Sanontaa "olla näreissään" ei ole johdettu (nuorta) kuusta merkitsevästä sanasta näre, vaan sen taustalla ovat sellaiset keskenään samaa kantaa olevat sanat kuin näreä ('äreä, nyrpeä'), näristä ('marista, kiukutella') ja närä ('kauna, viha; äkäinen, kiukkuinen'). "Olla näreissään" on siis yksinkertaisesti 'olla närkästynyt, kiukkuinen'.
Lähde:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2, L-P
Nimen Suomi etymologiasta ei ole täyttä varmuutta. Se on ilmeisesti ollut alun perin Suomenlahden ympäristöä ja sittemmin lähinnä Varsinais-Suomea koskeva nimitys ja laajentunut vasta myöhemmin tarkoittamaan koko maata. Sanaa on käytetty jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa 1323 nimen Somewesi osana, jolloin se on kuitenkin merkinnyt Viipurinlahden pohjukkaa, jonka suomenkielisenä nimenä vieläkin on Suomenvedenpohja. Varhaisimmissa selityksissä sana on selitetty suon tai suomun johdokseksi, mutta uudempien tulkintojen mukaan se on lainasana. Lainan yhdeksi mahdolliseksi lähteeksi on esitetty kantabaltin maata (merkityksessä ’seutu’, ’alue’, ’valtapiiri’) tarkoittavaa sanaa žemē, josta myös nimet Häme ja saame olisivat peräisin. Toisen...
Kyseessä on Einon Leinon runo Aleksis Kivi. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1901 Leinon runokokoelmassa Pyhä kevät. Runo lausuttiin Kaunokirjailijaliiton Kivi-iltamassa 23. päivä maaliskuuta 1901.
Runo alkaa säkeellä
Syntyi lapsi syksyllä -
tuulet niin vihasti vinkui -
tuult' oli koko elämä,
näyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.
Alla olevasta linkistä voit lukea koko runon:
http://kaino.kotus.fi/korpus/klassikot/meta/leino/leino_1901_pyha_rdf.x…
Runo löytyy esimerkiksi teoksista:
Leino, Eino: Runot II (Otava)
Leino: Jumalien keinu : valikoima runoja (toim Hannu Mäkelä, Otava, 2006)
Suomen runotar. 1 (toim. Hannu Kankaanpää, Satu Marttila, Mirjam Polkunen, Kirjayhtymä 1990)
Leino: Sata kauneinta laulua : valikoima...
Raskas Patteristo 12 (Rask. Psto 12) perustettiin jatkosodan aattona kesäkuussa 1941 Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiirin toimesta Messukylässä. Patteristoa ei alistettu heti sodan alusssa millekään divisioonalle, mutta varsin pian se toimi ensin IV Armeijakunnan sekä sittemmin 15. Divisioonan alaisuudessa Karjalan Kannaksen takaisinvaltauksessa sekä myöhemmin asemasodan aikana Kannaksella Raudun pitäjän lähistöllä.
Patteristosta ei ole tiettävästi kirjoitettu minkäänlaista historiikkia. Patteriston sotapäiväkirjoja sekä muita virallisia asiakirjoja säilytetään kuitenkin Kansallisarkistossa Helsingissä, jossa niitä on mahdollista tutkia(www.arkisto.fi). Tämän arkistoaineiston yhteydessä saattaa olla jonkinlaisia nimilistoja.
Kannattaa...
Nimi on latinaa, alkuaan se on äännetty suurinpiirtein luuna eli pitkä u. Paitsi kuuta ja kuutamoa sillä on nimitetty roomalaisten tarustossa kuun jumalatartakin, "Kuutarta". Tämä jumaluus on lainattu kreikkalaisilta, joilla oli Selene (Σελήνη, merkitys myös kuu). Luna oli myös kaupungin nimenä Italian luoteisosissa meren rannalla. Venäjän kielessä kuun nimenä on Luna (луна, paino päätteellä eli lunaa), minkä vuoksi useita neuvostoliittolaisia avaruusaluksia nimitettiin tällä sanalla. Tunnettuja Luna-nimisiä en löydä. Ulottuvillani olevista pyhimyskalentereista (http://www.heiligenlexikon.de/, http://kirchensite.de/index.php?cat_id=8157, http://www.catholic.org/saints/stindex.php?lst=L, http://www.ortodoksi.net/tietopankki/nimet/...
Suomen lainsäädäntö ei ota suoranaisesta kantaa antropofagiaan eli ihmissyöntiin, ei myöskään kannibalismiin eli samaa lajia olevan yksilön syömiseen. Rikoslain 17. luvun 12§ on kuitenkin ns hautarauhaa käsittelevä kohta, jonka toinen momentti kuuluu seuraavasti:
"2) [joka] käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla (...) on tuomittava hautarauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi."
Tämä lainkohta antaa ainakin mahdollisuuden syyttää ihmissyönnistä. Koska laissa ei kuitenkaan puhuta suoraan syömisestä ja mukana on suhteellinen ilmaisu "pahennusta herättävällä tavalla", on mahdotonta arvioida, mihin oikeusistuin konkreettisessa tilanteessa päätyisi. Todennäköisesti esimerkiksi tilanne,...
