Petri Virtasen lauluun ”Minun ystäväni” (laulun alkusanat: Minun ystäväni on kuin villasukka) on nuotit seuraavissa kirjoissa: MUSICA 3-4 : Oppilaan kirja. - [Espoo] : Warner/Chapell Music Finland, 2003. - ISBN 952-461-016-7. sivu 42. Tätä kirjaa ei ole Jokioisten kirjastossa, mutta Forssan kirjastossa se näyttää olevan hyllyssä musiikkiosastolla. MUSIIKIN mestarit 3-4 : [Oppilaan kirja] - Helsingissä : Otava, 2002. - ISBN 951-1-17492-4. sivu 6.
Googlaamalla "ystäväni on kuin villasukka" löytyi ainakin yksi blogi jossa laulun sanat ovat.
Syyskuusta 2020 lähtien Turun pääkirjastoon on saanut tulla pika-asioimaan koiran kanssa uudisosan aulaan sekä vanhan kirjastotalon palautuspisteelle. Pika-asiointi tarkoittaa käytännössä aineiston palautusta sekä varausten noutoa. Läpikulku pääkirjastossa koiran kanssa ei ole toivottavaa, ja koiran tulee olla talutushihnassa kirjastossa vierailun ajan.
Uutinen kaupunginkirjaston sivuilla: https://www.turku.fi/uutinen/2020-09-15_pistaydy-koiran-kanssa-kirjasto…
Arkistostamme löytyi seuraavanlainen vastaus:
Termiä ”ranskalainen viiva” ei löydy Suomen kielen fraasisanakirjasta eikä Nykysuomen sanakirjasta. Markus Itkosen typografian käsikirjassa mainitaan luetelmaviiva, jota usein myös ranskalaiseksi viivaksi kutsutaan. Se on yhdysmerkkiä pidempi, mutta pitkää ajatusviivaa lyhyempi eli ns. lyhyt ajatusviiva.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ( Kotus) vastaa, että sanonnan etymologiaa ei ole selvitetty. Ranskalainen viiva saattaa viitata sanaan ranskalainen kolmioviiva, jossa on paksumpi viiva ja lyhyempiä viivoja ja jota käytettiin kirjan kansissa koristeena.
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=1880c294-c969-489…
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2062956__Sitkonen%...
Uros-nimitystä käytetään yleensä suurikokoisista nisäkkäistä, mutta tarkempaa tietoa termien alkuperästä ei meidän lähteistämme löytynyt.
Kysyimme tarkempaa vastausta Kotimaisten kielten keskuksesta.
Tässä erityisasiantuntija Kirsti Aapalan vastaus:
"Koiras ja uros ovat osittain toistensa synonyymeja: molempia voidaan yleiskielessä käyttää merkitsemässä eläinlajin urosta, ja lisäksi uros tarkoittaa myös täysikasvuista miestä tai sankaria (tieto löytyy mm. Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisesta sanakirjasta. Veijo Meren Etymologinen sanakirja on ennemminkin kaunokirjallisuutta eikä sitä kannata käyttää lähteenä.)
Uros on näistä kahdesta vanhempi. Siitä on kirjallisia tietoja jo Mikael Agricolalla, siis niin kaukaa kuin suomenkielistä...
Rahan arvosta on usein kysytty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Aiempia kysymyksiä ja vastauksia voi selailla palvelun arkistossa os. http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.asp . Kirjoita hakusanaksi: rahanarvo.
Suomen rahojen arvohintoja voi tarkistaa kirjasta:
Suomen rahat arviohintoineen 2005 : keräilijän opas, 9. p., Suomen numismaattinen yhdistys 2004.
Sen mukaan vuoden 1963 paperimarkan arvo on 0,50 - 12 euroa kuntoluokasta ja numerosarjasta riippuen.
Vanhat Helsingin Sanomat löytyvät Pasilan kirjastosta mikrofilmattuina. Jos henkilön kuolinpäivä on tiedossa, täytyy selailla lehtiä siitä eteenpäin, sillä listaa kuolinilmoituksista ei ole tarjolla.
Mikrofilmejä pääsee käyttämään Pasilan kirjaston yläkerrassa mikrofilmilaitteella. Tällä hetkellä filmiltä ei saa tulosteita, mutta tarvittaessa ruudulta voi ottaa valokuvia. Pasilan kirjaston yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto/Yhtey….
