Eniten Miettisiä on Pohjois-Savossa, ja erityisesti Kuopion seudulla. Myös Etelä-Karjalassa nimi on yleinen.Tuomas Salsteen sukunimi-infosta löytyy karttoja Miettisten asuin- ja synnyinpaikoista vuosien varrelta: https://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/miettinen.htmlMiettinen nimen alkuperästä on monta teoriaa. Saulo Kepsun väitöskirjan (1981) mukaan Miettinen ja Miettunen nimet pohjautuvat muinaissuomalaiseen yksilönnimeen Mielitty, Mielittu. Kepsu tuo todisteiksi asutusnimet Miettilä, Miettula ja Miettylä. Kustaa Vilkuna on pitänyt mahdollisena, että Miettinen juontuu vanhasta Klemetin puhuttelumuodosta, Klemétistä. Tällä kannalla on myös Viljo Nissilä (1976), joka on arvellut myös, että osa Mietti-nimistä voi selittyä ruotsalaisesta...
Moni jouluperinne on meillä tuontitavaraa, mutta joulupöydän laatikkoruokamme ovat paljolti suomalaisten yksityisomaisuutta, jota ei juuri Ruotsia kauempana tunneta. Sielläkin niiden nimeen yleensä liitetään määre "finsk": finsk kålrotslåda, finsk morotslåda, finsk potatislåda.Lanttulaatikkoa tarjottiin meilllä jo 1700-luvun joulupöydissä. Porkkanalaatikko kuuluu puolestaan joulupöydän uutuuksiin. Pitoruokana ja siten myös joulupöydän herkkuna se alkoi yleistyä vasta 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin riisiä oli aikaisempaa paremmin saatavilla ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Peruna tuli Suomeen 1700-luvulla, mutta sen yleistyminen vei aikansa. Sitä kartettiin hallanarkuutensa vuoksi, ja nauriisiin ja lanttuihin mieltynyt kansa vierasti...
Heikki Paunosen slangisanakirja ”Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii” (WSOY, 2001; 3. painos) kertoo, että verbi ”tsaivaa” merkitsee ’tanssia jiveä’. Merkitys on peräisin 1960-luvulta. Jive taas on tanssi, josta löytyy hiukan tietoa osoitteesta http://tanssi.net/fi/lajit/jive/.
Kyseessä saattaisi olla Lasse Raustelan kuusiosainen Taivaansavut-sarja, jossa seurataan turkulaisia Talvelan veljeksiä talvi- ja jatkosodan vuosina – olkoonkin, että kirjailija on tunnettu nimenomaan nuorille suunnatuista teoksistaan eikä hän ole kirjoittanut aikuisten sotakirjoja.
Sarjan kirjat: Taivaansavut (1979), Isonkallion varjo (1982), Mikkolanmäki ampuu (1982), Myrskynsilmä (1983), Palavat yöt (1984), Vahdinvaihto (1989).
Vilpertti Viitasammakko -sarjan alkuperäinen nimi oli Philbert Frog. Vuonna 1993 valmistunutta brittisarjaa tehtiin kaikkiaan 13 jaksoa, jotka nähtiin Suomessa TV2:n ohjelmistossa sunnuntaisin syksyllä 1994. Ensimmäinen jakso esitettiin 4.9.
http://www.toonhound.com/philbert.htm
Hei!
Tilastokeskus julkaisee sivuillaan rahanarvokertoimet, joilla voidaan muuntaa vuosien 1860–2001 markat ja vuosien 2002–2013 eurot vuoden 2014 euroiksi ja päinvastoin. Laskelmassa on otettu huomioon vuoden 1963 rahanuudistus sekä euroon siirtyminen.
Kun muunnetaan tietyn vuoden rahaa nykyrahaksi, rahasumma kerrotaan taulukon kertoimella. Kun nykyrahaa vastaavasti muunnetaan jonkun aikaisemman vuoden rahaksi, summa jaetaan kertoimella. Laskelmien nykyraha vastaa vuoden 2014 rahaa, koska nykyrahan arvo lasketaan viimeisen kokonaisen vuoden tiedoista.
Rahanarvokertoimien avulla lasketaan rahan ostovoimaa eri aikoina, ei nimellisarvoa
Rahanarvonkerroin 1860–2014
http://www.stat.fi/til/khi/2014/khi_2014_2015-01-19_tau_001.html
Kerrointa...