Japanin kielessä käytetään runsaasti ilmaisuja, jotka määrittelevät puhujan ja kuulijan välisiä kunnioitus- ja kohteliaisuussuhteita, ja näistä jälkiliite -san on varmasti yksi yleisimmistä. Wikipedia kertoo, että jälkiliite -san voidaan lisätä lähes aina henkilön nimeen tai titteliin häntä puhuteltaessa.
Ylen artikkeli Hauska tutustua - Hajimemashite kertoo, että suomen kielen vastine jälkiliitteelle -san voisi olla esimerkiksi herra, rouva, tai neiti kun halutaan puhuteltaessa ilmaista kunnioitusta.
Päätettä -san ei käytetä oman eikä omien perheenjäsenten nimien perässä.
Siirtolapuutarhaliikkeen syntysijoilla Saksassa alkoivat jotkut puutarhoista nimittää itseään siirtoloiksi (Kolonie), koska tarkoitus oli, että asukkaat omaksuvat kokonaan uudet elämäntavat ja lähtevät ikään kuin siirtolaisiksi pois epäterveellisestä kaupungista.
Siirtolapuutarha-sanan rinnalla Suomessa on puhuttu ryhmäpuutarhoista. Porvooseen vuonna 1915 perustettua Suomen ensimmäistä siirtolapuutarhaa nimitettiin nimenomaan ryhmäpuutarhaksi. Vähitellen ruotsin koloniträdgård-sanan mallin mukainen siirtolapuutarha-nimitys kuitenkin vakiintui kielenkäyttöön, vaikka Helmi Krohn alan kotimaisen perusteoksen, Ossian Lundénin vuonna 1918 julkaistun kirjan Koloniträdgårdar suomensikin vielä nimellä Ryhmäpuutarhoja. Tampereella sitä vastoin...
Kirjan Sukunimet, jonka ovat toimittaneet Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala ja joka on ilmestynyt v. 2000 mukaan sukunimi Nuutinen on kansankielinen muoto Knuutinen -sukunimestä. Se on lähtöisin pohjoismaisesta miehennimestä Knut. Kustaa Vilkunan kirjassa Etunimet kerrotaan, että tämä etunimi merkitsee ylpeää tai reipasta, muinaissaksassa sana knuz merkitsee urheaa. Eniten Nuutisia asuu Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.
Yleisnimenä sanan lippahivo merkitys selviää Suomen etymologisesta sanakirjasta Suomen sanojen alkuperä. Verbi lipata merkitsee 'juosta, kulkea/liikkua nopeasti'. Samaa merkitseviä ovat murteelliset 'lipetteä' ja kuvailevat 'lipattaa' ja 'laputtaa'.
Sana 'lipetti' on myös samaa kantaa yhteydessä 'lähteä lipettiin, karkuun' eli 'lippahivoon', jota on käytetty alkujaan Pohjois-Savossa.
Erisnimenä sanaa Lippahivo on käytetty esim. juuri kadunnimenä ja matkailukohteina olevista eräkämpistä.
Lähde: Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja L-P. 1995.
Ihmiselläkin hedelmöittyminen on mahdollista vain naisen kuukautiskierron ovulaatiovaiheessa eli munasolun irtoamisen aikaan. Toisin kuin monilla muilla nisäkäslajeilla, ihmisellä tähän ei liity mitään selviä ulkoisia merkkejä. Tosin viimeaikaisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että myös ihmisellä hajuaistilla on asiassa selvä, vaikkakin tiedostamaton rooli: ovulaatiovaiheessa nainen tuoksuu miesten mielestä paremmalta.
Ihmisen sukupuolinen aktiivisuus ei kuitenkaan vaihtele kovin selkeästi kuukautiskierron mukaan. Tämän arvellaan liittyvän vaiheeseen, jossa ihminen lajina kehittyi, aivojen koko kasvoi ja niiden energiantarve lisääntyi. Isompien aivojen ylläpito vaatii ravitsevampaa ruokaa, ja niiden vuoksi ihmislapsi syntyy paljon...
Olli on ruotsalaisen Olle-muodon kautta syntynyt suomalainen lyhentymä Olavista. Olavin kantamuotoja taas ovat muinaisskandinaaviset nimet Anleifr, Olafr ja Oleifr, joiden osat tarkoittavat 'esi-isää' (anu, ano) ja 'jälkeenjäänyttä' (laib). Nimi merkitsee siis 'sukunsa jälkeläistä'. Virossa ja Saksassa Olli tunnetaan naisennimenä, jolloin se on muunnos Olgasta tai Oliviasta.
Ollista on mainintoja Suomessa jo 1300-luvulta (ensimmäistä kertaa se esiintyi Paimiossa v. 1346), mutta nimen nykyinen suosio on saanut alkunsa vasta 1900-luvulla. Nimen suosiota ovat vauhdittaneet 1920-luvulta alkaen Väinö Nuortevan Olli-nimimerkillä kirjoittamat suositut pakinat ja 1940-luvulta Suomisen perheestä kertovat elokuvat ja Lasse Pöystin roolihahmo...