Vuoteen 1910 asti Helsingin Sanomat löytyvät digitoituina Kansalliskirjaston sivuilta osoitteesta http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/titles/0355-2047?display=C…. Vuosien 1911–1920 lehdet on digitoitu myös, mutta niitä pääsee lukemaan vain...
Kehitysmaa on kiistelty käsite eikä sille ole mitään yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Arkikielessä kehitysmaalla tarkoitetaan usein maata, jossa on matala bruttokansantuote, vähäinen koulutustaso ja kehno terveydenhoito. Voidaan puhua myös esimerkiksi ”kolmannesta maailmasta” tai ”Etelästä”, mutta myös nämä termit ovat ongelmallisia.
https://www.fingo.fi/ajankohtaista/uutiset/kehitysmaat-kehittyvat-maat-kolmas-maailma-globaali-etela-miten-puhua
Kehitysmaiksi luokiteltavat maat ovat heterogeeninen ryhmä maita, joissa voi olla valtavaa sisäistä vaihtelua. Seuraavaksi hahmottelen erilaisia tapoja luokitella maita. Näissä tilastoissa ”Eurooppa” käsitetään varsin laajassa merkityksessä; esimerkiksi Venäjä lasketaan usein...
Löytöretkeilijöiden ruokavalio riippui myös heidän matkakohteestaan ja -tavastaan. Löytöretkien aikakausikin vaikutti. Aikaa myöten, ja esim. kokemusten karttuessa pitkiltä valtameripurjehduksilta, tieto terveellisestä ruokavaliosta ja sairauksien ehkäisystä lisääntyi.
Maitse ja varsinkin asutuilla seuduilla matkaavien varhaisten löytöretkeilijöiden ruokavalio ei liene usein juurikaan poikennut matkaympäristöstä löytyvästä ja sen asukkaiden tavanomaisesta ruokavaliosta. Pitkillä vaikeilla matkoilla ei kannattanut kuljettaa mukana kuin välttämättömimmät tarvikkeet. Metsästys, kalastus ja paikallisten kanssa tehtävä kaupankäynti olivat luontevia keinoja hankkia elintarvikkeita.
Pitkillä valtameripurjehduksilla - ja esim. jäisille napa-...
Tutkimistani kirjallisista ja verkkolähteistä en onnistunut löytämään vahvistusta tällaiselle teorialle. Ruumiinkielen ja eleiden merkitykset voivat toki ajan myötä muuttua, mutta pystyyn nostetun keskisormen näyttäminen on siinä määrin universaalisti loukkaavaksi tulkittava ele, että ainakin itse yrittäisin osoittaa ihastumista johonkuhun jollakin muulla tavalla kuin keskisormin - ainakin niin kauan kuin alkaa löytyä selviä todisteita laajasta kulttuurisesta yhteisymmärryksestä sen suhteen, että kahden keskisormen näyttämisellä on kysymyksessä kuvaillun kaltainen myönteinen merkityssisältö. Jonkin yksittäisen alakulttuurin piirissä tällainen saattaisi ehkä olla tulla kyseeseen, mutta rohkenisin epäillä, että koko yhteiskunnan...
Valitettavasti tietoja ei tuntunut löytyvän selvittelystä huolimatta. Tietokannoistakaan ei löytynyt muita osumia kuin Tynellien levytykset.
Facebookissa on Tiina Tynell -niminen henkilö, jonka profiili löytyy osoitteesta https://fi-fi.facebook.com/tiina.tynell. Kenties hän voisi olla tuo samainen laulaja? Häneltä voisi ainakin asiaa tiedustella, joskin se vaatii Facebookiin kirjautumista.
Annika Thor on syntynyt Göteborgissa vuonna 1950. Hän on toiminut kirjalijana, dramaturgina, käsikirjoittajana ja kirjastonhoitajana.
Suomenkielistä tietoa löytyy kirjasta
Koski, Mervi: Ulkomaisia nuortenkirjailijoita: 2
Tässä joitakin nettisivuja englanniksi ja ruotsiksi
http://www.bonniercarlsen.se/writer.asp?id=14015
http://www.literaturfestival.com/bios1_3_6_306.html
http://www.forfattarcentrum.se/view_author.asp?sID=711&pType=5&mID=1&aI…
Annika Thorista on kysytty ennenki tässä palvelussa
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Voit tarkistaa kirjastokorttisi numeron, kun esität missä tahansa Helsingin, Espoon, Vantaan tai Kauniaisten kaupunginkirjaston toimipisteessä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen. Jos arvelet, että kortti on lopullisesti kadonnut, kannattaa saman tien pyytää uusi kirjastokortti, jolloin kortin numero vaihtuu. Uusi kortti maksaa kolme euroa. Nelinumeroinen pin-koodi pysyy samana, jollet halua sitä erikseen vaihtaa.