Muistelemasi televisiosarja on varmaankin kanadalainen Pelottaako? (Are you afraid of the dark?).
Suomenkielistä DVD-julkaisua en sarjasta löytänyt. Vuonna 1996 Suomessa ilmestyi Castle Communicationsin julkaisemana kaksi sarjan jaksoa sisältänyt videokasetti nimellä Pelkäätkö pimeää? PIKI-kirjastoista tätä kasettia näyttää vielä olevan saatavilla Pälkäneen pääkirjastosta.
Internetissä vastaani tuli vain suomeksi tekstittämättömiä jaksoja sarjasta.
Lisätietoa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pelottaako%3F
Runo on Lauri Pohjanpään kirjoittama. Mainitsemasi kohta löytyy "Eriskummainen uni merikäärmeestä" runoelman prologista. Kyseinen runoelma on julkaistu alunperin kokoelmassa "Sininen hämärä" (Werner Söderström, 1933).
Kyseisestä tekstistä on linkki englanninkieliseen selitystekstiin : Purple Prose: How to Know If Your Prose Is Purple. Tekstissä todetaan, että purppuraproosa on tarpeettoman monisanaista, (teko)runollista ja jäykkää tekstiä, joka keskittää huomion tekstiin eikä siihen, mistä se kertoo. Käsite on peräisin kreikkalaiselta runoilijalta Horatiukselta, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Teivas Oksala ja Ernst Palmén ovat suomentaneet Horatiuksen Ars poetica - Runotaide -teoksen (Gaudeamus, 1977). Kirjassa todetaan " On varsin tavallista, että mahtipontisiin ja suura lupaileviin alkusanoihin ommellaan jatkoksi yksi ja toinen purppuratilkku, jonka tarkoituksena on näkyä kauas ..." Kirjoittaja ilmeisesti tarkoitta...
Nimi Mikael pohjautuu heprealaiseen Miikael-nimeen, joka merkitsee 'kuka on niin kuin Jumala'. Ja todellakin, Raamatun Mikael on arkkienkeli ja ylin seitsemästä pääenkelistä. Mikaelin nimi on suosituimpia nimiä kristillisessä maailmassa (esimerkiksi Englannissa muodossa Michael ja Espanjassa Miguel) ja sen nimisiä pyhimyksiäkin löytyy pitkälti yli parikymmentä.
Juhana-nimelläkin on perin kristilliset juuret, se on suomalainen muunnos Johannes-nimen (Raamatun Johannes Kastaja) ruotsalaisesta lyhentymästä Johan.
Lähteitä:
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja (Wsoy, 1999)
Vilkuna, Kustaa: Etunimet (Otava, 2005)
Lainatun kirjan voi palauttaa mihin tahansa OUTI-kirjastoon, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi yliopiston kirjastoon. OUTI-kirjastoihin kuuluvat Hailuodon, Iin, Kempeleen, Kuusamon, Limingan, Lumijoen, Muhoksen, Oulun, Pudasjärven, Pyhäjoen, Raahen, Siikajoen, Taivalkosken, Tyrnävän, Utajärven ja Vaalan kirjastot.
OUTI-kirjastojen käyttösäännöt sekä tietoa kirjaston asiakkuudesta OUTI-verkkokirjastossa
Kirjastot ottavat kirjalahjoituksia vastaan, mutta kirjasta riippuu, voidaanko sitä ottaa kokoelmiin. Yleisesti ottaen uusia kirjoja otetaan oikein mielellään, mutta vanhoista, huonokuntoisesta tai vähän lainattavista kirjoista kirjastot joutuvat yleensä kieltäytymään, koska hyllytila on rajallista. Isoilla kirjastoilla on yleensä mahdollisuus ottaa hiukan harvinaisempaakin aineistoa, kun taas pienillä kirjastoilla ei välttämättä ole mahdollisuutta pitää yhtä paljon erikoisalojen tai harvinaisempien kielten kirjallisuutta. Helsingissä kokoelmaltaan suurimpia kirjastoja ovat Pasilan pääkirjasto, Itäkeskuksen kirjasto, Töölön kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto ja Kallion kirjasto.
Jos kirjoja ei ole kovin paljon, voit vaikka tuoda ne...
