Arto Sotavallan (7.1.1950-6.2.1990) levy "20 suosikkia: Päivät kuin unta" sisältyy kuuden kirjaston kokoelmiin pääkaupunkiseudulla. Saatavuustiedot saat HelMet-aineistohakuohjelmasta osoitteesta http://www.helmet.fi.
Suomen kansallisdiskografia Violan mukaan englantilaisen kansanlaulun suomenkieliset sanat on kirjoittanut R. R. Ryynänen. Suomeksi laulu on nimeltään Vanha veikko. Sanat löytyvät ainakin Suuri toivelaulukirja 3 -kirjasta.
Laulun sanat löytyvät nuottikokoelmista 20 suosittua valssia (Hakunilan, Sellon ja Tikkurilan kirjastot ja Kirjasto Omena) ja Karjalaisia kansanlauluja Suojärven seudulta (toimittanut Ahti Sonninen, Sellon, Tapiolan ja Tikkurilan kirjastot).
Taika
Suomen sanaan "taika" pohjautuva etunimi, jolloin lähinnä tulevat kysymykseen tämän sanan merkitykset kiehtova, salaperäinen voima, lumous.
Tinka
Naisen nimi. Ei tietoa alkuperästä. Äänneasultaan viittaisi Inka-nimeen.
Sinna
Sisällöltään epäselvä nimi, mahdollisesti lähtökohtana on 'Sini(kka)' tai 'Sina', 'Siina'. Toisena mahdollisuutena on Signen kansanomaisiin muuntumiin kuuluva 'Sinne'.
Sinja
Naisen nimi. Ei tietoa alkuperästä.
Suomalainen Senja-nimi on alkuaan kreikkalaisen Ksenia-nimen muunnos. Venäjällä nimestä on useita muunnoksia, kuten Kseneja, Aksinja, Ksenja... Voisi siis olla muunnos Senjasta.
Piitu
Naisen nimi, luultavasti 'Beatan' muunnos. Beata on johdettu latinan sanasta beatus 'onnellinen, autuas', ja siitä on...
Nimi Hilla on useiden Hil-alkuisten nimien (esim. Hilda, Hilja, Hilkka, Hilma) hellittelymuoto. Suomessa se voidaan käsittää myös luontoaiheiseksi nimeksi (hilla=suomuurain,lakka).
Nimi Helmiina on lyhennös nimestä Vilhelmiina. Nimien Vilhelmiina ja Helmiina kautta on myös päästy nimeen Helmi, joka itsenäisenä nimenä kuuluu alkavaan suomalaisuuskauteen. Hohtavan puhdas, kaunis, täydellinen kuin helmi simpukassa tai kastehelmi, nämä 1800-luvun lopulle ominaiset vertaukset ovat synnyttäneet Helmi-nimen.
Lähteet: Lempiäinen,Pentti: Suuri etunimikirja, sekä
Uusi suomalainen nimikirja.
Lisää tietoa etunimistä voit etsiä esimerkiksi Kustaa Vilkunan kirjasta Etunimet.
Kysymykseen, joka liittyy tähän kirjasarjaan on vastattu vuonna 2010 Helsingin kaupunginkirjaston kysy.fi -palstalla seuraavasti:
"Sarjan nimi on ”Suomen rintamamiehet 1939-45”. Osoitteesta https://finna.fi löytyvän Fennica-tietokannan mukaan tuota Etelä-Suomen kustannuksen julkaisemaa sarjaa on ilmestynyt vuosina 1972–80 yhteensä 21 osaa, joista viimeinen on täydennysosa. Vuosina 1983–91 sellaiset kustantajat kuin Eita, Teospiste ja Kirjaveteraanit julkaisivat sarjaan vielä kymmenen täydennysosaa. (Osien divisioonat löytyvät myös Fennicasta..)
Luulisin, että varmaan täydennysosissa on hyödynnetty samaa aineistoa kuin Etelä-Suomen kustannuksen julkaisemissa osissa, vaikka tarkempaa tietoa en aiheesta löytänytkään. Muutenkaan noista...
Nimi Koskinen esiintyy jo 1500-luvun lähteissä Karjalassa, 1600-luvulla myös Savossa. Nimi yleistyi etenkin 1800-1900 -lukujen vaihteessa, jolloin siihen asti sukunimettömät länsi- ja keskisuomalaiset ottivat itselleen nimen. Vuoden 1906 nimensuomennosten yhteydessä fors ("koski")-alkuisia sukunimiä suomennettiin myös Koskiseksi.
Väestörekisterin mukaan Suomessa on 17216 Koskinen-nimistä henkilöä. Näistä 9006 on miehiä, 8923 naisia.
Ohjeita perunkirjoitukseen löytyy monestakin paikasta.