Hei!
Pääsääntö on, että kirjastoon voi palauttaa vain oman kirjaston tai samaan kirjastokimppaan kuuluvien kirjastojen materiaalia, ja tietysti nuo kaukolainat. Ikävä kyllä kirjastoilla ei ole resursseja pakata ja palautella lainoja postin kautta, joten lainaajan on hoidettava asia itse.
Kirjassa Suuri etunimikirja, kirjoittanut Pentti Lempiäinen antaa seuraan selityksen: Tilda on öyhentymä Matilda-nimestä.Mitilda on muunnos germaanisesta nimestä Mechthild, joka tarkoittaa voimakas taistelija. Hilda ja Hilde ovat myös yleisiä lyhentymiä.
Katso myös lisää:
http://www.behindthename.com/name/matilda
Pirjo Mikkosen Sukunimet -kirjan mukaan nimen sisältö on epäselvä, mutta se muistuttaa äänteellisesti Sastamalan vanhan seurakunnan nimeä sekä Merikarvian ruotsinkielistä nimeä Sastmola. Saastamoisten alueita ovat Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala. Saastamoisista löytyy näiltä alueilta tietoja jo 1600-luvulta.
On mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta kysymykseen mikä on paras puumateriaali ja rakenne leikkuulaudalle. Mielipiteitä löytyy monia. Yleensä suositellaan jotakin kestävimmistä puulajeista (esim. tammi tai pyökki). Usein myös sanotaan, että poikkisyin leikatusta puusta valmistettu lauta kestää parhaiten kulutusta.
Lisäksi luulisi leikkuulaudan käyttötarkoituksen (ts. mitä sen päällä on tarkoitus leikata) ainakin jossakin määrin määrittävän myös sen valmistusmateriaalin.
Mutta joka tapauksessa leikkuulaudoista löytyy tietoa puutyö-aiheisista käsikirjoista, kuin myös kirjoista joiden aiheena ovat keittiön työvälineet. Aiheesta löytyy tietoa ainakin seuraavista Vaski-kirjastojen kokoelmiin kuuluvista teoksista:
Wass, Gösta: "Nikkarin...
Italian käärmeitä voit käydä katselemassa alla olevassa osoiteessa
http://web.tiscali.it/giodic/reptilesamphibianspage.htm
Lisäkuvia saattaa löytyä osoitteesta
http://www.naturepix.com/galleries.asp?keyword=Amphibians
Paanasista on tietoja ainakin 1500-luvulta alkaen Savosta ja muualta Keski-Suomesta.
Sukunimen alkuperälle on useita selityksiä. Sen taustalla voi olla etunimi Urbanus, joka on kansankielellä muuntunut mm. muotoihin Orpana, Paanus ja Panu. Nimi on yhdistetty myös lapin hammasta tarkoittavaan sanaan. Nimellä voi olla yhteys myös nimiin Paanulainen, Paana ja Panne. (Lähde: Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala, Sukunimet, 2000)
BTJ Kirjastopalvelu on määritellyt kaikkien Anna-Leena Härkösen romaanien lajiksi psykologiset romaanit. Kolmelle romaanille on annettu myös muita määritelmiä: Sotilaan tarinalle kehitysromaanit, Akvaariorakkaudelle kehitysromaanit ja rakkausromaanit ja Onnen tunnille perheromaanit. Lisäksi Häräntappoasetta voidaan pitää nuorisokuvauksena. Janna Kantolan kirjassa Kotimaisia nykykertojia 8 sanotaan näin: "Monet Anna-Leena Härkösen romaanit ovat jonkinlaisia rakkausromaanin variaatioita ainakin siinä mielessä, että niiden naispäähenkilöillä on mielikuva täydellisestä rakkaussuhteesta, jota teoksissa pyritään toteuttamaan." (s. 49) Kysymykseen Anna-Leena Härkösen romaanien tyylilajista ei ole siis aivan yksiselitteistä vastausta.
Anna-Leena...
