venäjää. 1800-luvun puolivälissä slaavilaisten kansojen yhteinäisyyttä ajava panslavistinen aatesuunta otti nämä värit tunnusväreikseen. Osittain vaikuttivat myös muut syyt kuten kaupunkien ja alueiden perinteiset vaakunavärit.
Hyvä lähde lippuhistoriaan on Kimmo Kiljusen teos Maailman maat : liput ja historia
Panslavismin tunnusvärit Wikipediassa (englanniksi)
Lippuhistoriaa EU:n oppimissivulla.
"Virallista" määritelmää ei "ryhmä rämälle" tutkimistani lähteistä löytynyt, mutta sekalaisista verkkokeskusteluista voi kyllä löytää sille monia toisiaan lähellä olevia selityksiä ja tulkintoja. Sanonnan toisaalta rämäpäiseen ('uhkarohkea, raisu, huimapäinen'), toisaalta rikkinäiseen ajatukset johtava jälkiosa vaikuttaa luovan monille mielikuvan "ryhmä rämästä" rempseänä, muita ehkä hieman heikompana, mutta silti annetuista tehtävistä kelvollisesti suoriutuvana omaleimaisena porukkana. Taustaa sanonnalle on haettu niin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Rajamäen rykmentistä kuin sotilaselämää humoristisesti kuvaavista elokuvista, joilla on sellaisia nimiä kuin Rykmentin rämäpäät.
Mahdollista olisi ajatella...
Faux Motown ei ole vakiintunut musiikkityylin nimitys vaan uudempaa Motown-vaikutteista musiikkia kuvaileva ilmaus, jolle esimerkiksi levyarvostelijat ovat vain löytäneet paljon käyttöä englannin kielessä. Suoraa lyhyttä suomennosta voi olla vaikea keksiä, mutta esimerkiksi uus-Motownista (uusi Motown-tyylinen musiikki) voisi ehkä puhua?
Levy-yhtiö Motownin ja sen tähtien ja studiomuusikoiden rooli oli 1960-luvulla niin merkittävä afro-amerikkalaisen musiikin tekemisessä kansainvälisesti suosituksi, että tietyntyylistä soul- ja r&b -musiikkia alettiin kutsua Motown Sound -nimellä.
Tyylisuunnalle on ominaista mm. rumpujen ja bassokitaran tärkeä rooli sekä solistin ja taustalaulajien välinen dialogi. Tunnettuja tyylisunnan artisteja...
Saaret ovat tosiaan aallonmurtajiksi rakennettuja tekosaaria. Saaria ei näy vielä vuoden 1974 kartassa, mutta vuoden 1980 kartassa ne jo ovat. Sanomalehti Karjalaisessa 15.9.2008 ilmestyneessä jutussa kerrotaan, että tekosaaret rakennettiin vuonna 1974 luvatta. Vesioikeus myönsi luvan saarien rakentamiseen jälkikäteen. Saaria suunniteltiin 11, mutta yksi jäi rakentamatta.
Peukutukset ja kommentit kiinnostavat varmasti useimpia vastaajia. Toisaalta luulen, ettei monella meistä ole paljonkaan aikaa niiden tutkailuun.
Kommentteihin näyttää lisätyn kaikenlaista: on kommentoitu vastaajaa, vastausta, kysyjää, kysymystä sekä annettu hyödyllisiä lisätietoja kysytystä asiasta.
Itse olen ajatellut kommentit lisäävän tai korjaavan tiedon paikoiksi.
HelMet-alueella LP-levyjä voi digitoida Helsingissä Kirjasto 10:n Studiossa. Lisätietoja Studion varusteista sekä ajan varaamisesta löydät Kirjasto 10:n sivuilta (http://www.lib.hel.fi/fi-FI/kirjasto10/studio/).
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Pakkalan toimittaman Sukunimet-teoksen (2000) mukaan Pöntinen saattaa olla johdannainen skandinaavisesta Bonde-nimestä, joka tarkoittaa talonpoikaa. Pöntinen-nimi on esiintynyt myös talon- ja paikannimenä.
Tietoa sanan pönti tarkoituksesta en löytänyt. Samankaltaisen kuuloisista sanoista esimerkiksi pönkä tarkoittaa Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirjan (1995) mukaan majaa.
Tuomas Salsteen sukunimi-info-verkkosivuilta osoitteesta http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/pontinen.html löytyy lisätietoa Pöntinen-nimestä, muun muassa sen levinnäisyydestä.
Sanomalehtien jakajat jättävät edelleen lehden tilaajan ovelle. Sateen ja muun lian varalta sanomalehdet ovat nykyään pakattu muovipusseihin. Tilaaja voi sopia jakelijan kanssa, että mihin kohtaan haluaa lehden jätettävän. Yleensä lehdet jätetään ulko-oven eteen, harvemmin siis kostealle pihanurmikolle kuten entisaikaan.
Sanomalehtien jakelua eivät enää hoida sanomalehtipojat pyöriensä kanssa, vaan tehtävää hoitavat autolla ajavat aikuiset. Jakelu aloitetaan varhain aamuyöllä ja reitit voivat olla liian vaarallisia nuorille tai lapsille.