Esimerkiksi:
Suomen lakioppaan malli (rtf)
http://www.lakiopas.com/asiakirjamallit/
Makupalat.fi perunkirjoitustietoa ja perukirjamalleja, https://www.makupalat.fi/fi/search/node/perunkirjoitus
Aiheesta löytyy myös kirjallisuutta, kuten Pertti Purosen Näin teet perukirjan itse (2008) ja Tuomo Lindholmin Perintöverokirja (2012). Molempia voi lainata Kymenlaakson kirjastoista.
Seuraavissa asiakirjamallikirjoissa on hyvät esimerkit:
Asiakirjamallit, Petri Järvensivu - Jussi Kalliala - Pekka Kolppanen - Kalle Kyläkallio - Mari Lampenius - Heikki Uotila. Alma Talent 2018 (up) ja
Juridiset asiakirjamallit , Mikko Erkkilä - Johanna Ojala - Päivi Räike. Edita 2010 (3., uudistettu painos)
Tieliikennelaki 3 §:
"Tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet
Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.
Tienkäyttäjä ei saa tarpeettomasti estää tai häiritä liikennettä."
Lakia tulkitsee poliisi ja viimekädessä tuomioistuin.
Liikenneturva on tässä asiantuntijaorganisaatio. Kysymyksen heille voi lähettää sivulla https://www.liikenneturva.fi/fi/kysymykset-ja-vastaukset
Betoni- ja puurakenteisten korsujen rakennustavasta voi löytää tietoja mm. seuraavista teoksista:
[ 1 ] 40-luku korsujen ja jälleenrakentamisen vuosikymmen korsurnas och återuppbyggandets årtionde Helamaa, Erkki 1983
[ 2 ] Bunkkeri Töyrylä, Jouni 1995
[ 3 ] Enontekiön Lätäsenon saksalaisten asemien (Sturmbock-Stellung) entistäminen 1987-1989 1991
[ 4 ] Schutzwall sodanaikainen puolustusasema Urho Kekkosen kansallispuistossa Postila, Tapani 2002
Useita omistavia kirjastoja - saatavuustiedot yllä olevasta linkistä.
[ 5 ] Sotasavotta korsuelämää 1939-1944
Esim. mainittua Jouni Töyrylän kirjassa Bunkkeri on betonikorsujen rakennuspiirustuksia.
Lisätietoja voi kysyä esim. Suomen rakennustaiteen museosta, Kasarmikatu 24, puh (09...
Ensinnäkin: Karjalan lääniä ei ole olemassa, on Pohjois-Karjalan maakunta ja Itä-Suomen lääni. Joensuun seudulla puhutaan Pohjois-Karjalan murretta.
Varsinaisesti murteella kirjoitettuja uusia romaaneja ei ole, mutta pohjoiskarjalaiselta Hannu Pitkäseltä on äskettäin ilmestynyt kaksi Iliaksen julkaisemaa puoliksi omakustannetta: Elekee ennee. 1999 ; Tulukee tänne. 2000. Näissä puheosuudet on kirjoitettu täkäläisellä murteella. Myös Simo Hämäläinen ja Heikki Turunen käyttävät Pohjois-Karjalaan sijoitettujen romaaniensa repliikeissä Pohjois-Karjalan murretta. Myös tänä vuonna esikoisensa Eurotarinoita julkaissut Leena Leskinen käyttää jonkin verran täkäläistä nykymurretta. Internetistä Pohjois-Karjalan nykykirjailijoiden matrikkelista...
Setelin arvo on paljonkin kiinni mm siitä minkä kuntoinen. Näissä asoissa pitäisi kääntyä rahaliikkeen puolen arviointia varten.
Kirjassa Suomen rahat arviohintoineen 2005 ilmoitetaan että 1000 markan seteli vuodesta 1955 on ilmestynyt neljällä eri vesileimalla ja hintahaarukka on vesileimasta riippuen 5€-1000 €.
Kysytty laulu on siis Petri Virtasen säveltämä ja sanoittama "Minun ystäväni".
Koulun musiikkikirjojen laulusisältö vaihtelee eri painoksissa, joten kaikissa Musiikin mestarit 3-4 painoksista tätä laulua ei välttämättä ole.
Tarkistetusti laulu löytyy ainakin näistä teoksista:
- Suuri toivelaulukirja, osa 22, sivu 242 (2013 painos) sekä
- Kultaiset koululaulut 70-luvulta nykypäivään, sivu 13 (2009 painos).
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan "lelu"-sanalla on vastineita joissakin lähisukukielissämme. Inkeroisen kielessä ovat sanat "lilla" tai "lillo", karjalan kielessä on sana "lilu" ja vatjan kielessä sana "lello". Näitä vastaavia lelua merkitseviä sanoja ("lelo", "lilu") tavataan suomen kielen murteissa.
"Lelu" kuuluu samaan sanapesyeeseen kuin hoivakielenhemmottelemista merkitsevät sanat "lelliä" ja "lellitellä".