Kappale on nimeltään "Castle on a cloud" (ranskaksi "Château dans les nuages"), ja se on peräisin Claude-Michel Schönbergin säveltämästä musikaalista "Les misérables", joka perustuu Victor Hugon romaaniin "Kurjat".
Elias Lönnrot määräsi testamentissaan 27.4.1882, että hänen kuolinpesänsä kirjoista saisi Ida-tytär valita ensiksi ne, jotka tarvitsi, ja sen jälkeen saisi Helsingin yliopiston kirjasto ottaa osan. Loput kirjat määrättiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran haltuun. Seura sai pitää itsellään, mitä halusi, mutta sen kuului myös jakaa yleishyödyllisiksi arvioimiaan teoksia kirjastoille ja kouluille.
Ida-tyttären ja Helsingin yliopiston kirjaston osuus Lönnrotin kirjakokoelmista jäi vajaaseen sataan niteeseen. Suurin osa, 2 524 kirjaa, 17 karttaa ja 26 nippua pienpainatteita, siirtyi SKS:lle. SKS piti itsellään kuutisensataa kirjaa ja lahjoitti muut 1 900 parillekymenelle oppilaitokselle ja koulukirjastolle, lähinnä niille paikkakunnille,...
Yksinäistalon, kantatilan ja maakirjatalon määritelmät löytyvät sukututkimussanastoista ja sanakirjoista.
Yksi ja sama tila voisi ilmeisesti periaatteessa olla sekä yksinäistalo, kantatila että maakirjatalo, kontekstista riippuen.
Yksinäistalo on tila, joka muodostaa oman kylänsä. Ruotsiksi yksinäistalo on enstaka tai enstaka hemman (hemman utan underlydande torp), ks. Sointula "Sanasto sukututkijoille" ja Andersson: "Ordbok för släktforskare".
Termi kantatila on maanmittaussanastoa ja se liittyy ositukseen. Kantatila on Kielitoimiston sanakirjan mukaan "tila joka lohkomisessa on jäänyt emätilasta jäljelle, päätila". Nykysuomen sanakirjan mukaan kantatilalla tarkoitetaan toisinaan myös "Viipurin läänin lahjoitusmailla isossajaossa...
Ortodoksisessa kirkossa vietetään profeetta Elian päivää 20.7. Sama päivä on Iljan nimipäivä. Ilja on venäläinen/karjalainen muunnos Eliasta. Ilomantsissa vietetään 20.7. Iljan praasniekkaa, joka on kirkollinen juhla.
Nimen Elia merkityksestä on olemassa useita variaatioita, kuten 'Herra on Jumala', 'Jumalan voima' ja 'Jumalan linna'.
Lähteet:
Pentti Lempiäinen: Nimipäivättömien nimipäiväkirja
Ortodoksi.net http://www.ortodoksi.net/tietopankki/henkilot/pyhat/vanhan_testamentin_…
http://www.ortodoksi.net/index.php/Iljan_praasniekka
Kysymäsi järjestys on seuraava( tiedot on tarkistettu Otavan kirjallisuustiedosta ja Suomen kansallisbibliografiasta):
Mustat kalat (1964)
Keisari seisoo palatsissaan (1971)
Nuku hyvin, Punahilkka (1973)
Kuolema savolaiseen tapaan (1976)
Hyvän tytön hautajaiset (1978)
Viimeinen pari (1980)
Rakas perhe : Kaksikymmentä kirjettä kommentteineen (1982)
Kuolema sukupuussa(1985)
Joka uniinsa uskoo(1987)
Harri Heinon teoksen mukaan Suomen Gideonit kuuluvat otsikon "tunnustuskuntiin sitoutumaton evankelioiva herätyskristillisyys" alle.
Maailmanlaajuinen Gideon-järjestö sai alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1899. Sen perustivat kristityt kauppamatkustajat, ja myös Suomessa toiminnan aloittivat kauppaedustajat vuonna 1946. Nimi oli alunperin Kauppaedustajain Kristillinen Yhdistys, kunnes vuonna 1961 Suomen Gideonit hyväksyttiin virallisesti kansalliseksi järjestöksi osana maailmanlaajuista Gideon-järjestöä. Järjestö on rekisteröity 18.10.1967.
Gideonien jäseniksi otetaan liikemiehiä ja viran- ja toimenhaltijoita, jotka uskovat Raamattuun Jumalan innoittamana sanana ja ovat uudestisyntyneitä kristittyjä ja jonkin evankelisen seurakunnan...
Tolkien, J. R. R.
Taru sormusten herrasta : Sormuksen ritarit. 572 sivua
Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia. 480 sivua
Taru sormusten herrasta : Kuninkaan paluu. 539 sivua
Nämä ovat varhaisimpien painosten sivumäärät. Ne näkyvät myös kirjaston rekisterissä kirjojen korttinäytöllä, ks. Jokunen: http://jokunen.jns.fi/?formid=form2 .