Sanomalehtien jakelusta Yhdysvalloissa löytyy hyvä englanninkielinen reportaasi täältä:
https://www.cjr.org/special_report/newspaper-carrier-shot.php
Kielikello-lehden sivuilla todetaan tekstien otsikonnista: "Otsikon täytyy kertoa lyhyesti, mistä tekstissä on kyse ja mikä on tekstin tarkoitus ja näkökulma." https://www.kielikello.fi/-/otsikot-ojennukseen
Aino Suholan kirjassa Journalistisen kirjoittamisen perusteet (FinnLectura 2005) todetaan, että (lehti)otsikon täytyy olla naseva, mieluiten kolmen, neljän sanan mittainen. Mitä lyhyempi se on, sitä helpompi se on taittaa sivulle joko lyhyeksi uutiseksi tai monen palstan jymyjutuksi. Otsikon olisi hyvä asettua riville tai kahdelle. Silloin otsikkoa on tiivistettävä. Verbi on helppo jättää pois, varsinkin jos se on vaivattomasti tekstiyhteydestä arvattavissa.
Numerot aakkostetaan ennen kirjaimia Standardin SFS 4600 mukaan.
Lisätietoa
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/abc.html
Standardin mukainen aakkostus - numerot ennen kirjaimia näkyy olevan ainakin pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet tietokannassa ja puhelinluetteloissa.
Hait eivät yleisen tieteellisen käsityksen mukaan nuku aivan kuten ihmiset tai muut eläimet, mutta niidenkin on aktiivisten jaksojen välillä vietettävä pitkin päivää eripituisia mutta ilmeisesti verrattain lyhyehköjä lepojaksoja. Vuonna 2016 tutkijat onnistuivat näkemään valkohain, joka näytti lepäävän useiden minuuttien ajan lähes täysin liikkumattomassa tilassa osin vahvan virtauksen avittamana. Tällaisille hailajeille tyypilliseen tapaan se ui suu auki ja laski veden poskilihastensa avulla kidusten kautta ulos.
On totta, että monien hailajien on pysyteltävä jatkuvassa liikkeessä, jotta ne kykenisivät hengittämään. Kaikkiin lajeihin tämä ei kuitenkaan päde. Esimerkiksi sitruunahailla, riuttahailla,...
Etsitty runo on Elvi Sinervon Tarina suuresta rakkaudesta. Se julkaistiin ensimmäisen kerran Sinervon kokoelmassa Oi lintu mustasiipi (1950). Synnissä runon pari ei kuitenkaan elänyt – vihillä oli käyty asianmukaisesti: "He köyhät oli – lemmellään / esteitä ollut ei. / Siks poika kihlat käytyään / vihille tytön vei." Kuolema erotti rakastavan parin, kun vaimo "vettä noutaen / kuukahti avantoon". Järkyttynyt mies hirttää itsensä ja pari haudataan aivan eri paikkoihin: " - kas, laki sääti niin: // ken itseltänsä hengen vei, / hän lepoon siunattuun / keralla kristikansan muun / maan multiin päässyt ei." Vain vaimon suodaan päästä siunattuun maahan, mies kuopataan koruttomasti kirkkoaidan taa: " – sen näki naakat vain. // Mut...
Kysyimme asiaa evijärveläisiltä, heidän mukaansa paikannimen pääte saattaa juontua seuraavasti:
- juontuisi ruotsin sanasta snår, joka tarkoittaa pensaikkoa, tiheikköä, vesakkoa tai pöpelikköä
- snåri (sanotaan snoori) on murretta ja milla- tarkoittaa ' välissä oleva', myös murretta (sanasta mellan)
- Luultavasti vanhaa suomenkieltä. Noor tarkoittaa pohjoista ja taas söör eteläistä. vanhoissa kartoissa näitä on paljon, esim. Söörmarkku, Noormarkku. (mark=maa)
- Rammasnoorissa on ehkä asunut joku sen niminen henkilö
- Evijärven järven nimi Mörtin kartassa 1709 oli vielä "Noor" tarkoittaen pohjoista Lappajärveä, jolloin kirjalliset merkinnät tehtiin ruotsiksi jossain kaukana vaikkapa Vaasan Korsholmassa. Kartoittajat ja muut...
Dekkareihin perehtyneen työtoverin ja alempana mainittujen hakuteoksien avulla löytyi seuraavia ehdotuksia.
Sujata Masseyn Rei Shimura -salapoliisisarjan päähenkilö on nuori ja toimelias amerikkalais-japanilainen englannin opettaja, jonka harrastuksena on Japanin historia ja taide. Sarjassa on kymmenen osaa, ja teksti on normaalikokoista, melko suurella rivivälillä painettua.
Arthur Conan Doylen mestarisalapoliisi Sherlock Holmesista kertovissa klassikkosalapoliisikertomuksista on olemassa eri painoksia, joiden tekstin koko ja riviväli vaihtelevat.