Muutokset Herran rukouksen eli Isä meidän -rukouksen sanamuodossa liittyivät ennen kaikkea Suomen evankelis-luterilaisen kirkkokäsikirjan uudistamistyöhön. Lopulliset päätökset rukouksen kielellisestä asusta on tehty yleisessä kirkolliskokouksessa kirkkokäsikirjakomitean ehdotusten pohjalta.
Seitsemännessä yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1913 hyväksytyn kirkkokäsikirjan uudistustyö oli aloitettu jo 40-luvulla. Ensimmäiset tulokset kirkkokäsikirjakomitean pitkällisestä työstä saatiin jo vuoden 1958 kirkolliskokouksessa; jatkoa seurasi 1963 kirkolliskokouksessa, ja päätökseen uudistuksen saattoi vuonna 1968 pidetty 20. varsinainen kirkolliskokous. Uudistetussa kirkkokäsikirjassa Isä meidän -rukous ("anna meille meidän syntimme...
Vaapukkatalosta runoili Marjatta Kurenniemi. Tämännimisenä runo on julkaistu ainakin Urho Somerkiven ja kumppaneiden Lasten omassa lukukirjassa (Otava, 1958). Tässä puhutaan nimenomaisesti "pienestä marjatalosta": "En tiedä mitään somempaa / kuin pieni marjatalo."
Myöhempi versio runosta kulkee nimellä Vattumadon talo. Se ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1968 Kurenniemen ja Kaija Pakkasen yhteisessä runo- ja lorukirjassa Kaksi kukkopilliä. Siinä somasta on tullut sievä ja pienestä marjatalosta vattumadon talo: "En tiedä mitään sievempää / kuin vattumadon talo." Tässä muodossa runo vaapukkatalosta on päätynyt myös useaan antologiaan, kuten Pikku Pegasos, Suomen lasten runotar, Tunteellinen siili ja muita suomalaisia eläinrunoja sekä Pieni...
Pelko on yksi ihmisen perustunteista. Sen perimmäisenä tehtävänä on auttaa välttämään turhia riskejä ja suojata vaaroilta. Lapsia on perinteisesti kasvatettu pelottelemalla yli-inhimillisillä toimijoilla. Nämä olennot personoituivat ja saivat erilaisia ominaisuuksia omasta ympäristöstä. Voimakkaimmin tunteisiin vetoavia voimakkaita olentoja ovat salaperäiset ja epämääräiset olennot, kuten kansantarinoiden näkki tai satujen mörkö. Lapset pelkäävät myös paikkoja, joissa näitä olentoja asustaa. Riihi ja metsä ovat paikkoja, joissa voi kohdata hirvittäviä olioita. Rakennusten sisällä on pelottavia paikkoja, kuten pimeä eteinen ja kaikki pimeät nurkat, erityisesti sängyn alus.
Lasten pelot ovat erilaisia kuin aikuisten. Lasten leikeissä...
Martti Haavion runossa "Hiirulaisen hieno maja oli vanha kenkäraja."
Kyseinen runo löytyy ainakin kirjoista Eläinrunojen kirja, Peukaloputti, Pikku Pegasos ja Pieni Aarreaitta III.
Myös Rodney Peppen kuvakirjassa Hiiriperhe rakentaa talon hiiriperhe tosiaan rakentaa vanhaan ruskeaan kenkään talon.
Kiitos kysymyksestäsi! Se osoittautui yllättävän hankalaksi, ja olemme pohtineet sitä laajemmassakin kirjastonhoitajaringissä. Ystävyydet näyttäytyvät kirjallisuudessa lähinnä kriisien kautta. Tyypillisesti lapsuudessa tai nuoruudessa solmittu suhde joutuu aikuistumisen tai muun elämänmuutoksen koettelemaksi, tai ulkoinen uhka hitsaa epäsuhtaisen joukon yhteen. Edellistä tapaa etenkin viihde- ja vakavassa kirjallisuudessa, jälkimmäinen taas on genrekirjallisuuden, etenkin fantasian, peruspilareita.Onnistuimme kuitenkin kaivelemaan kollektiivisesta kirjastonhoitajatajunnastamme sinulle muutaman teoksen testattavaksi: Arundhati Royn Ministry of Utmost Happiness / Äärimmäisen onnen ministeriö: Joukko hylkiöitä, joille ei Intian...