"Lelu"-sanaa on käyttänyt suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran Abraham Poppius runossaan vuonna 1820.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja (WSOY, 2004)
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2 : L-P (päätoim. Ulla-Maija Kulonen, SKS, 1995)
Löysin laulun, jonka nimi on Pyykkärityttö, mutta se sopii kuvaukseenne muilta osin niin hyvin, että se lienee etsimänne laulu. Laulu alkaa: "Tässä on pikkuinen pyykkärityttö, onkos äidillä pestävää? Nyt kun taas tuli lämminvesipäivä äitipä saakin levähtää." Neljäs säkeistö alkaa: "Tässä on pikkuinen pyykkärityttö, ootkos nähnyt näin ahkeraa?"
Laulun on säveltänyt ja sanoittanut Usko Kemppi, ja se sisältyy hänen nuottiinsa Satulauluja (Fazer, 1967). Nuotti on A4-kokoinen, 45-sivuinen. Sen on värikkäästi kuvittanut Kylli Koski. Nuotissa on laulun pianosovitus ja sanat. Nuotin esipuheessa tekijä kirjoittaa, että laulut on aikoinaan tehty Inna-nimiselle tytölle, "mutta kun niitä lauletaan muualla, käyttävät äidit ja opettajat nimen...
Annikki Kariniemi on kirjoittanut itsestään muistelmateokset ”Minä aina kompuroin” (Otava, 1980) ja ”Ristisiipi” (Otava, 1982).
Kariniemestä löytyy tietoa myös teoksesta ”Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria” (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2010) ja Ismo Loivamaan kirjasta ”Kotimaisia nuortenklassikoita. 3” (Avain, 2011).
Osoitteesta http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/8477/ löytyy ”Kansallisbiografian” artikkeli Kariniemestä. Teossarja on julkaistu myös painettuna nimellä ”Suomen kansallisbiografia”.
Runsaasti Kariniemeä koskevia lähteitä löytyy Kirjasammosta osoitteesta http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123272666747225. Sieltä hänen teostensa nimiä klikkaamalla voi lukea myös niiden esittelyjä, mikäli...
Valitettavasti ei. Yölinjalla-ohjelma alkoi Radio Cityssä vuonna 1986 Teppo Turkin juontamana ja jatkui vuodesta 1987 Pekka Saurin vetämänä. Vuonna 1997 ohjelma siirtyi Yle Radio Suomen taajuudelle. Yleisradion Elävässä arkistossakin vanhoista jaksoista on kuitenkin kuunneltavissa vain katkelmia (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/05/31/yolinjalla-pekka-sauri).
Vuonna 2016 Pekka Sauri palasi ohjelman pariin yhdeksi illaksi. Jakso on kuultavissa Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/1-3676322?autoplay=true.
Mahdollisuudesta saada vanhoja jaksoja joskus kuuluviin voi toki kysyä Yleltä. Elävän arkiston sähköpostiosoite on elavaarkisto@yle.fi
Nimistöntutkija Viljo Nissilä on yhdistänyt Pyykkö- ja Pyykkönen-nimet linnunnimitykseen pyy. Nimien syntyyn ovat voineet vaikuttaa myös Pääkkö-nimet, joita on esiintynyt samoilla alueilla. Nimiin sisältyvä kkö-johdin on tavallinen hellittelynimissämme.
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala, Sukunimet
Kattavaa kirjamuotoista teosta Kristiinankaupungin sodanjälkeisestä historiasta ei valitettavasti ole olemassa.
Pienehkö teos (160 s.) Kristinestad - en småstadsidyll = Kristiinankaupunki - pikkukaupunki-idylli / Olle Haavisto ym., Kristinestads stad 1985, on paikallishistoria ja kuvateos.
Kristiinankaupungin kaupunginkirjastosta kerrotaan, että heillä on kotiseutukokoelma, jonne on koottu aineistoa: artikkeleita yms. Lisäksi kokoelmaan kuuluu paikallislehtien sidottuja vuosikertoja. Mutta kotiseutukokoelman aineistoa ei lainata. Suupohjan Sanomat -paikallislehden vuosikertoja on digitoitu Kansalliskirjaston kokoelmiin, toistaiseksi vain vuosikerrat 1933-1939 ovat saatavilla. Syd-Österbotten paikallislehden vanhat...
Tässä tarkoitettaneen Alfred Tennysonin runoa "All Things Will Die"? Samalla kirjailijalla on muuten myös runo nimeltään "Nothing Will Die".
Näyttäisi siltä, että ko. runoja ei ole suomennettu, tai ainakaan mahdollista suomennosta ei ole missään tunnetussa julkaistussa kokoelmassa eikä löydy käytettävissä olevilla hakukeinoilla.
Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston ylläpitämä runotietokanta Linkki maailman runouteen on hyvä väline hakea, mistä teoksista kansainvälisesti tunnettujen runoilijoiden runojen mahdolliset suomennokset löytyvät. Lordi Tennysonin runoja on tietokannan mukaan suomennettu useita muita, vaikka juuri kyseisen runon suomennosta ei ilmeisesti ole ainakaan vielä julkaistuissa teoksissa.