Tuula Matintupaa on kehuttu henkilökuvauksesta ja huumorista. Hänen Aleksanteri Piippo –sarjassaan on kahdeksan kirjaa. Rikosylikonstaapeli Piippo on itsepäinen, neuroottisen herkkä ja taitava...
Et ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomiota lisääntyneeseen nousevaan intonaatioon ja narisevaan puhetapaan. Yle kirjoitti aiheesta jutun jo lähes kymmenen vuotta sitten, vuonna 2013. Silloin tutukija Johanna Vaattovaara arveli, että puhetapa saattaa olla keino ilmentää naisellisuutta. Samalla vähän lapsekkaalla puhetavalla voidaan viestiä myös tuttavuutta ja läheisyyttä. https://yle.fi/uutiset/3-6434290
Vuonna 2020 tehtiin tutkimus, jossa havaittiin suomalaisten naisopiskelijoiden puhekorkeuden nousseen selvästi 1990-luvulta 2020-luvulle tultaessa. Korkeammalta puhuminen saattaa aiheuttaa ongelmia puheen tuottamiseen, mikä kuuluu esimerkiksi puheen narinana. Tarkkaa syytä nyt havaittuun puhekorkeuden nousuun ei ole vielä tutkittu, mutta...
Ehdottoman varmaa historiallista taustaa tynnyriin pukeutumiselle ei ehkä ole löydettävissä, mutta kiintoisia teorioita kuitenkin. Ankkalinnan yksityisomaisuutta tämä pukeutumismalli ei kuitenkaan ole. Köyhyyteen sen on vahvimmin kytkenyt amerikkalainen kirjoittaja ja pilapiirtäjä Will B. Johnstone (1881-1944). Yksi vakituisista hahmoista hänen 1920- ja 30-luvuilla ilmestyneissä pilapiirroksissaan oli "Veronmaksaja", joka oli kuvattu alastomaksi mieheksi, yllään pelkkä tynnyri, millä haluttiin tähdentää hänen pennitöntä tilaansa.
Se, miksi Johnstone puki puille paljaille joutuneen veronmaksajansa juuri tynnyriin, jääkin sitten spekulaation varaan. Yksinkertaisin selitys yhdistää tynnyripukeutumisen nykyajan asunnottomien...
Hei,
Eepi on aika harvinainen nimi, josta ei löydy oikein tietoa. Kyseessä on pääasiassa miehille annettu nimi. Digi- ja väestötietoviraston (ent. Väestörekisterikeskus) nimipalvelun tietokannan mukaan nimeä on annettu joitain kymmeniä viime vuosisadan alkupuollella ja nyt 2000-luvun molemmin puolin. Joinain vuosikymmeninä nimeä on annettu niin vähän (alle viisi), että tieto merkitään molempien sukupuolten sarakkeisiin tietosuojan takia.
Todennäköisesti Eepi nimenä kuuluu Erik-nimen johdannaisiin joita Kustaa Vilkunan Etunimet-opus mainitsee mm. Eirikki, Erikka, Riikki, Era, Ero, Eeri, Eeru, Eka, Eke, Eki, Eko, Eku, Ekka, Ekke, Ekki, Ekku, Eekke, Eekki, Eekko, Eekku, Eppo, Eppu, Eetsa, Ertsa, Eirikka, Eiro, Eikka, Ierkka jne......
Pekka Vartiaisen Länsimaisen kirjallisuuden historiassa (BTJ, 2009) kerrotaan Émile Zolan (1840-1902) asemasta kirjallisuudenhistoriassa. Yleisen positivistisen suuntauksen vanavedessä Zola siirsi aikakauden ihanteet kirjallisuuteen, hänet mainitaan jopa naturalismin pääteoreetikoksi. Naturalistisen romaanin päähyveenä Zola pitää objektiivisuutta; todellisuudenkuvauksen tuli olla täsmällistä, konkreettista ja dokumentaarista ja romaanin tulisi toimia myös yhteiskunnallisten olojen muokkaajana.
Nana (1880, suom. 1930) on osa laajempaa romaanisarjaa Les Rougon-Macquart. Vartiainen mainitsee sen herättäneen aikanaan laajan keskustelun uskaliaan sisältönsä ja julman ihmiskuvauksensa vuoksi.
Lisää analyysiä Zolan kirjallisen tyylin...
"Kuuskytluvun kauansoiva blues" (alkuperäteos Post World War Two Blues) löytyy ilmeisesti vain singleltä. Levy-yhtiö on HI-HAT, kustannusnumero HIS 1036, julkaisuvuosi 1979. Singlen A-puolelta löytyy kappale Onnen napanuora. Nuoteista ei löytynyt viitteitä mistään tietokannoista, ei myöskään mahdollisia tabulatuureja verkosta.
Olisiko kyseessä laulu "Ei ole mulla avaint' eikä tiirikkaa - -"
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Toivo Särkkä, joka on elokuvasta "On lautalla pienoinen kahvila."
https://www.elonet.fi/fi/elokuva/115752
Sanat täytynee tarkistaa elokuvan avulla, sillä niitä ei löydy kovinkaan helposti.
http://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=f08db3b1-b3…
